Sahramin solmut

keskiviikkona, toukokuuta 31, 2006

Kevät juhlittu

Oli isompien lasten kevätjuhla. Sää sopivan tihkusateinen, aurinko pilkahti pilvien lomasta kun pääsimme kotiin.

Esitys oli liikuttava ja hauska, jokaiselle esiintyjälle oli oma kohokohta, toisille se oli autettuna tehty kuperkeikka, toisille vauhdikas kärrynpyörä tai käärmeihminen-esitys. Minusta oli mukava nähdä, että nekin, joka eivät ole motorisesti niin lahjakkaita, saivat kuitenkin loistaa tähtinä ja heidän temppunsakin oli heidän taidoilleen ylärajoilla, ei mitään helppoa ja takuuvarmaa.

Esikoinen ei tietenkään ollut mukana esityksessä, eikä mieskään. Mies on JOKA juhlan aikaan iltavuorossa. Joulujuhlissa oli mukana, koska oli sairaslomalla. En ymmärrä, miten voi olla niin, että joka ikinen äitienpäiväjuhla, joulujuhla, kurpitsajuhla sattuu näin.
Mieskin jo harmitteli sitä (aiemmin on ollut sitä mieltä, ettei ne juhlat nyt niin kummoisia ole), hän kun oli joulujuhlassa mukana ja yllättyi kuinka hauskaa siellä oli. Ehkä vähän väärissä kohtaa nauroi, mutta...

Yritin ottaa kuvia ahkerasti, mutta sateinen sää ja kameran viimeisiään vetelevät patterit estivät suuremmat taideviritelmät. Minä olen kyllä ehdottoman surkea kuvaaja. Jos kuvassa ei näy sormenpäitäni, niin siinä on edessäistujan selkä, kuva on tarkentunut hämähäkinseittiin 20cm päässä eikä kuvattavaan ihmiseen, kuvatut ovat juuri kääntäneet päänsä pois, kissa karannut kuvasta ja koira näyttää päättömältä.

Ensi viikolla hoito siirtyykin sitten tuonne kuntakeskukseen kesäajaksi. Mietin, että pitäisikö aloittaa kesäloma jo nyt, eikä vasta kolmen viikon päästä. Esikoinen kuitenkin kyllästyy ja tyttö kiusaa isoveljeään sen minkä minun kiusaamiselta ehtii... Lupasin esikoiselle, että katsotaan ensi viikko, ja mietitään, että jatketaanko siellä väliaikaisessa paikassa juhannukseen.

Nyt alkoi kesä.

tiistaina, toukokuuta 30, 2006

Sadetta

Sateen tasainen rummutus nukutti vauvan uneen tuonne katoksen alle. Puuha-Peten tasainen älämölö nukutti taas isommat mukulat sohvalle. Ja mitä äiti tekee?
Pyyhkii pöydän ja ryntää koneelle.

Tänään saatiin pellon toiseen laitaan potut maahan. Kelpaa taas ensi talvi niitä syödä, kun on itse oltu laittamassa. No, esikoinen ja tyttö lähinnä aiheuttivat tuhoa. Taitaa olla enemmänkin hajakylvettyjä pottuja kuin nätisti vaoissa kasvavia...
Omalle kasvimaalle ajattelin pistellä potut lasten kanssa ylihuomenna, huomenna on kevätjuhlat, joten ei oikein ehdi. Yksinään saisi laitettua kolme vakoa puolessa tunnissa, mutta noiden taistelevien metsojen kanssa aikaa menee ainakin tunti ja vartti päälle kamppeiden putsausta ja tunti jälkien korjausta kasvimaalla...

Vauva viihtyi erinomaisesti kummitädin sylissä. Nukahti siihen.

Kiertelin siellä pihaa ja napsin nokkosia pussillisen mukaani. Lupasin esikoiselle tässä joku päivä sitten, että teen pinaattilettuja nokkosista. Akryylinitriilikumirukkaset suojaavat hyvin myös nokkoselta. Näppituntuman säilyttämiseksi suosittelen kuitenkin ihan tavallisia talouskäsineitä.

