Vappuhuiskia

Kaivoinpa jemmasta kahdelle nuorimmalle viimevuotiset vappuhuiskat. Lapsoset pienoiset ovat nyt huiskineet niillä 10 minuttia, ja lattialla on jo riemastuttava pehmeä uusi päällys. Mutta mokomissa huiskissa on pilli varren päässä. Eli vaikka olisivat kaljujakin, niin riemua riittää.

Pikkuveljessä ei ole näköjään riittävästi veli venäläistä, kun ei ole joutunut pidätetyksi. Oikein soitettiin ja tarkistettiin tilanne, eihän sitä koskaan tiedä. Kun polttivat sen lankakaupankin.

Vappua on valmisteltu muutenkin (kuin riehumalla etelänaapurissa). Viikolla jo kävin ostamassa heliumpallot lapsille kotiin, ja Muropaketin ilme oli kyllä harvinaisen riemastunut, kun hän tajusi, että hänellekin oli oma pallo!
Hoitopaikan vappujuhlia vietettiinkin ilman esikoista, poika hommasi itsellensä oksennustaudin ja korkean kuumeen. Sai sitten rauhassa nukkua kotona, kun isänsä kuskasi neitiä ympäri tanssitunteja ja naamiaisia. Ensi viikolla on Muropaketin naamiaiset, mitähän keksisi... Harmi, ettei ole oranssia collegea, siitä saisi näppärästi raidoittamalla pienelle pojalle tikrupuvun...
Teletappi?

Neitin ulkoiluhousut:


Onnistuin kerrankin mitoittamaan housut juuri sopiviksi. Lahkeet ovat tarpeeksi pitkät, mutteivät kuitenkaan joudu saappaiden alle. Ja väri on neitille juuri oikea. Siis neidin mielestä. Ja onhan tuo Project Spectrumiakin.

Muropaketille olen ommellut vaippoja, jotain on vielä leikattu mutta kasaamatta, kun en ole saanut aikaiseksi etsiä saumurilankoja. Sininen PUL-tasku on kuvassa suoraan pyykkikoneesta, märkä ja ilman täytteitä siis. Sen teinkin ensimmäisenä, pääkallovaippa ja keltaiset PUL-taskut ovat jo seuraavaa sukupolvea. Noissa muissa vaipoissa on selvästi kapeammat tarralipat kuin tuossa ekassa. Ja kehittely jatkuu edelleen...

En tiedä, mistä olen alkuperäisen kaavan napannut, Kestovaippainfosta, Yahoon tsi-listalta vai Ottobren nettikaava? Siitä ei kyllä ole kuin muistot jäljellä, tuota on venytetty, väännetty, pätkitty, suoristettu, kaarrettu... Toimii ainakin taskun kaavana hyvin. Kohta täytyy testata sisävaippoihin, kesällä on mukavampi pitää pelkkää sisävaippaa lapsella, jos ei ihan vaipatta voi olla.

Tällaista olen hiplannut viime viikot. Työ ei oikein edisty, kun silittelen pehmeää lankaa jatkuvasti. Enää tarvitsisi poimia reunuksista lukematon määrä silmukoita ja kutoa reunukset, ommella sivusaumat ja pätellä langat...


Malli on kirjassa lyhythihainen nuttu, lisäsin hihoihin tuplamäärän silmukoita ja tein pitkähihaisen takin. Lankana Novitan Olivia, bambua ja muovia, koko noin 56cm tai 60cm. Söpöä ja ihanaa, mutta ei meille.

Keijupölyä

Pikkuloman kunniaksi käytiin koko perhe kaupungilla, syömässä pikaruokaa (meni vain 1,5 tuntia) ja oikeassa lelukaupassa (siellä meni tunti). Esikoinen sai Dino Thunderin (Power Rangerseja) ja neiti sai Helinä-keiju-puvun. Se on ihana, ja mikä parasta, siitä saa siivet irti ja voi leikkiä siivetöntä Elina-keijua. Fairytopiansa katsoneet tietävät. Muropaketti sai ulisevan putken ja formula-auton.

