On se vaan hyvä, että meillä on pyykinpesukone

Nuorimmaisella (tunnettu nykyään nimellä Muropaketti, ei hajuakaan miksi tuo nimi on tullut käyttöön) jatkuu öinen laatoitus. Nyt olen jo sen verran rutinoitunut, että pesuun menee vain aluseksi laitetut pyyhkeet ja oksennuksen pyydystämiseksi varatut rätit. Haisevatpa nekin aivan karmealle aamulla pesuhuoneessa, kun tungen niitä pesukoneeseen.
Vaippaankin lorahti hyvin nestemäinen tuotos, joten saa nähdä, ollaanko meillä loppuviikko sitten ihan oikeasti sairaslomalla, tokihan tuo mahatauti sitten kulkee kaikki läpi.

Muropaketti tosin ei tunnu olevan moksiskaan, ainoat ärtymyksen hetket ovat silloin, kun pesen naamaa oksennuksesta tai takapuolta vaipanvaihdolla. Vanhat, yli 30vuotiaat äitiyspakkauksen harsot ovat erinomaisia imuja pikkulasten vaippoihin ripulikautena. Mikään muu materiaali ei salamannopeasti ime paineella tulevaa tuotosta, kertakäyttövaipat valuttavat nesteet suoraan ulos ja flanellikin on liian tiivistä.
Ja silti oli kovin hellyyttävää, kun präääts-äänen jälkeen kysyi Muropaketilta, että mistäs tuollaista meteliä tuli, niin poika ylpeänä taputteli vaippaansa.

Tänään on viimeinen päivä Lankahamstereita, ja olen ajatellut tänä vuonna lopettaa lankapaastoni tähän. Kevään lankojen uutuusvärit houkuttelevat ja ihan oikeasti olen alkanut hinkumaan Novitan Bambun perään - näkemättä ja koskematta koko lankaan.
Mutta tänään vielä tempaus jatkuu.

Pitkiä päiviä

Kevät on yllättänyt nurkan takaa. Illalla kuuden aikaan on ihan hämyisää, ei ollenkaan enää pilkkopimeää. Hö. Aamullakin on seitsemän aikaan jo ihan valoisaa. Mikä tietää siis sitä, että lapsista kaksi nuorinta heräävät viimeistään seitsemältä arkena ja viikonloppuisin. Eli en saa nukuttua edes sunnuntaisin myöhään...

Töissä on pitkiä päiviä, muutama erittäin akuutti ja kiireellinen ja hoitamatta jäänyt asia pitäisi hoitaa asap, tai mielummin olisi pitänyt hoitaa jo viime vuonna - minä vaan sain valtuudet hoitaa asioita vasta nyt. Puhelin on soinut ja olen soittanut itsekin pitkiä puheluita ja jotenkin tuntuu, että vaikka saan asiat hoidettua, mählään jotenkin perustellisesti kaiken. Ahistaa.

Yöt ovat olleet repaleisia, tyttöä on kutittanut (atooppinen iho kutiaa kun on näin kuivaa, iho tosin on loistavassa kunnossa verrattuna viime vuoteen, kun oli vielä allergiat kiusana). Viime yön kuopus päätti oksentaa. Ihanaa, mä sitten erityisesti tykkäänkin herätä siihen, että saan kuuman oksennusryöpyn korvaani. Brb.
Pesuun meni iso peite ja kaikki vaatteeni ja tietty Sulkkusen vaatteet, läjä pyyhkeitä ja puklurättejä. Seuraavat oksennukset onnistuinkin pyydystämään pyyhkeisiin, joten lisäpyykkiä tuli vain hallittu määrä. Aamulla kuurasin itseäni ties millä hajustetuilla saippuoilla, olisi ollut noloa painella työmaalle oksennuksen hajuisena.
Ei ole nyt päivän aikana tullut tietoa, että pikkuinen olisi lisää yrjöillyt, ilmeisesti sama tauti kuin minulla sunnuntaina olin nyt sitten hänellä. Kuka seuraavaksi, vapaaehtoisia?

Että on ollut pitkiä päiviä, tunteja on toki vain 24 vuorokaudessa, mutta ovatpa harvinaisen pitkiä ja piinaavia...

Loppukiri

Lankahamstereiden loppuviikon tunnelmissa olen ollut yllättävän ahkera. Viikon sisään olen saanut valmiiksi oman versioni Calorimetrystä. Lämpöoppini tein ihan vaan kuvien perusteella, lyhennettyjä kerroksia siinä alkuperäisesäkin kai on käytetty?
Työ olikin oikein oivallisesti mitoitettu. Tosin silmukoita loin pariinkin kertaan turhaan, vasta kolmannella kerralla olin tyytyväinen ympärysmittaan ja luomislanganpään pituuteen...
Aloitin pannan kutomisen junassatyömatkalla, ensin luin päivän kokouspaperit ja päivän uutislehden, ja sen jälkeen aloin kilkutella. Viimeisiä silmukoita päättelin, kun juna jo jarrutteli pääteasemalle - ehdin kuitenkin vielä pakata työn ja puikot ja langatkin reppuun ja rynniä ulos junasta samassa laumassa kuin muutkin.
Vielä en ole jaksanut etsiä sopivaa nappia kiinnittimeksi, koska mietin vielä, että ompelisinko koko systeemin kuitenkin kiinteästi umpeen.
Lankana oli Sport-niminen (Gjestalin?) lanka lilan sävyissä, samat materiaalitiedot kuin Novitan Isoveljessä, mutta tosi pehmoisen tuntuinen lanka.
Kotimatkalla kudoin sitten mustasta Tovesta tumppua, nyt eka tumppu onkin valmis. Ahistaa musta ohut karkea lanka, silmukoita ei edes erota...

