Grrrrrr

Tämä viikko on kyllä mennyt ihan muussa kuin mitä olisi pitänyt. Töissä ajatukset hajosivat ihan kokonaan. Olen niin vihainen, uskalsin jopa soittaa suoraan herra isopomolle ja ilmaista tyytymättömyyteni toimintatapoihin (yleensä ne eivät itseasiassa vaivaa minua, mutta tämä kerta oli poikkeus). Jos on olemassa hyvä hallintotapa, niin miksi se ei sitten koske kaikkia?

Grrrr.

Kotona taas kaaos kasvaa. Olen iltaisin kotona puoli kuuden aikaan, neljä tuntia aikaa tehdä kaikki. Pestä kaksi koneellista pyykkiä (lopu jo, rospuutto!), ruokkia lapset kahteen kertaan, kahlata läpi postit laskujen erittelemiseksi, ruokkia elukat (kuullostaa ehkä hieman turhan suureelliselta, eihän noita ole kuin kissa ja koira). Miehen kanssa pitäisi pystyä edes vaihtamaan sen verran sanoja, että tietäisi mihin suuntaan toinen on menossa tai mistä tulossa.

Ainoat lepohetket ovatkin olleet autohuollossa ravaaminen. Auto päätti taas vilkutella kivoja merkkivaloja (sähkövika, ai että mä tykkään näistä ajotietokoneellisista nykyautoista, toista se oli ennenvanhaan. Jos auto keitti, niin se keitti ja sitten vaan etsittiin jostain suhteellisen juoksevaa vettä ja kaadettiin syylariin). No, sainpahan samalla sovittua talvirenkaiden vaihdon (tai kesärenkaiden, molemmathan ne vaihtavat paikkaa...) ja kävin jo laitattamassa uudet kesäkumit vanteille. Pääsenkin taas pitkästä aikaan kaahailemaan kevytmetallivanteilla.

Ärsyttää tämä uusi hieno kannettavakin, näppäimistö on niin näppärä, etten meninaa saada isoja alkukirjaimia virkkeisiin.

Mikähän tässä hommassa nyt mättää? Sinappituubi hakkaa päätään pakastimen oveen ja itkee, kun alkaa takaraivoon sattua. Mä menen seuraksi.