Melkein kuin migreeni

Mikä on päänsärky, joka jatkuu ja jatkuu, johon ei tehoa käsikauppalääkkeet ja joka vie ihmisen toimintakyvyn melkein kokonaan, joka jyskyttää silmien takana ja niskassa ja saa kaiken maistumaan hapantuneelle, joka toistuu usein muttei säännöllisesti.

No sehän on minun ihanainen migreenityyppinen päänsärkyni, joka pahenee väsymyksestä. Migreeniä se ei ole, kuulemma. Iiiiihan sama, kunhan vain lähtisi pois. Tilanne nyt vaan on akuutti, kun mies on myöhäisessä iltavuorossa ja olen yksin paimentanut yöllä kahteen asti flunssaisia lapsosia, jotka eivät yskältään saa nukuttua varttia kauempaa.

Flunssan ja esikoisen mahataudin takia huomiseksi suunniteltu synttärireissu pienemmän kummipojan luokse peruuntuu. Harmittaa, olisi ollut niin ihanaa nähdä pikkuinen tyttövauva ja kummipoika - ja ystävät myös. Jopa koiria alkaa olla ikävä, sen verran eristyksissä sitä on taas oltu viime ajat.

Näiden takia olen kulkenut viime viikot sormet ruskeina:

Tämä satsi suppilovahveroita (juujuu, seassa on myös kosteikkovahveroita, tiedetään) riittää meidän perheessä iltapalaksi, jos lisäkkeenä on leipää ja teetä. Lapset syövät näitä ihan pelkiltään, joskus itselleni tekisi mieli tehdä oikein kermaisaa sienikeittoa.



Mustavahakkaista riitti maistiaiset, mukava sieni jos ei olisi niin tajuttoman matoisakin. Pannulle pääsi noin kolmasosa kerätyistä sienistä - vaikka olin sienet jo alustavasti metsässä katsonut puhtaiksi... Maku sopii kalan kanssa yhteen.

Kun olin varmistanut, että sormista ei lähde väriä tahraamaan kankaita, niin ompelin kummipojalle synttärilahjan. Kerrankin mitoitin tavoitteen resurssien mukaisesti, tehokasta ompelu/käsityöaikaa on ollut keskimäärin 35min/ilta, ja sain pusakan valmiiksi jo torstai-iltana, kun juhliin piti lähteä lauantaina. Kaavat Ottobrestä nimellä prinsessatakki - kun ei kerrota kummipojalle, niin kaikki hyvin. Tämä oli kumma työ muutenkin, en joutunut purkamaan kertaakaan tekemisiäni, kaikki meni juuri niin kuin halusinkin, jopa vetoketju löytyi omista varastoista TÄSMÄLLEEN oikean mittaisena ja värisenä!

Pienelle tytöllekin sitten ommella surautin mekon, pelkkä vaaleanpunainen on ihan kiva, mutta taiteilin sitten vielä fleesesydämen miehustaan koristeeksi. Tikkaukset eivät ole ihan susannastandardia, mutta onneksi fleese antaa paljon anteeksi. Tällä flunssalla ja univajeella suorastaan loistava suoritus.


Muropaketti on hartaasti käynyt ihailemassa kopottipaitaa. Melkeinpä pitäisi ilahduttaa poikaa omallakappaleella, kun pelkkä kopottivaippa ei näytä riittävän.