Viikko ilman

umpisuolta. Ei tee kipeetä enää, mutta mahanahka ja etenkin navan alapuolinen parin sentin viilto kiristelevät aina välillä. Ja selkä väsyy, mutta se johtuu siitä, että välttelen vatsalihasten käyttöä (nauraisin kippurassa jos taipuisin, minullako vatsalihaksia).
Kävin töissä viemässä sairaslomalapun ja tekemässä pari kesken jäänyttä työtä loppuun. Tai ne kävin tekemässä jo eilen, sunnuntaina, kun oli rauhallista ja hiljaista. Tänään piti vain postittaa papereita. seuraavan kerran kahden viikon päästä töihin. Kummallista.

Olen ollut lukemattomia kertoja poissa töistä juuri marraskuussa. Usein olen ollut äitiyslomalla tai raskauden aiheuttamien oireiden takia sairaslomalla. Joskus olen vain aloittanut äitiyslomani pitelemällä vuosilomaa pois alta, marraskuussa. No, nyt voin todistaa sekä ultran että sairaalan raskaustestien avulla, että en ole raskaana.

Yhdistetyn apteekki-työpaikka-ruokakauppa-lastenhakureissun jälkeen olen väsynyt. Douppasin itseni kyllä hyvin ja huolellisesti kipulääkkeillä (ilman kolmiota), mutta silti. Mies oli viime viikon loppuun lomalla, että sain levättyä, tänään meni iltavuoroon. Oli pakko hakea lapset - kyllä vapaaehtoisia löytyy hakemaan kaksi lasta. Kenenkään autoon ei vain mahdu neljää lasta ja yhtä isoa koiraa... Apteekkireissu oli pellon toiselle laidalle mummolle, hän on siellä talonvahtina hetken.

Suljen korvani meteliltä ja villakoiralaumalta. Mies ei ehtinyt kaiken kuskauksen ja koiranlenkityksen ja erotuomaroinnin (tappelua, hiustukkoja, korviahuumaavaa kiljuntaa, itkua parkua jatkuvaa) välissä imuroida. Vuffella taitaa olla karvanlähtöaika. Juuri viikko sitten viikonloppuna harjasin Vuffen huolellisesti Furminaattorilla, mutta johan noita karvoja tippuu taas. Viime viikolla ei tullut mieleenkään jahdata koiraa harjalla...

Mies saa imuroida huomenna.

Olen ottanut rauhallisesti, kuten lääkäri määräsi. Ruuaksi on ollut ranskalaisia perunoita ja kalapuikkoja, ranskalaisia perunoita ja valmiiksi kaupan grillissä paistettua kylkeä, kotipizzaa (hei, kunnan keskukseen on avattu Kotipizza!) uunileipiä ja jossain välissä jauhelihakastiketta ja pottumuussia. Arvatkaapa, mitä perunaruokaa mies osaa valmistaa...

Esikoinen opettelee sosiaalisia taitoja pelaamalla yhdessä neitin kanssa Playstationilla Lego Star Warsia. Minulla ei oikein hermot kestä, mutta nyt kolmantena päivänä on jo hetkiä, jolloin esikoinen osaa jo hillitä hermonsa ja neuvoa siskoaan kärsivällisesti ja rauhallisesti. Ja siitä 13sek. ja huuto särkee ikkunatkin. Veljekset kuin ilvekset leikkivat autoradan pätkillä, Hotwheelsiä tuo taitaa olla (dinosauruksen luuranko liittyy jotenkin asiaan). Siis Muropaketti ja Sinappituubi - siinä on kyllä sellainen veljespari, että oksat pois.
Ja sydämeni särkyy joka hetki uudestaan ja uudestaan, kun näen, mitä esikoinen on menettänyt - mitä hän menetti kaksinkertaisesti.

Käsitöitäkin olen ehtinyt tehdä. Ompelutöillä ei voi kehua, korjasin neitin kurahousujen lahkeet (kuminauhan ommel oli ratkennut ja piti ommella ne uudestaan) ja Muropaketin kurahousuista oli irronnut henkseli. Neitin farkkuihin piti ommella uusi nappi, kun edellinen hajosi. Sukkia olen kutonut pari paria, aloitin myös Stepistä sukkaa, mutta se meni purkuun. En vain saa kolmepuolikkailla puikoilla 60s riittävän suuria sukkia, kuinkahan paljon noita silmukoita pitäisi olla? Ehkä kaivan jostain edellisistä sukista jäänneet jämät ja kudon kaksinkertaisella...