Meillä on keijupölyä joka paikassa. Ihana keijupuku on kyllästetty hileillä, ja niitä hileitä varisee joka paikkaan samaan tahtiin kuin leijukainen liihottelee ympäriinsä.

Tässä parin päivän aikana olen ommellut jo kolme vaippaa (kaksi PUL+fleesetaskua ja yhden flanellisen sisävaipan). Niistä voisi olla kuvia, jos ei Muropaketti olisi taas turauttanut heti viappaan, kun kokeilin... Uuden vaipan kirous.
Ostin joku aika sitten Myllymuksuilta notkeaa ja joustavaa br-PULia, breathable. Olikin tosi mukava tuttavuus. Paitsi että vaipasta tulee mukava, niin tämä PUL on suorastaan helppoa ommella. Ja taskuvaipan mallikin alkaa olla jo optimoitu Muropaketille sopivaksi. Kunhan saisi jostain aikaa ommella noita lisää...

Saumuroin pellon toiselle laidalle lakanan ja muutaman tyynyliinan, hoitolapset kuulemma tarvitsevat uusia. Meillä noita lasten kuviokankaita on muutamia (kymmeniä) metrejä, että riittäähän tuosta.

Nyt pitäisi mennä vääntämään seisovaa pöytää illalliseksi, lapsoset pienoiset kuolasivat taas kalaiskin lasin märäksi, joten oli pakko ostaa lohta ja muikkuja. Siihen kylkeen salaattia ja suolakurkkuja, patonkia ja ruisleipää ja juustoja. Eiköhän nälkä lähde...

Ai niin, se simapullo. Löytyi keskeltä lastenhuonetta, lattialta. Taatusti ei ollut siellä silloin kun etsin. Siis miten ihminen VOI muka kävellä sen päältä huomaamattaan? Sitäpaitsi se pullo oli pystyssä eikä vierineenä johonkin nurkkaan...

Sima löytyi, inspiraatio kateissa

Simapullo löytyi. Mun elämäni on oikeasti näin pateettisen surkeaa ja tylsää, että tuokin jo riittää piristämään hieman. Kippis sille.

Hukassa 3; Aikapommi

No niin. Siis löysin kurahousut ja kadotin simapullon. Se ei ole sohvan alla (en tiedä, miksi mies ehdotti, että etsisin sieltä), ei keittiössä, ei makuuhuoneessa, ei sohvatyynyjen takana, ei saunan lauteilla eikä etenkään jääkaapissa, jossa sen pitäisi olla. Eikä keittiön pöydällä, jossa sen olen viimeisen kerran nähnyt. Mies ei ole juonut sitä, ei oikein ole simanjuoja.

Ikävää löytää parin viikon päästä kunnolla käynyt simapullo vaikkapa pyykkikorista tai lastenhuoneen leekolaatikosta. Eikä ole kivaa, jos pommi räjähtää olohuoneessa telkan takana (katsoin sieltäkin).

Sain H&M:ltä ystävällisen kirjeen. Yleensähän yllätyskirjeet ovat vähän ikäviä, niissä mainitaan huomautusmaksusta ja viivästyskorosta ja muita vähemmän kiehtovia asioita.
Tässä luki summan kohdalla mitätöity ja sain tankata papria useampaan kertaan, ennenkuin tajusin, ttä olin onnistunut maksamaan edellisen laskun kahteen kertaan ja nyt minulla olisi sievoinen summa pesämunanan jos vaikka muistaisin joskus tilata jotain sieltä taas.

Mutta nyt mun on siis pakko tilata jotain?

Väärät housut

No niin, löytyiväthän ne Muropaketin kurahousut eilen illalla, aivan kuten arvelinkin. Paras keino löytää hukkaamansa tavara on hankkia tilalle samanlainen.
Housut olivat naulakon alla korissa, jossa säilytetään kuravaatteita. Onneksi en luovuttanut, vaikka olin jo kolmeen kertaan tyhjentänyt ko. korin pohjia myöten ja viikannut vaatteet sinne uudestaan...

