Hät'hätää

Kesä on ehtinyt jo pitkälle. Karkuun. Ei ainakaan auta valitella tylsistä säistä, ensin +29 astetta ja seuraavaksi +6 astetta. Lämpimämmät ilmat olisivat suositeltavampia, isompi kummipoika sai lahjaksi uima-altaan ja siinä ei kyllä polskita, jos on alle 15 astetta...

Jotenkin aika taas vain lipuu karkuun. Yritän puristaa lujempaa - se katoaa nopeammin.

Kissin haamu kulkee nurkissa edelleen. Saunaan mennessä lauteet narahtavat kuin kissi nousisi tervehtimään tulijaa, kuten sillä oli tapana. Eteisessä vilahtaa vaalea varjo kun aukaisee jääkaapin. Kukkapenkissä on sitkeästi sileä painauma, ruoho kasvaa maata myöden - eikä siinä kukaan enää nuku. Kotiin ajaessa katse etsii kissiä, ettei tule peruutettua sen päälle.
Mies kiertää iltaisin etsien kikkareita pihamaalta, kunnes muistaa, että nurmikko pysyy nyt siistinä.

Esikoiselta loppui koulu tältä vuodelta. Pääsi luokaltaan. Matematiikasta tuli hyvät arvostelut, lukemisesta keskiverto, kirjoittaminen vielä takkuaa. Kirjoitusvirheitä, huonoa käsialaa. Mutta joulusta alkaen poika keksi ainekirjoituksen salat, opettaja oikein erikseen jossain vaiheessa esitteli minulle esikoisen kirjoittaman aineen. Lyhythän se tietenkin oli ja täynnä virheitä. Mutta: kirjoituksessa oli selkeä alku ja loppu, oikein loppuhuipennuskin, juoni ja useita hahmoja. Ja koko tarina oli pojan itsensä keksimä.
Tämän kesän tavoite: luetutan pojalla yhden ihan oikean kirjan (no, en ajatellut kuitenkaan aloittaa Tolkienista) ja kirjoitutan vihkoon juttuja.
Olenko päässyt puusta pitkälle? No en todellakaan. Eilen esikoinen osti Sims3:n. Että se siitä kirjoittamisesta...

Muropaketti on päässyt loistamaan ihanuuttaan joka paikassa. Muropaketti on ihana. Pojalla on ihanat kultaiset kutrit, en noita kiharoita raaski leikata varmaan ikinä! Mp on oppinut pukemaan, riisumaan (no, tämä on ollut aina hallussa), osaa käynnistää tietokoneen, osaa pelata Pingua, Viirua ja Pesosta ja Masa Maino-pelejä. Osaa käydä itse vessassa, osaa hakea jääkaapista ruokaa ja pakastimesta jäätelöä, osaa viedä astiat tiskipöydälle (joku muu meidän huushollissa ei osaa, hmph). Osaa piirtää pääjalkaisia. Osaa rakentaa sekä leekoilla että Brion puurakennussarjalla, robotteja. Tykkää maidosta ja suklaamuroista (no kai nyt nimenkin perusteella...) ja puurosta. On äitin ihana pieni vauva.

Sinappituubi osaa kävellä kengät jalassa (alukesästä tönötti vaan paikoillaan, jos laski maahan kengitettynä). Uskaltaa kävellä jo paljain jaloin pihalla. Osaa pyytää ruokaa, ja osaa pyytää nukkumaan. Osaa pyytää haluamansa tavaran tai asian. Osaa sanoa Äiti ja Äijä. Toissapäivänä sanoi myös AuAu, kun Vuffe haukkui autossa. Osaa harjata hiuksia, osaa pukea kaikki vaatteet kaulaansa. Osaa riisua sukat, housut ja vaipan, osaa nykiä paidat ja bodyt alaspäin niin, että ainakin toinen käsi ja olkapää on paljaana. Osaa käydä hakemassa keittiön laatikosta herkkua (Ikean hirvimakarooneja). Osaa pudottaa vähemmän tykkäämänsä ruuat lattialle Vuffelle. Osaa kiivetä sohvalle ja osaa tulla korkealta alas jalat edellä, putoamatta. Saa patteja hyttysistä, osaa kiukutella ja raapia päätään. On ihana, ihana, ihmeellinen. Ihana pikkuvauva. Oikea herkkupala, ainakin hyttysille.

Neiti. Neiti on ihana myös, kaunis, suloinen, älykäs. Ja niin rasittava. Kuinka voikaan yksi ainoa pikkulapsi saada aikuisen niin raivon partaalle, että tuntuu että pää räjähtää ja taju lähtee. jos joku onnistuu satuttamaan itsensä, niin se on aina Neiti. Jos joku sotkee vaatteensa, niin se on aina Neiti. jos joku teke jotin pahaan, niin neiti. Koiran kuonon ympärille saa näppärästi pujotettua kumilenkin. Sitä ei karvojen seasta näe, mutta koira mököttää koko illan. (nyt on sitten kuonoakin trimmattu, joten näkee paremmin). Keksii puhaltaa olohuoneen täyteen voikukansiemenhahtuvia. Keksii upottaa kätensä kyynärpäitä myöden mutavelliin - takki ja pitkähihainen paita päällä. Piirtää seinään. Maalaa televisioon. Tunkee Sinappituubin täyteen muovailuvahaa.
Laulaa ihanasti, puhuu taitavammin kuin moni poliitikko. Piirtää vapaasti ja ilmavasti, rakastaa vesiväreillä maalaamistaja saippuakuplien puhaltamista. Tykkää meritähdistä (joita esikoinen toi tuliaisina Bulgariasta) ja rakastaa merenneitoja. Haluaa tatuoinnin. Haluaa.
Tunnistaa oman nimensä kirjaimet ja Muropaketin ja esikoisen kirjaimet. Osaa kirjoittaa oman nimensä ilman mallia ja osaa mallista kirjoittaa mitä tahansa.

Ja äiti? Äiti on pää jumissa, selkävaivaisena. Juuttuneena ikuiseen pyykki-kauppa-ruoka-työ-hoitopaikka-pyykki-luuppiin.
Epätoivoisena tekoa aloitettu vessan maton virkkaus on jo melkein valmis. Lankaa riittää enää neljään kerrokseen. Virkkuukoukku on edelleen tallessa.