Äiti haki, ja vähän vihjaili siihen malliin, että on likaset ikkunat. Joo, onhan ne, pesty viimeksi ennen lintusten kuolemaa.
Pyysin kuitenkin siskon avuksi huomenna, saa viihdyttää vauvaa niin pesen ikkunat ainakin sisä- ja ulkopuolelta, välistä pesen jos viitsin. Siskolla ei ole huomenna koulua, tai ei ole enää koko viikolla tunteja. Omituista, meillä oli lukiossakin oppitunnit ihan viimeiseen asti, hyvä, ettei vielä kevätjuhlapäivän aamuna ollut pistareita historiasta...

Nokkosletut onnistuivat hyvin. Ikinä aikaisemmin en ole tehnyt, ja nyt taas. Käytin hyväksi toteamaani "ravistetaan hihasta seuraava ainesosa"-reseptiä. Tällä kertaa se meni suurinpiirtein 3 munaa, 3dl maitoa(liian vähän), 3dl jauhoja (liikaa), suolaa ja sokeria. Pussillinen nokkosia ryöpättyinä ja hyvin hienoksi pilkottuina.
Paistetaan voissa. Poltetaan yksi pannullinen, kun lapsi huutaa vessasta "pyyhkimään" ja unohdetaan siirtää pannu pois levyltä siksi aikaa.

Esikoinen söi neljä ja tyttö melkein kolme. Itse söin ensihätään neljä ja ajattelin kohta syödä lisää. Miksiköhän en ole aikaisemmin tehnyt noita?

Niin joo. Meillä ei kasva edes nokkoset pihassa.

Raparperit kuitenkin kasvaa, keitin niistä soppaa.

**********************************************

4D-dokumentin mukaan Iso-Britanniassa on 8 allergialääkäriä.
En voi katsoa tuota... Itse pitelin neitiä käsistä pitkin yötä kun raapi itseään, mutta tuo pikkuvauva, joka on kauttaaltaan vereslihalla ja raapii ja raapii vaan...

***********************************************

Taidan ryhtyä taas kotiäidiksi ja ripustaa pyykit kuivumaan ja viikata kuivat pyykit paikoilleen. Jos jaksan, otan topintekeleen esiin ja ihmettelen, mihin neiti päivällä hukkasi purkamansa silmukat.

maanantaina, toukokuuta 29, 2006

Kesäterässä

Saumuri on putsattu ja öljytty. Kitinä ei hiljentynyt, enkä saa sitä hiljenemäänkään ilman, että avaisin koko masiinan. Ja mun taipumuksillani sitä en tee. Osaisin kyllä - mutta en viitsi riskeerata ihan hyvin toimivaa konetta. Jos hehkulampun räjähtämiseen riittää se, että kävelen sen alta, niin mitä tapahtuisikaan saumurille, jos avaisin sen kuoren...

Eikä tuo ole vitsi, atk-tuki antoi mulle käyttökiellon tulostimiin, kun kyllästyivät käymään kellarissa nykimässä palvelimen virtajohtoa seinästä pois... (sain järjestelmän niin jumiin, että buuttaus ei onnistunut ilman tuota!)
Ja painoin vain Print-nappulaa.

Nurmikkokin on parturoitu jo toisen kerran tänä kesänä. Vieläkään ruohosilppua ei riitä kunnolla kasvimaalle katteeksi, mutta toisaalta - eipä tällaisella kelillä sinne viitsi juuri mitään kylvääkään. Siemenet vain mädäntyvät kylmässä.

Mies on tämän viikon mielenkiintoisessa puoliyövuorossa. Tarkoittaa sitten sitä, että hän yrittää nukkua aamupäivällä, koska kotiutuu aamuyöllä. Mukulat pitäisi saada olemaan hiljaa, ja illat he itkevät isän perään, koska käytännössä eivät ehdi häntä nähdä lainkaan.

Sain autoonkin vihdoin kesärenkaat! No, ei sillä ole paljoa ajettukaan (mitä nyt Hesassa Makasiinien polton jälkeen), mutta onhan se nyt noloa ajaa nastat ropisten...