Töistä kotiin lähtiessäni huomasin, että joku oli vähän käynyt liippaisemassa autoani. Ei mitään pahaa jälkeä, pellit näyttävät olevan suorassa (mutta maalit naarmuilla), sivupeili on onneksi saranoitu joten oli vain menettänyt maaliaan sekin. Ikävin homma on etuvalo, joka on ilmeisesti irronnut kiinnikkeistään. Ne kiinnikkeet ovat kiinni muovipuskurissa, joka on myös naarmuilla. Ja muovipuskuriahan ei silitellä sileäksi kuten peltiä (tai hitsataan kyllä, mutta jälki ei koskaan ole kovin kaunista ja tässä on vielä osa puskuria maalattukin). Täytyy käyttää vakuutusyhtiön hyväksymällä arvioijalla näyttämässä hinta-arviota.
Kolhija ei tietenkään ollut jättänyt mitään yhteystietoja.

(tämä harmittaa paristakin syystä kovasti, ensiksi auto on ollut minulla vasta pari viikkoa aktiivikäytössä, en ole saanut vielä vakuutusyhtiöltä laskuakaan, se on laitettu postiin vasta tällä viikolla! ja toiseksi, pikkusisko kolhi edellisellä autollani parkkipaikalla jotakuta vähän samaan tyyliin, tosin jäi rehellisenä paikalle ja antoi yhteystietonsa toiselle osapuolelle).

Sain vihdoin ja viimein yhdistyksen paperit jonkinlaiseen kuntoon. Vielä kieppaus monistamossa ja vuoden suurin urakka on taas ohitse. Ensi vuonna voisinkin luopua sihteeripestistäni ja jäädä ihan rivijäseneksi, mutta jatkajaa ei kyllä löydy. Täytyypä ryhtyä mokailemaan urakalla...

Kadonneet kurahousut osa kolme

Omituisuus-meemissä männävuonna kerroin, että minulla on taito hukata tavaroita. Silloin olin hukannut vasta kahdet 70cm mittaiset kurahousut. No, nyt olen hukannut 80cm kurikset myös. Perjantaina pesin ne, ja lauantaina otin ne pois narulta. Muistan tämän siksi, että löysin ko. kurahousujen puntista Muropaketin saappaan irtopohjallisen. Se oli peseytynyt oikein puhtaaksi, taidan pestä toisenkin.

Mutta sunnuntaina en löytänyt niitä kurahousuja mistään, enkä vielä tähän aamuun mennessäkään. Nyt oli pakko käydä ostamassa Muropaketille uudet, koska ulkona sataa vettä ja hoidossa ovat pihalla monta tuntia. Tälle päivälle hoitaja lupasi etsiä jostain omien poikiensa kurahousut varalle, mutta se ei ole kovin helppo homma. Muuttivat talvella, mutta hoitaja itse oli pitkään sairaana, joten pakkaamisen ja purkamisen hoitivat avuliaat sukulaiset. Hukassa olivat mm. poikien talvihaalarit (toiset kappaleet), monot (sukset olivat hyvin esillä) ja koulureput. Talvihaalarien sijaan löytyi kolme säkillistä uimakamppeita (uikkareita ja uimalaseja, kellukkeita jms), mutta leivänpaahdin oli pitkään kadoksissa. Se löytyi pihalle jätetyn vanhan pakastimen sisältä...

Mistähän löydän tänään ne Muropaketin kurikset?

Neiti Näppärä vauhdissa

Eilein postaus jäi pahasti kesken, kun Neiti Näppärä sammutti netin. Tai luulin, että koko kirjoitus katoaa bittiavaruuteen, mutta olikin näköjään ilmaantunut tänne. Että minulta tulee näköjään jo haamukommenttien lisäksi haamupostauksiakin ihan tietämättäni.

Piti kertomani pyykkirumbasta, mutta sepä jatkuikin vielä yöllä, kun Muropaketti oksensi sänkyykin. Mammaliinilla tuntuu olevan samanlaista, paitsi että siellä oksu lentää närästyksestä.
Nyt pitäisi olla lakana- ja vaippapyykki pyörimässä, ja sen jälkeen peitto ja sitten pääsisinkin jo ihan vaatteita pesemään. Mutta eipä nuo pyykkikasat yksikseen tuonne koneeseen kulkeudu, outoa.

