Vuoden viimeinen päivä

Yöllä oli pakkashuuru valkaissut maiseman, heti on paljon mukavamman oloista. Heitin isommat lapset pihalle, tuolla ammuskelevat miehen kanssa raketteja. Kun ei ole noita naapureita, niin eipä paljon ketään häiritse. Neiti on edelleen ihan sippi, kuumetta en saanut mitattua mutta valittaa että päätä särkee. Halusi silti ulos raketteja katsomaan.

Muropaketti jatkaa kuumeilua, viime yön nukkui hiki päässä kun laitoin supon, ibuprofeiini pistää hikoiluttamaan. Oma olo on karsea, pää täynnä räkää eikä ajatukset liiku, hengitys on vaikeaa ja happivaje on näköjään saanut jo jalat kylmiksi (elimistöhän suojelee arvokkaita sisäelimiä vähentämällä ääreisverenkiertoa...)

Piti tulla isomummon illalla raketteja katsomaan ja tinaa valamaan, nyt kyllä jää väliin. Saa meistä vielä ties kuinka pahan taudin, hauras kun on. On siirtymässä palveluasuntoon vuodenvaihteen jälkeen, jos se paikka nyt on vielä vapaa, ei enää pärjää kotona ilman jatkuvaa valvontaa. Ja vanhalla maatilalla ei ympäristöä saa kovin turvalliseksi, löytyy kirvestä (kun tekee mieli pilkkoa viripuita), halkopinoa, syviä ojia, tulisijoja, kapeita rappuja... Eletty elämä kummittelee vanhoissa korvissa, navetta on ollut naapurillakin kohta vuoden tyhjillään ja vieläkin lehmät huutavat lypsäjäänsä. (no, ei se mitään, naapurin nuorimies 35v soitteli jokin aika sitten toiselle naapurille, että kun ne elikot pitävät kovaa meteliä, onko joku hätänä - sekin navetta oli ollut tyhjillään jo kesästä asti...)

Isopappa pääsi helpolla, kaatui omaan pihaan kun sydän lakkasi lyömästä. Siihen asti tunsi omaisensa, osasi käydä itse vessassa, osasi sanoa ei. Isopapan veli oli kolme vuotta dementiaosastolla, kirosi ja huusi, hakkui vaimonsa ja lapsensa kunnes ei enää muistanut sellaisia olleenkaan.
Naapuri kuoli nukkuessaan.
Yksi otti hengen itseltään. Toinen kuoli sairaalassa kuukaudessa aivokasvaimeen, yksi naapuri kuoli aamukahvipöytään aortan revettyä.
Hautausmaalla alkaa olla enemmän tuttuja kuin kotikylässä.

Tällaistako tämä on, loppuelämä? Väsymystä, päivien laskemista, periksi antamista. Vai pitäisiö tehdä kuten isopappa, kaatua saappaat jalassa kaiken rakkaan keskelle, tyytyväisenä siihen, että on tehnyt minkä on halunnut, saavuttanut tavoitteensa.

Juu, äiti on vähän väsynyt.