Sahramin solmut

maanantaina, syyskuuta 10, 2007

Syksyn satoa

Viikonloppuna leikin oikein urakalla ehtoisaa emäntää ja kokkasin kasaan kahdeksan litraa sitruuna-kurpitsamarmelaadia. Se on namia, mutta meidän huushollissa sitä eivät arvosta muut. Saan siis itse syödä kaikki?

Sunnuntaina pääsimmekin miehen kanssa melkein kaksin metsään. Mukana olivat vain koira ja Muropaketti, ja pikkuinen nukahti mättähälle, kun kyllästyi suppilovahveron keruuseen. Kanttajit olivat paljon mukavampia, niitä hehkutettiin jokaista erikseen.

Saalis oli tunnin reissulle ihan mukava, kuusi litraa suppilovahveroita (no ok, on seassa myös kosteikkovahverioita, mutta en erottele niitä), kolmisen litraa kanttarellejä ja rusko-orakkaita, kolmisen litraa mustavahakkaita sekä litran verran mustia torvisieniä. Suppilovahveroista 1/3 meni parempiin suihin heti kun päästiin kotiin, paistoin ne paistinpannulla ja hyvin upposi nälkäisiin suihin. Loput yritän saada pakastimeen.

Mustavahakkaisiin hieman petyin, ne näyttivät päällepäin ihan priimalaatuisilta, mutta moni oli keskeltä täysin madonsyömä. Siis kyllähän ihmiset madonreikiäkin syö mutta minä en. Kolmesta litrasta sieniä sain litran verran paistettavaa.
Torvisienet heitin saunan jälkilämpöön kuivumaan, saa nähdä, mitä niistä tulee.

Metsässä on sieniä pilvin pimein. Tatit alkavat olla parhaat päivänsä nähneitä, nyt ei löytynyt yhtään syötäväksi kelpaavaa - tosin olimme metsässä sen tunnin verran ja siitä puoli tuntia nypimme suppilovahveroita. Kanttarellejä on paljon, ja ne ovat tosi napakoita. Mustatorvisienet ovat ottaneet vähän hallaa itseensä, mutta uusia nousee koko ajan. Lampaankäävät ovat jo loppumassa. Rouskuja löytyy yllättävän paljon, olen aina jotenkin ajatellut niiden olevan loppukesän sieniä eikä syksyn. Haperoita löytyy yksittäisi kappaleita. Limanuljaskoita olisi jos vain keräisi, enoni niitä kerää ja pitää erikoisherkkuna. Makuasioita, sanon minä.

Ja niitä suppilovahveroita, niitä riittää. Satokausi on vasta alussa (pari viikkoa on noita näkynyt) ja silti niitä putkahtelee vähän joka paikasta. Omassa pihassa sentään ei kasva, mutta tämänkin sienireissumme kohdistui noin 200m päähän pihasta, juuri sille etäisyydelle, että lasten huudot kuuluvat kotoa metsään... Mies yritti kovasti kuunnella, josko olisi karhu tullut vastaan, mutta se oli jo käynyt päivän annoksensa syömässä. Karhu tai joku muu, siististi oli noin sentin korkeudelta katkaistu suppilovahverot ja syöty samantien. Ihminen ei voinut veitsineen olla kyseessä, koska isot ryppäät sieniä oli vieressä koskemattomina. Kanttarellejäkin oli naplinut, mutta selvästi piti enemmän suppilovahveroista.

Mutta koiramme on kai tullut vanhaksi. Se ei karannut kertaakaan, vaikka oli irti koko reissun ajan.

Kuviakin olisi, mutta blogger ei anna öadata niitä.

Tunnisteet: ,

2 Comments:

At 10:40 ap., Anonymous Kumina said...

Miten keität sitä sitruunakurpitsamarmelaadia? Vielä pari kurpitsaa odottaa kohtaloaan.

Eikö teillä päin ole hirvikärpäsiä sieniretkeä pilaamassa?

 
At 4:34 ip., Anonymous catariina said...

Onpas mahtava saalis, en ole vielä oikein päässyt alkuun sienestämisessä tänä satokautena.Muutama kanttarelli on löytynyt ja syöty.Puolukat on kyllä kerätty ja karpalopaikka on tänään katsastettu, ei ihan kypsiä vielä.

 

Lähetä kommentti

<< Home