Ja ei, veljeksistä puhuessani en muuten vihjaillut ollenkaan sinne suuntaan, ihan ovat täkäläisiä veljeksiä. On niitä kovakalloisia touhottajia muuallakin kuin etelärannikolla. Uskoako vai ei, siinäpä pulma.

Olen viikon nysvännyt ihanaa pikkuriikkistä neuletta bambulangasta. Työ etenee hitaasti, kun silittelen sitä jatkuvasti. Kestääköhän Olivia-lanka nuhjaantumatta tätä kovinkin pitkään?

Kansallinen Tapaturmapäivä

Tänään on perjaintai 13. päivä. Tänään vietetään Tapaturmapäivää, jonka teemana tänä vuonna oli Tuttu ympäristö yllättää. Joka päivä kaikkein tutuimmassa ympäristössä, kotona ja kotipihalla, sattuu satoja tapaturmia. Osa on lieviä lipsauksia, osa vaatii hengen.

Meillä ei ole tähän mennessä tänään sattunut mitään tapaturmaa, mutta...

Eilen esikoinen kolautti hampaansa Muropaketin päähän. Ihan vahingossa. Hirmuinen huuto kahdesta suusta, esikoisen huuto kesti kauemmin. Tänään käytin pojan hammaslääkärissä, joka vahvisti sen, mitä itsekin olin päätellyt: hammas oli heilahtanut rajusti, mutta kiitos lapsen joustavien kudosten, palautunut paikoillen. Purenta ei ollut muuttunut, mutta ien on vaurioitunut, paranee luultavasti ilman ongelmia. Onnena onnettomuudessa oli se, että hammas on vielä maitohammas. Eikä se edes tarttunut Muropaketin kalloon, kuten eräille veljeksille oli käynyt.

Muropaketin hoitotädin vanhimmat lapset olivat pelanneet jääpalloa pihassa, ja toinen oli sitten hiutaissut innoissaan mailalla veljeään nenään. Pojalla olikin muhkea turvotus naamalla ja silmät mustana. Hoitotäti oli kirjoittanut eskariin selityslapun, että ei poikaa ole pahoinpidelty, vaan vahingossa tullut lommo...

Muropaketti on kipeänä. Nenä tukossa ja kurkku kipeänä (yskii taas kuin merileijona). Ja koska on räkäinen, niin oksentaa. Harmi, että ladoin pyykkikoneen täyteen kuravaatteita heti kotiin tultua, jouduin odottelemaan ohjelman loppuun, että sain laitettua peseytymään

Hiljaiseloa

Pääsiäisloma tuli tosiaankin tarpeeseen. Pää on edelleen väsynyt työasioista, mutta uni ainakin tulee joka yö. Mitä nyt lapset sitten valvottavat. Esikoinen näkee painajaisia eikä voi nukkua omassa sändyssään - saan noin sata kertaa yössä siirtää polvia pois kylkiluistani tai kyynärpäätä pois korvastani.

Neiti on kutissut ja kitissyt öitä, viime yönä yski ja yski ja ykäsi. Onneksi jäi siihen yhteen kertaan, ajattelin pitää likan sisällä tämän päivän, joskos yskä helpottaisi. Ettei vin olisi siitepölyistä, johan meillä on ollut yli vuoden aikaa ilman mitään allergisia oireita.

Muropaketti on vihdoin tajunnut olevansa iso poika ja osaavansa tehdä pahaa. Hänestä on hauskaa katsoa, kuinka imurista pärsii vettä ulos, jos imurin imuletkun työntää vessanpönttöön. Lähes yhtä hauskaa on rämpätä puhelinta tai sammuttaa tietokoneesta virrat pöydän alta. Saman voi muuten tehdä myös televisiolle, se olikin uusi oivallus ja pojasta tosi hauskaa. Ja sillä välillä kun korjaan edellisiä, niin poitsu on kiivennyt puuhellan päälle ja syö siellä lusikalla kissanruokaa. Ja kun olen edennyt tähän kolmanteen (eikun viidenteen) pisteeseen, Muropaketti on jo taas paikassa a tyhjentämässä kissanhiekkavatia. Siitähän koko kierros alkoi, kun lattialla olevat hiekat piti imuroida. Ja jätin kolmeksi sekunniksi pojan yksinään imurin kanssa vessaan, kun piti pelastaa puhelin. Jonka poika sai hyppysiinsä, kun olin poistamassa uima-altaasta saunapuita. Jotka poika oli uittanut sillä aikaa kun lisäsin niitä puita saunanpesään.

