Etsivä löytää
Neitille sukkia Nallecolorista kutoessani jupisin moneen kertaan itsekseni, että ostin kyllä ihan varmasti 7veikkaa niitä sukkia varten...
Aamulla unenpöpperössä tuijottelin sohvapöytää. Mitäpäs siinä lojuikaan...
Ettei vaan olisi kerällinen seiskaveikkaa, pinkkiä moniraitaa? Lapset olivat illalla löytäneet sen olohuoneen säilytysarkusta. Että ihan turhaan kudoin nallesta sukat. Etenkin kun ne katosivat noin kaksi vuorokautta sen jälkeen, kun sain ne kudottua. No kiva.
Kerään oli myös ympätty bonuksena 40cm nelosen pyörö, ei mitään mielikuvaa siitä, että omistaisin sellaisen - ei sen puoleen, en edelleenkään muista ostaneeni Nallecoloria.
Toinen mielenkiintoinen yllätys odotti hakiessani lapset hoidosta. Ei, en todellakaan halua tietää, miten lopputuloksesta voi tulla tällainen.
Leikin hetken kotihengetärtä ja alustin juustosämpylätaikinan nousemaan heti kun olin saanut tungettua nuo pesukoneeseen. Blogeissa on kehuttu Myllyn Parhaiden ohjetta, testaanpa minäkin, en nimittäin ehtinyt tänään ruokakauppaan ja leipä on loppu.
Eilen askartelin synttärikutsuja esikoisen kavareille. Sain menemään kolme tuntia, 12 korttipohjaa ja viisi aanelosta kahdeksaan A7-kokoiseen korttiin. Askartelu ei ole mun alaani. Lopputulos oli kyllä ihan kelvollinen ja ainakin yksi kaveri on jo ilmottanut tulevansa.
Luulen, että niiden juhlien järjestäminenkään ei ole minun alaani...
Nuorimmainen oli tänään hoidossa nukkunut neljän tunnin päiväunet. Ei koskaan kotona.
Tunnisteet: Käsityötä, Maalaiselämää
posted by Sahrami @ 6:45 ip.
4 Comments:
mää kans viikonloppuna pesin poikien pihavaatteet, mitä ei ois kyllä uskonu kun hain ne eskarista. enkä kyllä taas pese. ryvettyy ne heti kuiteski.
määpä ostinkin LISÄÄ nalle coloria sukkiin :D. siitä tulee mukavan ohkaiset sukat ja riittoisaakin se on hahahahahahahaaaaa :D.
Meillä kuopus on järkiään nukkunut hoidossa 3-5 tunnin päikkäreitä ( nukkuu yötkin 21-07) että olen alkanut laskemaan leikkiä siitä hoitopäivämaksun muuttamisesta täyspäiväisestä osapäiväiseksi :)
Hei
Sinun kommenttisi omaan blogiini pysäytti niin rajusti, että luin samantien koko blogisi alusta loppuun. On aikaa, kun olen vielä sairaslomalla ja nautin lukea. Kirjoitat kaunista arkiproosaa ja asioista, jotka veivät minut onnellisiin aikoihin yli 20 vuoden taa. Oli kokonainen perhe, isoveli ja pikkusisko. Oli savinen pelto ja sienimetsät. Kuokin ja keräilin. Kasvatin ja säilöin, hillosin ja pakastin. Ompelin lapsille ja toki meille aikuisillekin. Kudoin ja virkkasin. Elämä oli täynnä puuhaa ja mieltä.
Sinä elät nyt täyttä elämää. Hyvää elämää, uskoisin.
Lasten menetys on elämän suurimpia suruja. Itse synnytin yhden kuolleen. Häneen en ollut vielä ehtinyt kiintyä. Menetin vain toiveet ja unelmat.
Kauheasti ihmettelin sitä, mitä luettavaa löydät blogistani. Olen avioeron katkeroittama, vanha nainen. Häpeän valittaa, mutta valitan kumminkin.
Mukavaa että joskus löytyy jotakin, mitä ei muista olevan olemassakaan!!!!
Minulla on ollut hukassa viime aikoina sukkapuikkoja (olen tehnyt sukkia neljällä puikolla), puikkojen koon mittausläystäke, uuden pankkikortin tunnusluku (avaamaton pussi), yksi dvd-levy (elokuva) ja yksi minidisc, jolle on äänitetty lasten laulua, yksi seinälle laitettava joulukoriste ja metallinen joulukuusen jalka...
Lähetä kommentti
<< Home