Remontithan ei koskaan valmistu etuajassa

Toimiston remontti on yhä kesken. Tai itseasiassa, kaikki sovitut työt on jo tehty (kaksi päivää etuajassa), mutta yksi lattia on korjattava, asentaja kolhi sitä. Ja sähkö- ja tietoliikenneyhteydet. Puhelinlinjat pelaavat, mutta uuden puhelinlinjan kautta yhdistettävää kellokorttilaitteistoa ei saada yhdistettyä, koska puhelinkeskusta ei löydy. Paras arvaus on paksu ovi, johon kellään ei ole avainta. Lukkoseppää odotellessa mietimmekin sitä, mikä on todennäköisyys, että oven takaa löytyy umpeen muurattu seinä.

Sähkölinjoissa on ongelmia. Osasta pistorasioita on ilmeisesti raa'asti vain vedetty piuhat poikki jossain vaiheessa (sähkökuviahan ei koko rakennuksesta löydy edes niitä alkuperäisiä vuodelta 1952), ja katkaisukohta on jäänyt jonkun seinän sisään. Pääsulake on niin pieni, että jos sytytämme kaikkien toimistohuoneiden valot yhtä aikaa tietokoneiden kanssa, se poksahtaa. Ja pääsulaketta kun ei voi vaihtaa kuin sähkäri, niin se tietää sitten meille aina vähintään tunnin odottelua. Mutta kun pääsulaketta ei voi vaihtaa, kun se vaatii taloyhtiön yhtiökokouksen päätöksen (pääsulakkeita on kolme, mutta juuri se vaihe, jossa meillä on elintärkeät koneet kiinni, poksahtaa). Ja kaikkien nousujohtojen uudelleenvedon ja ne on taas vedetty umpeen muurattujen seinien sisälle - tai siis ne seinät on muurattu niiden piuhojen päälle...
Sähkäri irvisteli vahingoniloisena ja talonmies puhisi kiukkuisena.

Tässä on nyt parin päivän välein ihmetelty pimentyneitä valoja ja koneita ja päätetty päivä sitten siihen. Odotan innolla sitä, että saan läppärin käyttööni.