Ja nyt se sama riiviö nukkuu levollisena kädet levällään sohvalla kuin nukke.

Miehen vanhemmat ja veli ovat ilmeisesti tulossa kylän, kävivät äsken hakemassa koiran lenkille. Pellon laidan porukat tulivat juuri Tukholmasta, jonne pikkuveli sinkoaa ensi viikolla. Minä yritän muistella, mihin olen piilottanut kahvipaketin, pitäähän vieraille keittää kahvia. Pitäähän?

Lastenhuoneessa ompelukone huutelee, että voisi aloittaa vaippaurakan. Kaivoin jo kaavat eilen Muropaketin kanssa esiin, ja kankaiden olinpaikkakin on jo paikallistettu. Toisaalta tekisi mieli kutoa jotain pientä ja suloista vauvanvaatetta, kesällähän niille pitäisi tulla tarvetta, kun pienempi kummipoika toivottavasti saa pikkusiskon. Tai veljen.

Kaikkein mieluiten olisin kuitenkin nukkumassa.

Luistellen

Mielenkiintoinen myrsky myllertämässä tänään. Omassa pihassa ei juuri huomannut, aurinko helotti ja pihalla pärjäsi pelkillä pitkähihaisilla (Transpontin kuski vähän ihmetteli, kun tulin tavaroita kuittaamaan sandaalit jalassa).
Totuus paljastui, kun lähti portin ulkopuolelle...

Puin lenkille lähtiessä lapsille toppahaalarit päälle: Ne pitävät tuulta, lämmittävät ja pehmustavat jäällä kaatuillessa. Naapurin lammen jäällä oli kivaa, luistimillakin pääsi oikein hyvin. Eipä tänä talvena tuo jää ole ollutkaan kertaakaan noin hyvässä luistelukunnossa, kun lumet tulivat kun vesi oli sulaa vielä, jää jäätyi sohjosta ja oli sen näköistäkin sitten talvella.
Täytyy kyllä sanoa, että taisi olla nyt sitten viimeinen kerta tämän talven jäillä luistelua.

Oli kyllä aivan mielettömän kova tuuli, repi puista oksia ja lennätti niitä pitkin jäätä. Tuuli työnsi neitiä lammen laidasta laitaan - no, helpottihan se mun hommiani, kun ei tarvinnut olla vauhtia antamassa. Lähtiessä laskin neitin kypärän hetkeksi jäälle - tuuli tarttui siihen ja juoksemalla ei sitä kiinni saanut! Onneksi lampi on niin pieni, että ranta tulee heti vastaan ja kypärä pelastui.

Koira löysi taas aarteen, tänään kiersi kuusen alta ja palasi takaisin peuran koipi suussaan, sorkkakin oli vielä tallella. En muista, että olisi tuohon pihaan mitään kaivanut piiloon, ehkä se oli ilveksen tai ketun jäljiltä, täkäläiset metsästäjät kun jättävät roippeet pitkin metsää, niin noita raadonsyöjiä riittää. Aarre kiikutettiin kiireesti omalle paikalle pihalle. Ei taida tänä yönä koira tullasisälle nukkumaan.

Sain vihdoin valmiiksi neitille ulkoiluhousut, saa ne hoitoon laittaa jalkaansa sitten kun haalarikelit loppuvat. Nyt pitäisi kuulemma tehdä ei-värilliset punaiset sukat. Eli ilmeisesti yksiväriset. Täytyy vielä arpoa, että pinkkiä vai ihan peruspunaista.

Muropaketti on innostunut laulamaan ja tanssimaan. Sanoista ei saa selvä ja sävelkin on aika mielenkiintoinen, mutta intoa ainakin riittää. Sai pieni vähän vaikutteita Amerikan Idoleista... Tanssi on hiskaa, pieni nostaa kädet ylös ja heiluttelee käsiään - eiväthän ne kädet vielä yletä edes pään yläpuolelle, mutta hauskaa on.