Tuli vähän räiskittyä salaman kanssa, oikeasti pinon päällimmäisen sukkaparin raidat ovat tummaa petroolia. Mutta enpä viitsi keksiä, missä saisin parempia kuvia, kun en uskalla kiipeillä mihinkään. Näistä neljästä parista viikon sisään on valmistunut tuo novitan raitaseiskaveikasta tehty sukkapari ja pinon alimmainen pari. Tummanharmaaraidalliset ovat varmaan melkein vuoden vanhat ja nuo turkoosi(petrooli)raidalliset valmistuivat ennen umpisuolileikkausta. Sukkapariin menee pari päivää, kun nyhjään sohvannurkassa ja välillä vaihdan asentoa, kun mahanahkaa juilii.

Seuraavaksi täytynee kaivaa puikoille vähän tyttömäisempi värejä, sellaisille sukillekin olisi käyttöä.

Ja nythän minulla on aikaa miettiä joululahjojakin.

Auts

Eilen tähän aikaan minua taidettiin kärrätä leikkaamosta heräämöön. Heräsin kyllä vasta neljältä, ja silloinkin vain totesin, että on viime aikoina kerääntynyt vähän univelkaa, ja jatkoin kuorsaamista... Onneksi heräämön hoitsu muisti minut 1,5v takaa ja jaksoi uskoa, että olen ihan tolkuissani, vähän vain väsynyt...

Eilen aamulla herätessäni totesin, että nyt on jokin vinossa. Sain laitettua lapset kuntoon ja vietyä hotioon, ja sen jälkeen totesin, että nyt tämä tyttö taitaa tarvita enemmän opiskelleen apua. Työterveyshuollon kautta ensiapuun ja sieltä leikkuriin - umpisuoli poistettiin tulehtuneena.

Mutta totuttuun tapaanhan minä en kauaa sairaalassa viihdy, joten 22 tuntia leikkauksesta olin jo matkalla kotiin. Nyt pöydänkulmalla nököttää pussillinen pillereitä ja sohvannurkka tuntuu mukavalta.

Olen onnekas, kun minun kohdallani hoitoonpääsy oli helppoa, ja hoito itsessään toteutettiin nopeasti. Kiitos K-HKS. TAYSsiin terveisiä, että joskus kannattaa asiakasta/potilasta kuunnella, Kaisahan taitaa vieläkin odotella operaatioon pääsyä, vaikka ongelma on tiedossa, ei tarvitsisi enää mitään selvitellä...

Hidas viikonloppu

Viime viikko oli rankka. Tai ei ehkä rankka, väsyttävä. Pimeä, kurainen. Aamulla pimeää, päivällä hämärää, illalla pimeää.
Esikoinen aloitti kerhon, josta tuli tukka hikimärkänä kasvot loistaen. Tykkäsi kovasti. Äitillä oli hyvä mieli.

Miehen piti olla aamuvuorossa, no eipä ollut. Keskellä päivää töihin ja keskellä yötä kotiin. Ei sitten tarvitse seurustella, kun ei koskaan nähdä edes. Jätevesijärjestelmästä kinattiin puhelimessa, kun ei kasvokkain päästä puhumaan. Haja-asutusalueen iloja tuo, jätevesiasetus.

Tie on kurainen. KURAINEN. Autossa on kahden sentin rapakerros, joka liukenee päivän aikana sateeseen, ja palaa takaisin kun ajan kotiin. Ja aamulla sama juttu. En kohta voi laittaa esikoista pyörällä tulemaan pysäkiltä kotiin, koska pimeässä ei näe edes lampun avulla mitään.

Vuffe on jo vuoden vanha. Uskomatonta, meidän pieni hammashirviö on jo vuosikas vasikka, hurmaava mörkö. En huomannut mainita asiasta silloin, kun synttärit oikeasti olivat, mutta sanonpa nyt. Mitä olen muun pentueen kuulumisia seurannut, niin meillä menee ihan normaalisti. Vuffe on ihana jästipää, iskän koira. Pukkeli oli jatkuvasti karussa, ei kuunnellut mitään eikä totellut mitään. Vuffe taas ei uskalla lähteä yksin kauaksi, käy kyllä pikaisesti jahtaamassa jänistä mutta palaa kiireesti kotiin, ettei vaan jää yksin oven taaksen.
Vuffe on ihan viime aikoina ottanut tavakseen käydä sohvalle lasten viereen kyhnytettäväksi. Siis oikein änkee kylkeen kiinni ja haluaa rapsutusta ja taputusta. Söpöä - jos nyt söpöksi voi sanoa about 40-kiloista mustaa takkukasaa.

Töissä sairastellaan. Sihteerillä sikaflunssa, samoin yhdellä työkaverilla. Toisella kolleegalla on vain selkä jumissa. Ensi viikolla taas maan pääkaupunkiin, uusia työkavereita tapaamaan.

