Puhdas piippu

Kyllä nyt kelpaa taas poltella puita takassa ja saunanpesässä, kun nuohooja käsi putsaamassa röörit. Eikä tippunut edes katolta. Aina välillä jää vuosi väliin nuohouksessa, kun tuo tippuu jostain katolta ja teloo itsensä oikein kunnolla. Toivottavasti on hyvät vakuutukset, yksityisyrittäjä kun on.

Eilinen palaveri meni suorastaan loistavasti, parasta oli, kun rehtorin vaimo sanoi, että en nyt kyllä oikein ymmärrä, että mikä ongelma tässä kulkemisessa on... Ei taida oikein kommunikaatio toimia paremmissakaan piireissä! No, lopputulos on, että hoitaja jatkaa kuten tähänkin asti ja rehtori saa pureskella ihan rauhassa rystysiään, jos ahistaa.
(Ymmärrän kyllä, että soratie ja lapset kävelemässä tietä pitkin aiheuttaa huolestumista, mutta kun ne lapset on varustettu heijastinliiveillä, aivan kuten hoitajakin, tie on hiljainen (ruuhka osuu näillä main klo 6.30-8.00 ja 14.00-18.00 välille) ja käveltävä pätkä on suora aukea. Sosiaalinen valvonta toimii tässä tilanteessa erittäin hyvin, vähän väliä kuulee kommentteja kylätienvarren asukkailta, että siellä se hoitaja oli taas kärryjen kanssa kulkemassa, kyllä näkyi kauas kun oli liivit päällä).

Jossain välissä olen onnistunut sopimaan toimiston remontinkin, koska tänä aamuna aivan suunnitelman mukaan rakennusmiehet odottelivat oven takana valmiina kaatamaan seinää. En ehtinyt päivän aikana heitä vahtimaan, joten iltapäivällä olikin mukava yllätys, kun pahimmin pölyävä homma olikin jo tehty. Nyt varmaan sitten odotellaankin seuraavat kolme kuukautta tasoitemiestä ja laattamiestä... Liian helppoa tuntuu olevan.

Tässä ressissä en ole ehtinyt käsitöistä nauttia. Muropaketille väännän pakosta tumppuja, ja tähän astinen lopputulos itkettää enemmän kuin lohduttaa väsynyttä kutojaparkaa. Tumppu sopii oikein hyvin neitille. Jolle tehdyt sukat taas sopinevat oikein hyvin esikoiselle parin vuoden päästä. Että kylläpä taas on nautittu onnistumisen tunteesta ja flow'sta.

Tosin sunnuntaina kyllä sain valmista aikaan, ompelin seitsemän kauppakassia ja yhden olkalaukun. Kauppakassit menevät yhdistyksen joulumyyjäisiin varakasseiksi ja olkalaukun tein muuten vaan, kun sattui olemaan sen kokoinen pala kangasta valmiina.

Seuraavaksi lähden pesemään jotain pahanhajuista pois Muropaketin huosujen sisäpuolelta...