Saunapäivä

Tänään on ollut todella omituinen päivä. Aamulla puoli seitsemältä heräsin valkeaan maailmaan, lunta oli monta senttiä. Nyt kaiken päivän häsläyksen jälkeen lumi on kadonnut, ja pihakin näyttää jo keväiseltä, kun aurinko yrittää paistaa puiden lomasta nurmikolle. Lapset kulkevat ovesta ulos ja sisään, ja tämä karvainen lapsi yrittää samaa tahtia. Se on aika liikuttavaa, se haluaa leikkiä lasten kanssa samoja leikkejä. Kuitenkin se on vielä ihan pieni hauvavauva (joo, 25kg) ja uni on aina välillä tarpeen. Nytkin Vuffe nukkuu eteisessä vieressäni (keittiön vieressä on eteinen ja tästä koneelta on 2 metriä matkaa Vuffen hännänpäähän, kuono on siis paljon lähempänä).

Olen tänään ollut niin sosiaalinen, että todella kaipaan saunan rauhaan, pimeään, hämärään, lämpimään. En oikein itsekään jaksa uskoa, mutta kävin oikein kahvilla kylässä. Tunsin pienen hetken itseni normaaliksi. Puhuin insinöörijuttuja toisten insinöörien kanssa eikä tarvinnut puolustella itseään. Puolustella miltä...? Vastapuoli ymmärsi hyvin, mitä tarkoitin, kun puhuin rauhoittumishetkestä autossa työmatkan aikana. Tai asiakaskäyntien ongelmista. Tai opiskeluajan pienistä piireistä. Kemian kurssista. MBA:sta. Ammatinvalinnasta.

Lauantai on meillä perinteisesti saunapäivä. Perjantaina ei oikein ehdi, kun kertalämmitteinen kiuas lämpiää nopeimmillaankin pari tuntia. Sitäpaitsi mies on vuorotöissä, eikä ole kiva käydä yksin neljän lapsen ja koiranpennun kanssa saunassa.

Toisessa talossa pääsin ihastelemaan vuotta ja yhtä päivää Sinappituubia nuorempaa poikaa. Nimetön vielä. Sielläkin juttua olisi riittänyt, mutta oli jo riennettävä kotiin, ruoka porisee hellalla.

Huomenna on vielä yhdistyksen kokous! Eikö tämä ole jo liikaa, minun metsäläinen minuuteni kärsii.