Selvittiinpä tänne asti

Johan oli. Sinappituubi tuuppasi sinappia mahataudin jälkeen vaikka kuinka kauan, kuten myös isoveljensä. Nuo kaksi vanhinta kotonaolevaa pääsivtä paljon helpommalla, niin aina.
Miehen työviikko oli taas syvältä ja poikittain, pahimmillaan ehti nukkua noin 2,5 tuntia. ja sen huomasi. Ja huomaa, vieläkin, vaikka onkin jo saanut yhden kunnon yön nukkua.

Tänään meillä oli aivan kuin normaalissa perheessä. Siivosin, tein ruokaa, mies teki töitä hartiavoimin pihalla (kaivoi ojarumpujen päitä esiin lapiolla, kaivinkone möyrysi vieressä ojia aukomassa). Sekä esikoisella että neitillä oli kaverit käymässä, ruokapöydässä oli yhtä aikaa viisi lasta ruokailemassa, Sinappituubi veteli sikeitä sillä aikaa onneksi. Pikkusisko kävi kääntymässä pitkästä aikaa.

Saipahan Vuffe oikein urakalla sosiaalistumisharjoittelua. Ekaa vierasta piti vouhottaa enemmänkin, ja lopulta kaivoin suihkupullon näkyville. Parin suihkauksen jälkeen tyytyi enää hinkkaamaan vieraan vierellä, ei enää haukkunut eikä hakannut hännällä seiniä palasiksi...

Sinappituubi onnistui sotkemaan villahousunsa hoidossa - sitä ei ole käynyt tämän hoitosuhteen aikana ollenkaan. ja monena päivänä peräkkäin vielä. Nakkasin villahousuja pesuun uuteen hienoon pesukoneeseeni ja arvoin sopivaksi katsomani ohjelman. No ei ollut hyvä ohjelma, sainhuovutettua villahousut piloille... No, kahdet housut sain pelastettua rankalla venyttelyllä, yhdet jäivät noin nb-kokoisiksi, käyttökelpoisuudesta en tiedä. Jännä juttu, mutta Huopasesta kutomat housut huovuttuivat pahiten, ja fritidsgarnista kutomat pökät sai venyttelemällä pelastettua.

Että villahousuja sitten. Nämä tosin eivät kelpaa, kun eivät sovi. Aloin tuossa joku aika sitten (syyskuussa? elokuussa?) tikuttamaan villiksiä Novitan Purosta (Tundra jos joskus tarttee muistaa), mutta ne ovat ennemminkin nb-kokoa kuin tätä nykyään tarvittavaa xl-mittaa.

Malli on ihan omasta päästä, kun en nyt jaksanut vaivautua etsimään pöpien ohjetta - sellaiset piti alunperin kutoa. Takaapäin tulikin oikein näpsäkän oloiset pökät.


Edestä näkee sitten pikku mokan. Päättelin haarasilmukat kolmella puikolla ja sitten aloin tikutella puntteja. Sääli vaan, että kudoin muutaman kerroksen puntteihin sileää oikeaa.

No, eihän tuo päättelyreuna käyttöä haittaa, mutta ilman tuota mokaa näistä olisi saanut johonkin vauvapakettiin laitettavat pökät. En edes laittanut näitä vielä pesuun, möllöttäkööt nyt vähän aikaa jemmassa.


Piti sitten laittaa alulle toiset housut, näistä löytyy jämä jos toinenkin. Landlord on ehkä turhan paksua Puron kanssa, mutta ei voi mittään. Violetti huopanen sopii tundran kanssa nätisti.

Näitä peitonpaloja olen varmaan esitellytkin. Vaakatilkun tapaan kulmasta kulmaan, kahdella langalla (100% akryyliä ja seiskaveikkatyyppistä sekoitelankaa). Paloja on nyt kuusi, niistä tulee noin 100cmx150cm peitto. Tai tulisi, jos joku jaksaisi yhdistää palaset...

Palojen takana lymyää testikappale jalkojenlämmittimestä. Novitan parin vuoden takainen kausilanka Laura huopuu, saa nähdä, saanko itselleni huopatossukat vai kanootteja melovalle peilikuvalle.

Etiopialaisnuttuja on kudottu pitkin kesää Blogistaniassa. Minäkin sain aikaiseksi yhden, lanka on Woolia ja Bambinoa. Tekisi kauheasti mieli tehdä näitä lisää, mutta kun ei vaan saa tehtyä. Tästä sain langanpäät pääteltyä viime viikon mielenhäiriössä, siivosin keittiön ja järjestin makuuhuoneen kaappienvälikön. Kaikkea kivaa sieltä löytyikin...



Ja tässäpä kohtalaisen tuore kuva hyvätapaisesta viimeisen päälle trimmissä olevasta Vuffesta.



No onhan mun pakko kiivetä tähän ruokapöydälle kun enhän minä muuten näe noista kaikista ikkunoista ulos! .... mutta voisitko mamma nostaa minut lattialle, joookos?