Parituska helpottaa

Sain valmiiksi puuttuvat parit sukille. No, sen jälkeenkin olen jo ehtinyt aloittaa uusia sukkia, joten ei tämä valmistumisen huuma kovin pysyvää ole. Nämä ovat kaikki menossa lahjaksi, eikä ole pelkoa, että lahjan saajat näkisivät kuvaa. Ihan perussukkia pitkähköillä varsilla, lankoina mm. 7veikka, Kolibri ja tuntemattomia jämälankoja, jotka suurinpiirtein sopivat tiheyteen. Olen muuten opetellut kutomaan nelosen puikoilla sukkia, eivät pysy enää yksinään pystyssä, ainakaan puhtaina.


Joka kerta, kun luon silmukat uusiin sukkiin, mies kysyy toiveikkaana, ovatko NÄMÄ minulle? Täytyy varmaan kohta kutoa hänellekin sukat.

Hohhoi, nyt alkoi pikku loma. Tulikin tarpeeseen, tämä viikko on jo kolmen päivän jälkeen tuntunut ikuisuudelta. Lohdukkeeksi kävin ostamassa ohuita sukkalankoja Villamokasta, jospa niiden mukana tulisi ihan oikeasti sitä puhuttua kutomisaikaa, viikko per kerä...

Ulkona on vielä lunta, tämä viikko onkin ollut mukava, kun kuraa ei ole tunkenut joka päivä kotiin asti lasten mukana. Huomennahan tämä ihanuus sitten sulaa vesisateeseen. Tyhmää.
Neiti pyöritteli vielä viimeisen lumipallon sisääntullessa. Pallo oli paljon isompi kuin neiti, mutta sisukkaasti tyttö vaan sen työnsi paikalleen nurmikolle (aloitti ajotiellä). Jospa se pallo säilyisi edes huomisen yli.