Neuropsykiatriselle...
Juu.
Rehtorin mielestä esikoisen pitäisi mennä neuropsykiatrisiin testeihin, kun on niin kummallinen. Ei tykkää, että potun päälle tulee kastiketta eikä tykkää veisata virsiä aamunavauksessa.
Erikoisopettajan mielestä pojan pitäisi mennä testeihin, kun kerran ei jaksanut hänen tunnillaan mitään tehdä.
Mä en jaksa taas tapella, viime talvenahan eskariope hätisteli meitä perheneuvolaan (ja perheneuvolan tt katsoi silmät pyöreinä, että minkä ihmeen takia te täällä olette?). Koulupsykologilla sitten käytiin ja hän totesi, ettei näe mitään syytä erityisempiin testeihin. Nyt sama psykologi ei ottanut asiaan mitään kantaa.
Onko nyt sitten niin, että jos poikalapsi ei tykkää jalkapallosta ja jääkiekosta eikä rakasta syömistä, niin hänessä on jotain pahasti vialla? Vai viiraako mun päässä, kun en näe ongelmaa?
Tunnisteet: Lapset, Minäminäminä
posted by Sahrami @ 4:40 ip.
6 Comments:
No just joo..
Mulla keskimmäinen ei halua kastiketta, ihan siitä syystä että hänellä närästää kastikkeet ja mausteet. Muutenkin tahtoo tietää mitä syö.
EI kaikki pidä musiikista.. siis onko pakko laulaa jos ei taho??
Voimia.
näin lonkalta voisin sanoa, että ainaskin siksi pannaan koulukypsyystesteihin, kun ei syö perunaa. ei meitinkään pojat pelaa joukkuepelejä. ei meillä katota sellaisia telkastakaan, niin ei ole tullut kiinnostusta. ei niistä taida tulla formulakuskejakaan, kun ei meillä niitäkään katota.
teillon varmaan liian pieni koulu kun reksi ehtii moisia kytätä. meinaatteko mennä testeihin?
yksi omatekoisista kävi testeissä 4 luokalla kun open mielestäoli jotain ongelmia oppimisessa. Testeissä todettiin hahmotushäiriöitä sekä silmän ja käden yhteistyöonglmia. Opettaja olisi halunnut pojalle heti mukautettua opetusta tai jopa siirtoa erityiskouluun.Emme suostuneet. poika on nyt hyvin pärjäävä lukiolainen,jolla on tavoitteita elämässä. Open kanssa kyllä meni välit, mutta ei se ole mun ongelma enää.
Vaikeita asioita - kaikki on erilaista jokaisen lapsen kohdalla. Itsekään en tykkää kastikkeesta perunoiden päällä (enkä kyllä kauheasti perunoistakaan), eikä aamunavauksessa nykyaikana mitään virsiä tarvitsisi veisata...
Minut varmaan nykyaikana luokilteltaisiin tosi kummalliseksi ja häiriöiseksi, koska inhoan vaaleanpunaista (nainen), inhoan saunaa (suomalainen) mutta rakastan esim. ääneen lukemista...
Tunnistan oman esikoiseni tuota tarinasta. Lisänä pojan innostus kirjoihin - niinkuin koko perheellämme. (Urheiluva on vain tytär.)
Esikoisellani on lievä ADD eli tarkaavaisuus häiriö. Kun tiedostin sen ja sain pojalle tarvittavan ohjauksen ajoissa (mm. toimintaterapeutin ryhmä), on ollut helppo ymmärtää hänen tarpeitaan.
Voimia ja kärsivällisyyttä tässä tasapäistävässä koulusysteemissä!
tsepppiä sinulle. Uskon itse niin, että äitinä sitä tuntee lapsensa parhaiten. Joskus "opettajien" mielipiteet ei ihan mene samaantahtiin omien ajatuksien kanssa. (kokemusta on) Oman pääni olen kuitenkin useimmiten pitänyt ja täytyy myöntää,että ei olla vikaan menty :=)
Erilaisuus on ihan kiva juttu, mutta ei kuitenkaan sovi meidän "muotti"yhteiskuntaan
Lähetä kommentti
<< Home