Pitäis lähteä Ikeaan

Ennenkuin vuosi vaihtuu.

Vaan kun on tää joulu ollut tosi sairasta aikaa. Mies alkaa olla nyt tolpillaan, mulla tänään kurkku oli siinä kunnossa, että ei tarttenut ensin liotella sitä panadol hotilla, että sai syötyä aamupalaa. Silmätulehduskin meni jo pois, mutta nuha sentään on vielä messissä. Päänsärky on kadonnut, että poskiontelotkin alkaa olla jo kunnossa. Jei.

Ollaan torpattu kaikki kyläilyt helposti, meillä on vaan sanottu, että joo, täällä on oksennustautia, tulkaa vaan. Eivät ole tulleet.

Mutt siis Ikeaan. Neitille lupasin, että veronpalautusrahoilla käydään ostamassa sänky Ikeasta. Alkaa tää vuosi olemaan lopuillaa... Ja veronpalautukset käytetty (noo, 1,8km panelia ja silleen) että pitäisi käydä.
On vaan tyttö nyt sen verran lenssunen, että ehkä ei tänäänkään...?

Rikkomaton perinne

Meille on muodostunut perheperinteitä. Ollaanhan me oltu perhe jo aika kauan, lapsiperhekin kohta 13 vuotta.
Yksi tärkeimmistä ja sitkeimmistä perinteistä on tämä joulu tietenkin.

Meillä on joka jolu joku kipeänä, parhaimpina koko perhe. Nyt mies nukkuu pahaa oloaan pois, sama mahatauti oli neitillä jo pe-la-su, ei päässyt pieni edes todistusta hakemaan koulusta.

Odottelen innolla, koska itse alan ykätä. (not).

Ketokaa mulle, pärjääkö muut suurehkon perheen äidin ilman joulupäivän pyykkäystä...?

Rauhallista joulua kaikille.

Luonto lähellä

(Montako kertaa) olen varmaan kertonut, että asumme keskellä mettää. Näin joulun alla luonto viettää yleensä hiljaiseloa talvisessa hämyssään.
Metsässä elää kuintekin monenlaisia eläimiä, jotka eivät himmaile koko talvea. Jäniksethän ovat monelle tuttuja. Joa jos keskellä mettää on jäniksiä, niin on sitten niitä syöviäkin.

Tänään meitä oli käynyt vakoilemassa ilves. Pehmeässä pakkaslumessa olevien jälkien perusteella vaikea sanoa kokoa, mutta eiköhän tuo kohtalaisen nuori ole, kun uskaltaa ihan pihapiiriin autojen viereen ja trampan alle. Lumeen jäänet loikat olivat ihan komeita, joten tuskin kyse ainakaan ihan ikälopusta yksilöstä on.

Joulua odotellessa (onneksi on lunta, ettei mene vedet karhunpesiin, ettei niitäkin tänne tunge).

Vihdoin jouluvalmisteluihin

Onhan tässä ollut taas vaikka mitä, pienessä hetkessä. Lääkärin määräämän pakkoloman jälkeen kasasin pikavauhtia puolessa päivässä Muropaketille kaverisynttärit. Löysin jopa pinjatan, neljännestä kaupungista.
Kaikki kutsutut tulivat juhlimaan, kerrankin noin. Hauskat juhlat, pojat julistivat olevansa kunnon sokerihumalassa. Ehdotin, että ottavat vielä toisen kierroksen kakkua ja vähän kokista päälle ;-)

Pitäisi mennä nukkumaan ja sitten joulua väkertämään, lähinnä siivousta ja ruuan ihmettelyä jäljellä.

Silence is golden

Ensimmäistä kertaa piiiitkään aikaan Tulikettu päästää kirjautumaan bloggeriin. Tai sitten sillä on vaan ollut jotain mua vastaan. Kenpä tietäis sen.

Syksy on mennyt, kuten yleensä. Kiire on ollut ihan käsittämätöntä, niin töissä kuin kotonakin. Koira näköjään sairastaa joka ikisen oksennustaudin, joka meille kantautuu, ja niitähän riittää, kun lapset ovat neljässä eri ympäristössä. Ikinä enää hanki rotukoiraa.

Eilen juhlittiin Muropaketin 7vee synttäreitä. Koska mun sähköhellani on yhteistyöhaluton (=ylävastukset kärähtivät), niin Pikkusisko sai vastuullisen tehtävän leipoa kakku. Super Mario. Oli hieno, ja hyvänmakuinen. Kaverisynttäreille ajattelin laittaa tarjolle jäätelökakun, kun sellainen on tuolla pakkasessa jo valmiina. Niihin pitäisi väsätä taas pinjata, Agry Birds, kuulemma. Että haasteita piisaa, kiitos vaan.

Luntakin on tullut, ja pakkasia pidellyt. Onhan se mukava vaihtelua kurakelien jälkeen, etenkin kun tuota autolla ajoa on pitänyt harrastaa töissäkin useamman tuhannen kilometrin verran. Seuraavaksi kyllä harkitsen vakavasti jo jotain japsi- tai korealaista maasturia, Zafira ei todellakaan ole mikään talviauto.

JOulun odotukseen päästään sitten keskiviikon jälkeen, kun on saatu pidettyä ne kaverisynttärit alta. Jotenkin on niin hankala yhdistää näitä kahta, syntymäpäiviä ja joulua, paree pitää ne vaan erillään.

Jouluksi on jo vieraita ilmottautunut, tosin virolaiset jää tulematta, kun viettävät pitkästä aikaa joulun sikäläisissä sukulaisissa.

...

Olen ollut todella erityksissä kaikesta. Rakennustyö vie kaiken energian, tai sen vähän, mitä perhe-elämältä jää. Luin nyt vasta suru-uutisen, jonka ajankohta oli jo heinäkuussa. Ajatukseni viivähtävät edelleen hetkiä Indyn ja Pikin emännän luona  tosin kulkiessani pitkin nettiä oli lohduttavaa huomata, että hän ei ollut unohdettu.