Muitakin kesävalmisteluita olen tehnyt. Pesin vauvan äitiyspakkauksen vaatteet! Eihän tuo poika täytäkään kohta kuin 6kk. 60cm vaatteet ovat kyllä käytössä, mutta isompiin en ole koskenutkaan sen jälkeen, kun esikoinen ja tyttö halusivat ne nähdä paketin tultua syksyllä.

En uskaltanut niitä syksyllä hipelöidä, ja sittemmin ei ole ollut tarvetta. Nyt piti pistää talvivaatteet pois, ja päätin samalla pestä nuo pakkauksen toppakamat.

Kivaa kun isommat mukulat viihtyvät hyvin yhdessä eivätkä riitele ja tappele jatkuvasti. Esikoisella on olkapäässä iso mustelma ja tytöllä pohkeessa hampaanjäljet. Jaa, nyt on käsivarressakin...

Mihin olen hukannut korvatulppani?

sunnuntaina, toukokuuta 28, 2006

Lisää

Digitv:stä näkyy Disney Channel muutaman päivän ilmaiseksi. Kiva koukutuskeino, ensin opetetaan mukuloille, että telkasta tulee jatkuvalla syötöllä katsottavaa, ja sitten se loppuu... Aivan taatusti saavat paljon tilaajia DC:lle ensi viikolla, etenkin jos nämä kylmät sateiset kelit jatkuvat.

Viimeksi esittelemäni haalariin käytettyä kangasta on enemmänkin. Tällainen oli mielessäni, kun sen kankaan ostin:Yritin ottaa kunnon kuvaa mekosta neidin päällä, mutta tämä on paras... Mikähän siinä on, että kun kaivaa kameran esiin, niin alkaa hirmuinen poseeraaminen.

No joka tapauksessa, tuossa mekossa on käytetty koko painokuvion korkeus. Mekko itsessään on ihan perusmallia, trikookaitaleella huolittelin pään- ja kädentiet, helman saumuroin lieputtamaan.

Mekko sai seurakseen vielä paidankin:Ihan perus t-paita, helmat ja hihansuut röyhelöllä. Tämä oli harjoituskappale kummipojan paitaa varten. (kummallista, tässä bloggerissa paidan helma näyttää ihan vinolta, mutta kyllä se on suora, ja kukkarivi menee ihan suoraan helmassakin)


Ompelin kummipojalle paidan, ja koska se oli niin kiva, niin ompelin sitten meidän pikkuvauvalle samanlaisen.
Ostin apinakankaan seuraksi farkkukangasta, tarkoitus oli ommella kummipojalle shortsipuku. No, aika loppui kesken, eihän näillä keleillä farkkukangas kuivu millään yhdessä yössä...
Eikä nyt kyllä ole mitkään shortsikelitkään. Pistin paketin shortsioptiolla sitten eteenpäin, ompelen ne shortsit, kunhan ehdin.

Tuon kaiken tein perjantai-iltapäivän ja lauantaiaamupäivän välisenä aikana. Piirsin kaavat (en todellakaan osaa leikata kankaita vapaalla kädellä), leikkasin kankaat ja ompelin. Samalla muistin se, miksi pidän trikoon saumuroinnista... Niin helppoa ja nopeaa...

Kukahan puhdistaisi ja öljyäisi saumurin?

lauantaina, toukokuuta 27, 2006

Uusi

Sukuun syntyi joku aika sitten uusi jäsen. Näin vauvan isoäidin ja annoin mukaan pienen paketin viemisiksi. Malli on Ottobrestä vuodelta 2001, numeroa en muista. Kangas jotain palalaarista löytynyttä (sitä on enemmänkin), ensin piti tarkistaa, ettei kankaan teksti ole mitään kovin järkyttävää suomeksi.

Ottobren mitoitus on kyllä mielestäni kovin reilu - tuota halaria olen tehnyt vajaat kymmenen kappaletta eikä pienin koko ole koskaan ollut saajalleen liian pieni...

