Klara Vappen!

Glada Vappen! Olen urakoinut sata munkkia. Hyvä munkki. Tooodella kätevä emäntä. Ja sitten setäni paukahti paikalle tuoden kaimani paistamia munkkeja laatikollisen. No, aina ei voi voittaa.
Setä toi myös ilmapalloja ja muuta vappukräässää. Meillä jäi vappupallot tänä vuonna ostamatta, eikä huushollissa ole enää yhtään ehjää tavallista ilmapalloakaan. No, nyt on.

Tässä on taas ehtinyt oppia uusia asioita. Sunnuntai-munkinpaistorasva ei ole ollenkaan niin hyvää kuin kookosrasva. En raaskinut ostaa kookosrasvaa, kun se oli tuplahintaista. Ensi kerralla taidan ostaa. Puolen litran taikinasta tulee ihan sikana munkkeja (vaikka Sinappituubi tekikin osasta taikinaa dinosauruksen joka tuhosi kaiken ja kieri pitkin lattiaa... niitä ei sitten paistettu). Ensi vuonna teen vain puolikkaan taikina. Tai sitten olen jo autuaasti unohtanut koko homman.

Leivoin tänään myös mutakakun. En taaskaan ymmärtänyt, että se pitää ottaa uunista ulos ajoissa, viisikin minuuttia on liian pitkä aika. Nyt oli neljä minuuttia liian kauan, mutta onneksi mutaa oli vieläkin kakun keskellä ihan hyvin. Nam.
Harmi, että mutakakun tilannut Neiti on oksennustaudissa eikä pääse nauttimaan herkusta. Sattuipa kerrankin vapaapäivä osuvasti. Not.

Viimeinen kevät

Olin maanantain pois töistä, koska Sinappituubi oli kuumeessa. Tiistaina kävelin aamulla käytävää pitkin, kun näin käytävän varrelle asetetun kynttilän valokuvan edessä. Arvasin jo siinä vaiheessa, vaikken nähnyt kuvaakaan.
Osasinko sanoa tarpeeksi suoraan, kuinka paljon työkaveriani arvostinkaan kolleegana ja alansa ammattilaisena? Ainakin yritin.

Koska vain voi olla viimeinen kevät.

Talven satoa

En ole koko talvea viettänyt hyytyneenä lumihankien alle. Siltä tosin tuntuu, mutta se on sivuseikka.

Lisäsin tammikuulle yhden postauksen, joka jäi laittamatta kuvan puuttumisen takia. Ei se kuva ole nätti, mutta ei ollut tarkoituskaan.

Esikoisen vanha villapaita alkoi olla hieman niukka. Hihansuut kyynärpäissä ja silleen. Löysin poikaa miellyttävän lankakombon (alkuperäisessä ideakuvassa oli petroli+vihreäkirjava tweedlanka) itseäni miellyttävänä paksuutena.

Tuli sitten vähän kasvunvaraakin tuohon paitaan. Muutama vuosi. Mutta ei taida kestää siihen asti, että jää pieneksi. On nimittäin ollut päällä tammikuun puolivälistä alkaen. Pesuun olen saanut hirveän huudon saattelemana.

Neiti tietenkin kateellisena halusi itselleenkin villapaidan. Siihen sitten olikin jo paljon enemmän vaatimuksia, piti olla turkoosi, pörröistä lankaa ja leeeeveät hihansuut. Namulankaa (Candy Floss) löytyi puolisen kiloa, sitä onneksi jäi vielä jäljellekin.

Neidille pitää tehdä jo kokoa 130/140, kun esikoiselle riittää koko 130...

Sukkiahan sitä on sitten väännetty junassa ja kotona. Neitille, itselle kolmet, nyt työn alla on Muropaketille ohuemmat sukat saappaisiin.

Kaikkein uskomattominta on se, että olen ommellutkin! Toki ihan vain kopioinut valmista ideaa, enkä silittänyt kangasta enkä mittaillut kovin tarkkaan. Tämä oli vain koekappale. Harmi, että onnistui yli odotusteni. Harmittaa, että en silittänyt enkä panostanut mittailuun. Kankaan sain ilmaiseksi, täytteenä on solumuovia, jota meillä on kymmeniä neliöitä ylimääräisenä. Olikin mukavaa pitkästä aikaa ommella kunnon tukevaa puuvillaa!

