Sama vanha virsi taas tähän aikaan vuodesta

Jos joku olisi tehnyt hommansa ajoissa, niin jollakulla ei olisi kiire paahtaa paperitöitä ennen joulua urakkatahdilla. Mutta kun joku ei jaksanut taaskaan innostua ennenkuin paniikki tuppaa pukkaamaan päälle. Mutta mitäs pienistä, tämä on toistunut joka vuosi ja jostain kumman syystä se joku sitten aina loppujen lopuksi selviää hommistaan. Ensi vuonna, lupaan ja vannon, että en jätä kaikkea viime tinkaan. Lupaan.

Viikonlopun aikana olinkin ahkera ja sain useamman joululahjan valmiiksi asti, tai ne itsetehdyt osuudet, mitä voi ennen viimetinkaa tehdä (yhteen tiettyyn lahjaan kun kuuluu perinteisesti savustettu lohi tahi poronpaisti, ja sitä ei oikein auta paistella vielä tähän aikaan joulukuuta). Olen vähän aikatauluttanut näitä lahjatekemisiäni, ihan sen vuoksi, että lahjat menevät logistisista syistä jakoon eri aikoina.

Kummipojan nimpparilahja on valmis, joululahjalla ei ole kiire, sen ehtii vaikka aatonaattonakin. Siis isomman kummipojan. Pienemmän kummipojan lahja on aloitettu ja tarkemmat koordinaatit hankittu äidiltään. Tällä on takaraja kahden viikon päästä. Kuten myös pikkulikan paketilla, se kun täytyy lähettää ennen joulua, kun menee synttärilahjaksi eikä joululahjaksi. Siitäkin on osa jo valmiina, osa mietittynä ja osa vasta odottaa paniikin antamaa viime hetken inspiraatiota.

Viime hetken paniikki on kyllä ehdottomasti paras motivaattorini, sen olen huomannut moneen kertaan. Kunhan ei nyt taas menisi liian viime hetkeen, viime joulunakin taisin vielä aattona kutoa viimeisen lahjan...