Tänään isomman kummipojan synttäreille. Lahja tosin on vielä vaiheessa, mutta onhan tässä muutama tunti aikaa.

tiistaina, toukokuuta 23, 2006

Vihdoin sataa!

Ihana sade! Onhan tätä odotettukin, en ymmärrä, miksi täällä ei koskaan sada...

Eilen aamusta heti mukulat halusivat pihalle sateeseen. Onneksi sadetakin löytyivät, sateenvarjot on takavarikoitu johonkin tarkemmin määrittelemättömään paikkaan. Vauvakin nukahti ihan itsekseen ropinaa kuunnellessa. Ei sen puoleen, eipä tuota nuorimmaista muutoinkaan tarvitse nukutella, joskus en saa edes kenkiä (rantasandaalit) jalkaan, kun herra jo vetelee sikeitä.

Itse olen tyytyväisenä hissutellut sisällä. Eilen ompelin yhden sisätäyttiksen valmiiksi (eihän se marinoitunut kaapissa kuin vasta kolme viikkoa...) ja leikkasin kylpypyyhkeen lisäimuiksi.
Ehdin jossain välissä saumuroida ne froteenpalasetkin käyttöä varten. Osasta tein flanellin kanssa taittovaippoja (pre-fold?).

Takaisin sateeseen... teinkin maanantaina illalla kaikki mahdolliset, että yöllä alkaisi satamaan. Vein pyykit pihalle kuivumaan, jätin esikoisen lempiverkkatakin terassille (muuta takkia herra ei suostu päälleen laittamaankaan), vaunutkin valokatokseen reiän kohdalle (mies putosi siitä talvella läpi, kun oli lykkimässä liikoja lumia pois, kate on noin 20v vanhaa). Lupasin jopa lapsille, että laitetaan uudet lämpimät vedet uima-altaaseen, ja putsattiin siis allas vanhoista vesistä ja puhallettiin alimmainen rengas täyteen valmiiksi... Kastelin kasvimaan ja kukkapenkit oikein kunnolla.




















Tuossa onkin maanantain työn tulos, kolme riviä kylvettynä. Kukkia, porkkanaa, salaattia, retiisejä, lamopinaattia...



Sadetta on todellakin kaivattu. Kukkapenkeissä ei näytä hyvältä:



















Tämä yön kuningatar on ollut samassa tilassa jo kolmatta viikkoa. Harmi, ettei kuvasta näe kunnolla sitä siitepölykerrosta, joka peittää tuotakin kasvia.


Löysin tosiaan pari elävää silmua Huvituksesta.



















Loppuosa puusta onkin täysin kuivunut. Se ei ole kestänyt yhdistelmää savimaa, ankarat keväät ja kovat tulvat.
Toinen puu on istutettu oikeaoppisesti kummulle, ja se voi oikein hyvin (tosin ei tee tänä vuonna kuin pari kukkaa).

Marille Saksaan: Tonttimme sijaitsee alueella, jolla vallitsee poikkeuksellisen epäsuotuisat kasvuolosuhteet. Se onnettoman lopun saanut kirsikka oli Varjomorelli, ja se nimenomaan paleltui harson alla kuoliaaksi. Ei vaan kestänyt kymmenen asteen pakkasta kesäkuun alussa... Kukkiahan se ei koskaan edes yrittänyt tehdä sen viiden vuoden aikana, minkä se tuossa keittiön ikkunan alla sinnitteli.

Suvussa on puutarhuri, ja hän on lakonisesti todennut pihastamme, että "ei siellä kannata mitään yrittää". Jopa nämä isot paikalliset kauppapuutarhat tietävät tämän alueen, eivätkä myy kasvuunlähtötakuulla meille hedelmäpuita!

