Sahramin solmut

tiistaina, elokuuta 18, 2009

Niitä päiviä

Tiedättehän päivät, jolloin kaikki menee jotakuinkin pieleen aamusta iltaan? Ei mitään kunnon katastrofia, mutta sellainen tasaisen ahdistava paha mieli ja jurnutus koko ajan.
niitä on tuntunut viime aikoina olevan enemmän kuin seitsemän viikossa.

aamulla havahdun yht'äkkiä - kello on soinut jo, enkä nousstkaan... No ei muuta kuin ylös, koiran kanssa pihalle (ja koirahan alkaa kärsiä ujosta pissasta ja sitten odotellaan ja odotellaan) ja sillä aikaa herää kaksi kolmesta pojasta. Huutoa parkua jatkuvaa, etenkin kun pitää aamulla käydä pesemässä tukka kun illalla ei ehtinyt/jaksanut/muistanut/tajunnut katsoa edes peilistä miltä letti näyttää...
Puolen tunnin päästä tukka on puhdas ja kaksi poikaa kohtalaisen tyytyväisenä hereillä (tosin toinen istuu keskellä ruokapöytää ilman vaippaa ja syö herneitä) ja pitää herättää koululaista ja eskaria ja itse pitäisi syödä aamupalaa kun seuraavan kerran pääsee mahdollisesti ruuan kimppuun puolilta päivin. mutta koira on vienyt märän saappaan sänkyyn ja se pitää viedä pois ja koululainen painelee takaisin sänkyyn peiton alle ja se keittiön pöydällä istunut on olkkarissa ja kakannut keskelle lattiaa - onneksi ei ollut vaatteitakaan päällä.
Enkö löydä lapsille vaatteita kun en laittanut valmiiksi illalla kun en ehtinyt/jaksanut/muistanut ja hirveällä kiireellä kaivelemaan sen nuorimmaisen pesun ja lattian putsauksen jälkeen kaikille suurinpiirtein sopivan kokoisia puhtaahkoja vaatteita.
Kello on siinä vaiheessa sitä luokkaa, että nuorimmainen on puettava vasta taksipysäkillä ja vanhimmainen saa pakata reppunsa juostessaan taksille.
Nuorimmainen muuten osaa ja jaksaa aukaista turvavyön soljet! Kiva keskellä mettätaivalta pysäyttää auto tienposkeen ja laittaa vyöt uudestaan. Ja minuutin päästä uudestaan.

Työpaikan piha on remontissa ja auto pitää jättää parkkiin johonkin muualle.

Parkkipaikkoja ei löydy ja lopulta löytyy maksullinen, johon voi tunkea kaikki loput kolikkonsa eikä parkkimittari tietenkään huoli kolikoitani vaan sylkee pihalle kaikki yli 50snt kolikot. maksa siinä nyt sitten monen tunnin parkkimaksua 20-senttisillä... Ja vettä tietenkin sataa koko ajan kaatamalla. Mainitsinko jo, että hoitopaikan piha on remontissa ja auto pitää jättää noin 200m päähän parkkiin - ja vettä satoi?

Olisiko kukaan sitten kuitenkaan huomannut sitä likaista tukkaa?

Töissä toteaa, että puolet papereista on hukassa ja se henkilökortti, joka juuri TÄNÄÄN olisi ollut äärimmäisen tärkeä ja pakollinen, on jossain ihan muualla... Sihteeri muistaa huutaa, jupista ja jäkättää työn alla olevasta raportista, että ei näin voi kirjoittaa (ja niin, se paperi on erittäin keskeneräinen, kun se on työn alla).

Puhelin soi ja koululainen kertoo, ettei ehtinyt taksiin - tai että taksi ei kai ollenkaan tullutkaan. Ei ollutkaan kuin vasta neljäs päivä koulun alkamisen jälkeen tänä syksynä, että taksin kanssa oli ongelmia (eikun viides päivä, mutta eilen ei ollut meidän poika, jonka ohi taksi porhalsi aamulla!) koulua on siis kulunut kuusi päivää. ja kotona paljastuu, että poika oli unohtanut reissuvihkon, johon oli merkattu uusittu lukujärjestys, kaverinsa luo. Kun odotteli siellä, että ehdin hakemaan, kun en tietenkään voinut käskeä lähteä kävelemään viittä kilometriä kaatosateeseen yksin...

Kotona koira onkin syönyt jo kaksi eri kenkää sillä aikaa, kun olen yrittänyt saada kerättyä posteja, läksyjä, likaisia vaatteita, nälkäisiä lapsia... Kas kun ei vielä joku imurimyyjä paukahda paikalle, että teilläpä on sen näköistä, että tarvitsisi kunnon imuria...
Kello on varttia vaille yhdeksän illalla, ja NYT on ensimmäinen kerta koko päivänä, että kukaan ei huuda tai jurnuta minulle.

Mistä niitä harmonisia idyllisiä elämiä saa?

Tunnisteet: ,

5 Comments:

At 10:08 ip., Blogger Villasukka said...

Niitä elämiä on vaan telkkarissa ja romaaneissa...

 
At 7:12 ap., Anonymous Lukutikku said...

Joskus vuosien/vuosikymmenten päästä nämäkin vuodet täyttävät mielesi hyvillä muistoilla mielekkäästä ja täudestä elämästä.

 
At 8:19 ap., Blogger KirsiÄr said...

Ne on vain demoja. Tuotantokäytössä yskii aina ja kaikilla :)

 
At 9:12 ap., Anonymous Tiinuli said...

Huh,, kuulostaa,, hmm,, normaalielämältä,, tsemppiä. Hyvin sinä pärjäät!

 
At 9:16 ap., Blogger Mrs.Marple said...

Jaa-a..

En vaan osaa arvata. Ei ole näkynyt meillä.

Mutta ajattelepa positiivisesti = jos se olisi se imurimyyjä tullut paikalle, olisi voinut demonstroida imurin pystyvyyttä imuroimalla koko huushollin!

 

Lähetä kommentti

<< Home