Siis ihan totta...

Kuinka kukaan jaksaa näprätä näitä?


Häpeämättä nappasin koristeluidean Langankierre -blogista Ionalta. En kylläkään ymmärrä, miten piparimuottiin olisi saanut tarttumaan klooria niin paljon, että se olisi kastellut kankaan, ehkä olisi pitänyt käyttää geelimäistä Domestosta... Lapsilla oli hauskaa, ja olohuoneessa oli satanut selvästi lunta, kun näitä täytettiin raa'asti lapsityövoimaa käyttäen.

Sitä en tajua, miten kääntö/täyttöaukon saisi ommeltua helposti, nyt nysväsin silmäneulalla niitä käsin umpeen ja pistin muutaman kerran peukalooni oikein mojovasti. Samalla Muropaketti pelasi valmiilla sydämillä golffia (vipilä on sopiva mailaksi sisätilagolffiin).

Tuossa välissä kävin sitten pelastamassa kissan. Muropaketti tuli tohkeissaan lukseni "tule nyt, kissa meni piiloon" ja kiskoi ja kiskoi kädestä. Olihan se lähdettävä katsomaan. Tosin en oikein tajunnut, että miten niin kissa on mennyt piiloon (se menee yleensä saunaan päästäkseen rauhaan, ja nyt suunta oli lastenhuone). Lastenhuoneessa ei näkynyt mitään kummallisempaa, ja olin jo lähdössä pois, kun Muropaketti jaksoi jankuttaa, että kissa piiloon, tule nyt kattomaan! Ja taputteli nurinpäin käännettyä pahvilaatikkoa. Lopulta hitaalla kulkeva aivopuoliskoni kehottu kurkkaamaan pahvilaatikkoon...
Kissa-rukka oli jumissa pahvilaatikon alla, se oli kiilattu sängynlaidan alle. Sainkin kitkutella latikkoa jonkin aikaa, että kissa pääsi pois pinteestä - tosin se nukkui siellä piilossa oikein tyytyväisenä, kun sai kerrankin olla ihan rauhassa. Laatikko olisi ollut varmaan helpompi kiskoa pois jumista, jos en olisi nauranut kaksinkerroin...

Siinä vaiheessa kun pääsin pujottelemaan ripustusnauhoja, joku oli jo ehtinyt uittaa yhden sydämen lattianpesuvedessä (joku oli kaatanut keittiön lattialle maidot ja ne piti pestä pois). Nyt se on kuivumassa, toivottavasti sain huuhdeltua Tolun hajun pois (testaan, että onko Tolu hellävaraisempaa käsille kuin kloorivesi).

Lattioita on siis pesty tänäänkin, esikoinen oksensi päivällä vessan lattialle, kun ei ehtinyt pöntölle asti. Muropaketti on ripulissa, ja sitähän sanotaan, että aina roiskuu kun rapataan. Onneksi noita ikivanhoja harsoja riittää, en ole vielä tähän päivään mennessä törmännyt mihinkään yhtä imukykyiseen materiaaliin, kuin nuo yli 35v vanhat harsot. Onneksi äitini on säästänyt ne.