Minusta on harmillista, että ympäröivä maakunta tunnetaan nimenomaan poikkeuksellisen suotuisana kasvualueena verrattuna sijaintiinsa, mutta sitten taas meidän kylämme on poikkeuksellisen epäsuotuisaa - ja vain tämä yksi ainoa läntti koko kasvuvyöhykekartassa! Pala Siperiaa tosiaan.

sunnuntaina, toukokuuta 21, 2006

Raparperipiirakkaa

Tänään paistoin raparperipiirakkaa. Pohjan ohje kouluaikaisesta oppikirjastani (2 munaa, 1,5dl sokeria, 1dl maitoa, 1dl sulatettua voita tai margariinia, 2tl leivinjauhetta, 3dl jauhoja) ja raparperit omasta maasta. Mies ei tänäkään keväänä jyrsinyt raparpereja palasiksi!

Koko päivän puhuin esikoisen kanssa piirakasta. Illalla poika sitten sai vihdoin palasen eteensä. Järkyttyneenä hän katsoi sitä "En mä tiennyt, että raparperipiirakassa on RAPARPERIA!"
Joo.
Piirakka on kuitenkin hyvää. Olisi pitänyt kyllä tehdä vanilijakastiketta sen kanssa, juusto ei ihan yhtä hyvältä maistunut... (oksaalihappoa kompensoidaan maitotuotteilla...)

Periaatteessa kasvimaalle olisi pitänyt jo kylvää vaikka mitä, porkkanaa, salaattia, retiisitkin jo. En ole jaksanut, enkä muistanut. Siemenpusseja kyllä löytyy. Ehkä huomenna lasten kanssa, jos hermot eivät mene heti aamupalan jälkeen. Tai ennen sitä. Kasvihuonetta raivasin talven jäljiltä, täytyy ostaa uutta multaa, ensi viikolla pitää joka tapauksessa ottaa se käyttöön ja kylvää maissit, pavut, auringonkukat sun muut (jotka olisi pitänyt kylvää jo kauan sitten...)

Pihalle täytyy ostaa vähän täydennystä. Lintusten omenapuista toinen on kituuttanut koko ajan, ja nyt siinä ei ole lehtiä tulossa kuin aivan rungon alaosaan (muutama uinunut silmu on innostunut kasvamaan). Eli ostoslistalle yksi omenapuu, ehkä kriikunakin.

Kirsikkaa tekisin mieli, mutta tänne hallakorpeen on sellaista turha haaveilla. Edelliset asukkaat olivat sellaisen hankkineet, ja jo ensimmäisenä kesänämme tässä talossa se taimi paleltui. Seuraavana kesänä vielä vesiversot jaksoivat nousta, mutta sen jälkeen se kuivui kokonaan pois.

Pihallamme on hallaa aina kesäkuussakin, pahimmillaan on ollut -8 astetta kesäkuun 10. päivä. Kovin montaa kertaa ei mikään kasvi kestä kasvattaa uusia lehtiä paleltuneiden tilalle.

Taidan jättää kirsikan ostamatta. Tänä kesänä voi odottaa ilmaston kylmenemistä. Ja kannattaa kulkea varmuuden vuoksi sateenvarjon alla. Minusta on ainakin kauheaa ajatella lehmien lentävän... Ajatelkaa nyt, minkälaisen läntin lokinpaska tekee auton tuulilasiin. Entäs sitten lehmänläjä lätsähtäessään moottoritiellä...

Ehkä kaikkein pimein uutinen Lordin Euroviisuvoittoon liittyen on se, että Al Jazeera-kanavakin kommentoi sitä!

Vanhan Kiss-fanin mieltä lämmitti nähdä tuttuja kasvomaalauksia televisiosta. En olekaan pitkään aikaan kuunnellut mitään musiikkia, ja etenkin nuo vanhat suosikit ovat jääneet vähille, kun ne ovat älppäreinä eikä meillä ole talossa levysoitinta. Autotallissa olisi...

lauantaina, toukokuuta 20, 2006

Sateen odotus

Taivas on verhoutunut paksuihin pilviin. Odotan sadetta, mutta sitä ei kai tule. Tulisi vain, joka paikka on paksun keltaisenruskean pölyn peitossa, siitepölyä ja multa/turve/hiekkapölyä pelloilta. Inhottaa kävellä ulkona paljain jaloin, kun jalkapohjissa tuntuu kuin kävelisi perunajauhoissa.

