Koska mennään kylpylään?

Neiti on innostunut pyytämään, että koska mennään kylpylään. Lupasin, että sitten kun on kiltti. Neiti otti esiin kauneimman "olen herttainen pikku kullannuppunen" ilmeensä ja siivosi tavaransa lattialta. No, joko lähdetään?
Nyt kotona on pakattu sekä neitin että Muropaketin mahdollisesti kylpylässä tarvitsemat tavarat, molemmille huolellisesti oma reppu ja oma muovikassi. Muropaketti oli innolla mukana hommassa, kanniskeli reppuaan selässä ja raahasi muovikassia lattioita pitkin...
Voi tullapitkä odotus, koska eilen illalla jo neiti veti pikku kilarit (noin kymmenen kertaa) ja tänä aamuna lähti lopulta hoitoon ilman haalariaan. En jaksanut tapella sitä hänen päälleen.

Mammaliini epäili, että meillä on vuosisadan kulkutauti. No ei sentään, Muropaketti oli viime viikolla kipeänä (kuumetta ja karsea yskä) ja neiti alkoi tänä aamuna yskiä vähän saman kuulloisesti. Oli vaan kaikkea, koti-ja kouluyhdistyksen kokousta (no, siitä oli ainakin se hyöty, ettei tarvitse pelätä verenpaineiden laskevan vähään aikaan...) ja mieskin kotona viemässä tietokoneaikaa. Koirakin hajotti juoksunarunsa (tai se palomieshaka tms. mikä liitetään pantaan kiinni, hajosi) ja yksi aamu meni pähkäillessä sitten sitä, että mihin laittaa auton takaronkkiin hypännyt 40 kiloinen hurtta, kun ei sitä oikein asiakastapaamiseenkaan voinut ottaa mukaan... Koira taas oli ylenpalttisen onnellinen, kun pääsi kurvailemaan ympäriinsä autokyydissä.
(ja juoksunarukin saatiin korjattua lopulta, tosin kohta sitä ei taas tarvita kun alkaa talvi ja koira on sitten päivät päivähoidossa eikä ulkoilemassa).
Vesikrokko ei rantautunut meille vieläkään, ja viimeisin kierros oksennustautia on kai vasta tulossa.

Toimistolla on remontti yhä käynnissä, ja olen ikäänkuin vastuullinen siitä. Nyt on mutkia matkassa, kun sähkömies sai laakin ja on sairaalassa. No, ehkä homma jatkuu kohtapuoleen, varasin remontille hyvän ajan ja näköjään koko aika tulee tarkkaan käytettyäkin.
Kamala homma vaan ehtiä aina toimistolle kahdeksaksi, kun työmiehet tulevat... Huomenna tulee uusi sähkömies ja hänen kanssaan pitäisi sitten käydä läpi kaikki uudestaan.

Käsitöiden ei ole todellakaan tullut paljoa onnistumisen tunteita viime aikoina. Pitäisi varmaan ommella parit lakanat, niiden kanssa harvemmin on mahdollisuutta kämmäillä. Kaksikin sukkaa on valmistunut, eri paria. Toisessa käsiala on käsittämättömän huonoa, (sen on PAKKO johtua langasta, jotain vanhaa 7veikkaa) ja toisessa meni vähän suunnitelmat sekaisin. Tumpuissa peukalot ovat väärässä kohdassa ja pipoa kukaan ei halunnut päähänsä ulos. Muropaketti veti sen pankkiryöstötyyliin leukaan asti ja toilaili pitkin huushollia kolistellen milloin mihinkin nurkkaan. Onnistuin sentään lyhentämään yhdet housut oikeaan mittaan ja ilman, että ompelukoneen neula olisi katkennut - neiti ja Muropaketti tosin levittivät sillä aikaa nuppineulalaatikon lattialle ja niitä löytyy yhä edelleen sieltä täältä. Mieskin löysi yhden.
En ole käynyt edes lankaostoksilla, kun löysin pakastimesta kasan lankaa... (sitä on siellä vielä lisääkin).