Pikkulikalle

Muutaman päivän olen ommellut aina tilanteen salliessa pikkulikan synttärilahjaa. Neiti täyttää kolme vuotta, ja sen ikäiset rakastavat mekkoja. Olet tykännyt kovasti meidän omalle neidille tekemästäni essumekosta, ja samanlaisen halusin antaa lahjaksi myös pikkulikalle.

Pieniä muutoksia oli pakko tehdä, koko kaupungista ei löytynyt enää ruudullista vinovauhaa (silloin kun ostin sitä neitin mekkoon, arvasin, että olisi pitänyt ostaa koko kiekollinen). Omista varastoista löytyi yksiväristä roosaa, joka kyllä sopii ihan hyvin tähänkin. Helmaan halusin ihan väkisin pellavapitksiä (tai pellavan väristä pitsiä), mutta eipä löytynyt. Neulansilmästä lopulta löysin edes luonnonvalkoista pitsinauhaa, joka oli kutakuinkin oikean levyistä.


Lankavarastoista löytyy edelleen sitä samaista Sofiaa, josta virkkasin jo yhden verkopontson, ja se on juuri saman väristä kuin roosa vinokantti.


Mekon kiinnitys on takaa napeilla kuten edellisessäkin mekossa, en oikein saa aina napinlävistä siistejä, ja tämä vinokantista tehty napinläpi on ihan kiva yksityiskohta. Helman rypytyksissä meinasi taas mennä hermo. Tein sitä koko aamun, ja on se nyt kai kohtalainen. Toki tiedän, että oikeaoppisesti rypytys pitäisi tehdä kahdella apuompeleella ja niiden välistä sitten kiinnittää se rypytys, mutta yhden apuompeleen kanssa ährääminen tässä sirkuksessa on ihan tarpeeksi aikaavievää.


Seuraavaksi pikkuveljen lahjan kimppuun...

Tänään sain vieraankin, oli oikein gps:n avulla ajanut perille asti. Ommellessani helmapitsiä näin sähköyhtiön auton ajavan pihaan. Melkein arvasinkin asian, mutta avasin kuitenkin oven. Meidän sähkömittari ei kuulemma ota yhteyttä sähkölaitoksen mittariin... En voinut olla nauramatta, siis ei voi olla totta!

No, sähkömies oli taas raukka jostain Turun läheltä, eikä tietenkään tunne paikallisolosuhteita. Kännymikro meni tilttiin ja lopputuloksena Vattenfall saa taas yhden raportin siitä, että meillä ei ole gsm-kenttää. Mahtoi sähkärillä olla hauskaa, kun nuorimmaiset pomppivat hänen vieressään ilkosillaan (söivät juuri hodarit ja olivat otsaa myöden ketsupissa - vaatteista en nyt viitsi mainitakaan).