Mies ajoi eilen nurmikon ensimmäisen kerran. En uskalla mennä katsomaan lopputulosta, kun ajoajankohta oli klo 21.00-00.25. Ja ihan taatusti on taas ajanut leikuujätteen hienoksi silpuksi nurmikon sekaan, kun piti ajaa ne helposti haravoitaviksi kasoiksi kasvimaan kattamista varten...

Vauva on edelleen kipeä, eilen kuumetta sekä oli että ei ollut. On niin ristiriitainen olo, en uskalla jättää poikaa ilman rokotuksia, mutta nämä jälkioireet ja muut mahdolliset seuraukset pelottavta ja ahdistavat melkein yhtä paljon.

Nyt muuten KTL:kin vihdoin myöntää, että calmette-rokotus on täysin turha normaalivauvoille! Etenkin siirtyminen tanskalaisvalmisteeseen on lisännyt vaarallisia haittavaikutuksia, mm. tuberkuloosin puhkeamista rokotetuille...
Tutkijamielisenä ihmisenä tiedän, että vaarallisia haittavaikutuksia tulee erittäin harvalle lapselle, mutta KTL itse jo viitisen vuotta sitten arvioi calmetten hyödyt niin vähäisiksi, että sen olisi voinut samantien lopettaa - mutta kun siihen nyt oli varattu rokotetta, niin jatkettiin sitten...

Tänään onkin perinteinen Euroviisuilta. Saa nähdä, jaksanko valvoa tänäkään vuonna loppuun asti. Perinteisesti olen nukahtanut sohvalle jossain 10-15 lauluesityksen jälkeen ja herännyt pisteidenjaon ollessa puolivälissä.
Nythän jännistystä tuo se, että sabotoivatko kreikkalaiset konservatiiviryhmät Lordin esityksen.

perjantaina, toukokuuta 19, 2006

Takaisin töihin

Työelämä kutsuu jo kovaäänisesti. Ei siksi, että pitäisin jotenkin erityisesti työnteosta (pidän työstäni kyllä, olen hyvin tyytyväinen työtehtäviini ja työpaikkaani), mutta mieskin haluaa nauttia kotielämästä. Hän haluaa myös olla tasapuolinen kaikkia lapsia kohtaan, jokainen vanhempi lapsi, myös lintuset, on saanut koti-isän, joten myös vauva on ansainnut yhteistä aikaa isän kanssa.

Paperitöitä siis tiedossa, ensin pitää ilmoittaa töihin, että joskos sopisi että palaan sorvin ääreen ennenaikojani. No, siinä ei pitäisi olla ongelmia, koska jo äitiysloman alkamisesta ilmoittaessani oli puhetta siitä, että palaan kesän jälkeen. Ja kohta on se kesä.
Seuraavaksi pitää hakea miehelle päivärahaa Kelasta.

Käyn tänään jo toisen kerran tällä viikolla toimistolla, tänään ihan uteliaisuuttani, kun uusi työntekijä tulee käymään paikalla. Haluan nähdä, minkälainen on tällä kertaa valittu.

Eilen oli vauvalla neuvola. Iso poika onkin meidän pikkuinen, painaa nyt jo saman verran kuin esikoinen vuoden vanhana! Piikki aiheutti taas loppupäivän kränäyksen, nytkin poika nukkuu pitkiä unia, vaikka yleensä nämä aamun unet ovat lyhyet. Olinkin eilisen varannut rokotuksen jälkioireiden hoitoon, eihän tämä yllätyksenä tullut.

Toissapäivänä aloitin lomamatkaltani ostamastani Katian Pisco-lagasta toppia Pirkan mallilla. Vaikka käytän lankaa, jonka puikkosuositus on numeroa pienempi ja mallitilkusta laskemani tiheys on ihan pielessä, niin silti itse kappale taitaa olla juuri ohjeen mittojen mukainen. Ei ihmekään, että ohjeen mukaisilla tarvikkeilla lopputulos on yleensä omituinen.