Drönakohan se laatikko Ikeassa on. Joka tapauksessa tuo lodju on Expedit-lipaston lokerossa, ja sopii sinne täydellisesti. Nyt se on kuitenkin käsityönurkkauksessani kaminan edessä täynnä keskeneräisiä käsitöitä.

Ruokaa

Tämä pääsiäinen on ollut ruokapääsiäinen. Herkkuruokapääsiäinen.

Pitkäperjantaina olikin puoli sukua koolla, kun sisko ja sen veli viettivät meillä iltaa avokkeineen. Olin varannut kolme kiloa lammasta, eikä siinä ollut yhtään liikaa, vähän oli itseasiassa nuukasti.

Illan aikana vielä kävivät pellon toiselta laidalta kylässä, ja setäni ja peilikuvanikin käväisivät.

Mämmiäkin meni ropposesta puolet, yleensä minä yksin syön sitä.

Pikkuveljen avokki oli kohtalaisen epäileväinen lampaan suhteen, että ei hän oikein tykkää, syö kyllä... Savustettuna kyllä näytti kelpaavan oikein hyvin. Samoin kävi uunijuuresten kanssa, laitoin punajuuret omalle reunalleen paistovuuassa, että voi jättää syömättä jos ei tykkää. Nekin meni.

Tuliaisiksi saatiin iso köntti savupossua (possun nimi oli possu, ei sen kummempi). Ja sekin on/oli todella hyvää...

Ikean reissulla söin Dajm-kakkua (tai suklaakakkua se on), eikä neiti jaksanut edes syödä jälkkärijäätelöään. Kotona talkoolaisille tein uunibroileria ja riisiä ja kasviksia.

Ja kun ottaa huomioon, että neitin kaverisynttäreiltä jäi karkkia ja sipsejä ja keksejä ja niinpoispäin, niin jäätelöiden jälkeen ei kyllä tartte kvuitellakaan syövänsä enää mitään.

Paitsi pienen palan savupossua voisin silpaista, ja mennä kutomaan nukentakin loppuun.

Kätevä emäntä

Olisi taas tarvittu kätevää emäntää meidän huushollissa. Neitin 9-v kaverisynttärit. Ensi vuonna järjestän ne vaikka HopLopissa (lähimpään on muuten matkaa noin 75 km...)

Viikko alkoi lupaavissa merkeissä.

Kuva uuden ruokahuoneemme ikkunasta maanantai-aamuna. Aikamoinen pyry.

Auto oli puhdas lumesta, kun sen ajoin tuohon neljä tuntia aikaisemmin. Kukahan kätevä emäntä tuon putsaisi, kun minä en yletä.

Onneksi lumipyryt päättivät haihtua muille maille (Itä-Suomeen). Pääsivät synttärivieraat tulemaan. Ehdin koristella (tulevan makuuhuoneemme) juhlahuoneen. Seiniin hallaharsoa ja höyhennauhoja, lattianrajaan van kankaita daideellisesti rutattuina.

Muistuttakaa minua, että en enää ikinäikinäikinä lähde ompelemaan nättejä höyhennauhoja. Olin joskus epähuomiossa ostanut höyhenconfetteja muutaman pussillisen ymmärtämättä, mitä se confetti tarkoittikaan... Nooo, kyllähän noista nyt sai aikaiseksi jotain, vaikkei virpomavitsoihin oikein käyneetkään. Kätevä emäntä olisi etsinyt jostain kuusiokoloavaimen ja ruuvannut saumurin leikkuuterän irti. Nyt vain yritin olla katkaisematta lankaa.

Sähköjohtokelvoja, lastulevyä ja vähän kipsilevyä tukevoittamassa rakennetta. Kivan värisiä kertakäyttöastioita löytyi Tiimarista. Sieltä ostetut ilmapallot taas olivat kohtalaisen heikkolaatuisia, noin neljännes oli jo valmiiksi rikki tai pamahti puhallettaessa.

Seuraavat juhlat ovat sitten joulun alla. Selvittiin tästäkin talvesta.

Syntymäpäivälahjaksi tyttö muuten toivoi valkoista pörrömattoa huoneeseensa (jossa ei ole edes hallaharsoseiniä vielä). Löysin sellaisen Anttilan Koti-myymälästä (eihän täällä ole edes Anttilan Kodin1:stä), nyt se odottelee tulevaa sijoituspaikkaansa piipun kyljessä ruokahuoneessa. Siinä metallinpaljastimen ja radonputken välissä.