Tyyntyyköhän tuo tuuli vai tuleeko tästä tuulispäivän ilta. Pitäisi mennä laskemaan vettä varmuuden vuoksi talteen, jos sähköt menevät.

Huhtikuu on kuukausista julmin

En muista, kuka noin on kirjoittanut*. Siltä tuo nyt tuntuu, vaikka surullisimmat uutiset kuuluivatkin maaliskuulle, mutta vasta eilen kuulin ne. On turha tulla minulle sanomaan, että ihmisille annetaan vain niin paljon kuin jaksavat kantaa. Joskus taakka on kohtuuton.

Ulkona sataa lunta, vaikka äsken lasten kanssa ulkoillessa aurinko helotti lämpöisenä kirkkaalta taivaalta. Kävimme liukastelemassa naapurin lammen jäällä, kurkimme minkinpesää (asukkia ei näkynyt, epäilen, että pesä on vihdoinkin tyhjä) ja hytisimme yht'äkkisessä hyytävässä viimassa. Jos minkinpesä on tyhjä, niin olisiko tänä vuonna vihdoin mahdollista nähdä kurkien poikaset syysmuutolla?

Aivan - minä ulkoilin lasten kanssa.

Yritän myös lomailla. Heti, kun olin päässyt pihastamme matkapuhelinkentän ulottuville, sain työpuhelun. Yritä siinä nyt sitten puhua ilmastointisuunnittelusta, kun koira yrittää syödä kissankikkareita ja Muropaketti myös.Ruusupuskan keskellä.
Yleensä en edes pidä kännykkää auki lomalla, mutta nyt odottelen yhtä tekstiviestiä.
Olenpa tosi moderni.

Pihaamme on muuttanut autovaras. Tai lintu, joka on viettänyt aikansa ison parkkipaikan laidalla. Se viheltelee iloisena auton varashälyttimen luritusta. Mietin monta päivää, että mikä ihme se ääni on, miksi se kuullostaa tutulta - kunnes kuulin saman äänen marketin parkkipaikalla...

Viikonloppuna kävimme virpomassa. Tai, lapset virpoivat ja äiti sai toimia autonkuljettajana. Tämän näköisiä virpojia meiltä lähti liikkeelle:



Muropaketti lämpeni hieman hitaasti, kolmannessa paikassa poika vasta tarttui itse vitsaan ja neljännessä paikassa suostui pois sylistäni. Mutta viidennessä paikassa poika virpoi mummon varmuuden vuoksi kolmeen kertaan...

Neiti ei ole vielä saanut minun tekemiäni ulkoiluhousuja, sai mokoma synttärilahjaksi ulkoilupuvun. (ja pääsin pinteestä). Löysin kuitenkin jo mallin ja piirsin kaavat, enää pitäisi jostain löytää vuorikangas. Enpäs olekaan etsinyt sitä kuin viikon.
Pitäisi ehkä ryhtyä vähentämään kangasvarastoja - tai edes varastoida ne loogisesti.

Lankavarastoni eivät ole sentään hallitsemattomasti kasvaneet. Suurin kiitos varmaan lankeaa Taikajakulle, joka syö lankaa aivan käsittämättömän paljon. Yksi kerä HipHoppia on niin suuri, että sen tilalle mahtuu ainakin viisi kerää Oliviaa (Novitan bambu/muovilanka), aika painavaa tuo bambu...

Pikkusiskoni onnistui kolhimaan autoani heti ensimmäisenä ajokortillisena päivänään. Tai no, saappiin ei juuri tullut kuin kolaus ylpeydelle, mutta vastapuoli saakin teettää omaan ajoneuvoonsa liki tonnin remontin. Hankkisivat täyskumipuskurit eikä mitään muovia...

Pikkuveljen kissi voi taas pikkaisen paremmin.


*April is the cruelest month on tietenkin T.S. Eliotin kynänjälkeä. Kiitos kuuluu itseäni sivistyneemmälle kommentoijalle.