Langan väri viehättää minua, vaikka oikeasti se on tunkkaisen tylsä sameansininen. Ehkä kesällä kuitenkin saan väriä nahkaani enkä näytä olmilta tuonkaan värin kanssa...

torstaina, toukokuuta 18, 2006

Neljäs kerta toden sanoo

En pidä meemeistä, en halua paljastaa kovin paljon itsestäni - vaikka kerronkin lopulta niin paljon, että ketään ei kiinnosta enää.

Santra Langankiertoja-blogista haastoi minut nelimeemiin. Koska muistin hänen Hyvilla-esittelynsä (hyvinkääläiseen neulehistoriaan keskittynyt näyttely) ajattelin kuitenkin vastata tähän:

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:
1. kahvilan myyjä/tarjoilija
2. vaiheompelija
3. aukikelaaja
4.tutkimusinsinööri

Neljä paikkaa, joissa olen asunut:
1. Suomi
2. Suomi
3. Suomi
4. Suomi

En ole siis juurikaan muutellut elämäni aikana, jokusen vuoden asuin Tampereella. Minulla on ollut neljä virallista postiosoitetta, tosin siinä välissäkin muutin muutamaan kertaan, mutta silloin ei haja-asutusalueilla ollut vielä katuosoitteita. Itse asuinalue ei ole vaihtunut.


Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:
1. Sherloc Holmes ja muut englantilaiset poliisisarjat
2. Ylpeys ja ennakkoluulo
3. tositv-ohjelmat
4. ruoka/kokkiohjelmat

Etsin televisiosta pakoa tästä todellisuudesta, ja siinä erinomaista apua tuovat kaikki tositv-ohjelmat. Ne ovat NIIN kaukana minun elämästäni, että aivoni saavat oikeasti levätä.


Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:
1. Käsivarren Lappi
2. Kuusamo
3. Bulgaria
4.Tanska


Neljä internet-sivua, joilla käyn päivittäin:
1. Iltalehti
2. Iltasanomat
3. google
4. kestovaippainfo

Nämä ovat ehkä viidennes päiväohjelmastani netissä.


Neljä lempiruokaani:
1. omatekoinen lasagne
2. poronkäristys
3. savustettu mikä-tahansa-liha/kala
4. omatekoinen kinkkukiusaus

Minä pidän monesta ruuasta, mutta en varsinaisesti lue mitään ruokaa ehdottomiin herkkuruokiini. Liha ja kala on hyvää, tietyt kasvisruuat ovat hyviä, juustot ovat hyviä, ja pidän myös makeasta.

Neljä paikkaa, joissa olisin mieluummin juuri nyt:
1. viihdyttämässä vähintään kolmea poikaani ulkona
2. nukkumassa
3.
4.

Mutta tässä on ihan hyvä. Vauva nukkuu sylissäni, esikoinen ja tyttö ovat retkellä ja päivän velvollisuudet on tehty.


En haasta ketään meemiin.

keskiviikkona, toukokuuta 17, 2006

Maaseutua ja blogilistaa

Viime yön pakkasen jälkeen taas muistaa, että ei se kesä vielä ole tänne tullut. Koirakin oli niin tyytyväinen - luuli kai raukka, että talvi tulee jo.

Kevät nyt on, ja pelloilla kevättyöt menossa. Nappasin naapurinisännästä kuvan pusikon läpi. Tuosta nyt jonkinlaista kuvaa saa siitä, minkälainen kevät täällä on tänä vuonna. Ei tietoakaan virkistävistä sateista! (en saanut edes selvää, millä koneella isäntä oli pellolla, veikkaisin ajonopeuden perusteella hankmoa, kylvöä ei ainakaan tehnyt).

Että kannattaa hyödyntää maan sisältämä kevätkosteus ja istuttaa kasveja keväällä!

Lisäsin blogini Blogilistalle. En tiedä miksi.

tiistaina, toukokuuta 16, 2006

Kesän odotusta

Lempeä alkukesä on vaihtunut tavanomaisempaan kylmyyteen. Ulkona on kylmä pelkällä lyhythihaisella, mutta auringonpaiste huijaa silti jättämään takin sisälle. Loppupäivä meneekin sitten lämmitellessä...

Äitienpäivä meni. Juhlatuuli oli edelleen poissa, viides kerta peräkkäin jo. Tällä aloitin äitienpäivän viettoni:


















Lintusille äitienpäiväruusut, orvokkeja ja hopealehteä. Kukkakimput on kerätty omalta pihalta.


*************************************************************


Äitienpäivälahjaksi ompelin anopille ja omalle äidilleni kassit. Kangas löytyi omista varastoista, taskun ompelin lakanakankaasta, johon lapset painoivat kädenjälkensä. Kangasvärin kävin ostamassa kuntakeskuksen askartelukaupasta, onneksi soitin sinne ja kysyin, onko heillä niitä., Ei tarvinnut lähteä kaupunkiin pelkästään niiden takia (ja löytyihän sieltä alennuskorista satiininauhoja). Tässä kuva anopin kassista, äidilleni tein hieman erilaisen. Äidin kassi on mitoitettu A4 mukaan, anopilla on vähän leveämpi. Harmi, että raitakangas loppui, olisin itsekin pitänyt tuollaisesta kassista.
Yllättävän vähillä vahingoilla sujui painaminen, vauva tietenkin sai hepulin maalit kädessä ja tuuli heitteli kankaita pitkin pihaa. Huvitti väriä sekoitellessani se huomio, että värit olivat Emo-värejä.



















Tytön kevätasusteet sain pääteltyä eilen. Esikoinen hieman auttoi langanpäiden katkomisessa... Kudoin sitten toisen sukan kärjen uudestaan uudella langalla... (harmittaa oikeasti, koska esikoinen oli katkaissut langaan NIIN nätisti, mutta kun en ehtinyt päätellä sitä ensin... toinen teki suuren työn ja minä motkotin).
Bibon kukkanen ei oikeasti ole noin valtava, mutta kippuraan se kyllä vetää. Ihan kivat, bibokin näyttää tytön päässä hyvältä. Ja nyt näille on tarvetta, ulkona +6 astetta ja navakka tuuli.



















Vauvalle olen jossain välissä kutonut villavaippahousut, lankana virolainen yksinkertainen liukuvärjätty hahtuva (siniset osuudet siitä) ja ohut vaaleansininen Pirkka-lanka.
Olen tykästynyt tähän Ruskovillan yksinkertaiseen vaippahousumalliin. Aivotonta kutomista, ainaoikeaa, ja housut ovat aina käyttökelpoisen kokoiset, koska ne venyvät. En kyllä näitäkään housuja tehnyt ihan alkuperäisen ohjeen mukaan. Meidän punkero tarvitsee leveämmät lahkeet ja haaroihinkin tilaa...



















Jotain itsellenikin, eli Ulla-lehden Ylösalaisin-neule:
Lankana Novitan edellisvuotinen kausilanka Spektri, pätkävärjätyn langan kuvioitumisominaisuus tulee hyvin esiin etumuksessa.
Mallista pidin, tarkoituksena on tehdä tällainen jostain kunnon langastakin jossain vaiheessa, akryyli ei ole niitä mukavimpia käytössä.


















Kuopuksen ulkoiluhousutkin ovat valmistuneet.




































Tosin poika ei voi niitä käyttää, kun ei ole yhteensopivia vaatteita tuon kanssa. Eli nyt täytyy ommella takki samoista kankaista ja kaivella kaappeja, löytyykö sopivaa puseroa ja sukkia...
Heijastinpakkoni on mukana näissäkin housuissa, etupuolella lahkeissa nauhat ja takakappaleessa taskujen tarrojen päällä heijastinta.
Näitä ommellessa muistin, että miksi olen vältellyt tuota pinnoitetun ulkoilukankaan ompelemista ja ostamistakin. Viimeksi ompelin tästä sadepuvun pikkuveljelleni moottoripyöräilyä varten. En yhtään tiedä, kuinka vedenkestävä se haalari lopulta oli, koska reikiä siihen varmasti tuli monen purkukerran jälkeen...