Esikoiselle kudoin Sportista (sinisävyissä) tumput, ihan mittojen mukaan ("anna se käsi nyt tänne, niin koitetaan taas").

Sen jälkeen tulikin levoton olo, teki mieli tehdä jotain kivaa ja nopeaa, mutta en keksinyt mitään. Kaivelin lankalaatikoita enkä keksinyt mitään.

Lopulta menin makuuhuoneeseen ja vetäisin sängyn alta ensimmäisen laatikon ulos. Olikin varsinainen jämälankalaatikko: laatikossa on nimittäin jämälangat langoista, jotka huusin kerran halvalla huuto.netistä. Kokonaiset kerät ja muuten miellyttäneet kerät ovat löytäneet paikkansa muualta, mutta tuo sekalainen satsi jäi sitten oman onnensa nojaan (ja unohdin koko jutut). Nyt kaivelin näistä jämien jämistä villaiset langat, laatikkoon jäi vielä koneneulontaan tarkoitetut akryylilangat ja puuvillat sekä hyvin epämääräiset langat.
Ensin otin Lammyn Venetia-langan ruskean sävyissä. En tiedä, koska lanka on ostettu, v 2002 tai sen jälkeen, koska vyötteessä on hinta euroissa. Ei siis sentään antiikkia...
Lankaa oli yksi kerä, ja kudoin siitä pikapikaa ohuen kaulahuivin. Aloitin 15 silmukalla, ja totesin, että liian leveä. Purin pois ja loin 10 silmukkaa. Kudoin niin kauan, että lanka loppui. Siihen meni purkamisineen ja ruuanlaittoineen (makkarasoppaa) muutama tunti, ysin puikoilla on hankala kutoa, liina paksut. Ohuilla puikoilla silmukoita tulee nopeasti - senttejä toki paksuilla puikoilla tulee vauhdilla.

Sitten jäin taas pyörittelemaan peukaloitani. Lopulta annoin periksi ja aloin kutoa Vaaka-tilkkua kaksinkertaisella langalla. Alunperin ajattelin, että teen tilkkuja vain yksivärisistä langoista ja vain yksinkertaisen, tai ohuesta langasta niin, että säikeet ovat samaa lankaa ja samaa väriä.

Kirjavia tilkkuja valmistui kolme, ja pahin angsti helpotti. Kaivoin jämälankalaatikosta sinistä sukkalankaa ja aloitin siitä uuden tilkun. Lanka on niin karkeaa, etten siitä voi miehelle sukkia kutoa, mutta näihin tilkkuihin sen kai voi laittaa, en usko, että kukaan paljasta ihoa vasten noita peittoja käyttää? Sitäpaitsi nuo jämälangat ovat selvästi likaisia, laitan tilkkupeiton pesuun ja huuhteluainekylpyyn sitten joskus, kun se valmistuu.

Tavoitteenani oli tehdä yksi vaakatilkku per hamsteriviikko, nyt olen ylittänyt tavoitteen jo melkein 100%. Hurjaa!

Ulkona on vielä hämärää, vaikka kello on jo reilusti yli kuuden. Kevät on tulossa, voi sentään. Minä niin pidän syksystä ja talvesta, kun saa rauhassa mököttää pimeinä iltoina sohvan nurkassa (tai surffata netissä). Nyt pitäisi innostua ja piristyä ja ryhdistäytyä. En.

Huomenna olisi tärkeä tapaaminen, ja minulla mahassa kiertää. Eikös noro-virus ala oireilla jo muutaman tunnin päästä tartunnasta, sitä tämä ei siis voi olla, kun emme ole perjantain jälkeen olleet tekemisissä kenenkään kanssa. Kertaalleen tämä tapaaminen on jo peruuntunut, kolmatta kertaa ei ole tulossa.

Nyt viimeisen vaakatilkun kimppuun (silmukoita 30 ja vähenemässä koko ajan).

Lisää harmaata ja värejä

Project Spectrumin

ja Lankahamstereiden hengessä sain viimeinkin otettua viimeistelytyön alle tämän takin. Aloitin takin joskus kolme (tai kaksi) vuotta sitten, ja sain sen kudottua nopeasti kappaleiksi. Äkkiäkös sitä kutosen puikoilla kilkuttaa. Sitten tuli luova tauko, jonka jälkeen sain yhdistettyä kappaleet. Uuden tauon jälkeen kudoin kauluksenkin, mutta siitä tuli kamala. Ei Lammyn Print pysy sileänä sileässä oikeassa, vaan vetää rullalle.
Ja kun koitin takkia päälleni, hihat kinnasivat pahasti.

Hautasin työn hankekoreihini (niitä on kymmenkunta plus pari ämpäriä...), mutta huono omatunto muistutti siitä koko ajan. Huono omatunto siksi, että minä ihan oikeasti tarvitsin tuollaista niukkalinjaista villatakkia, eikä siitä nyt niin paljoa olisi puuttunut, jos hihat vain olisivat olleet sopivat.

No, nyt sain siis kaivettua tuon koristaan ja kappas! Olen laihtunut sitten viimenäkemän - not. Oletettavasti rasva käsivarsista on valahtanut vähän alemmas vartalossani... Mutta joka tapauksessa, hihatkin istuivat kuin hansikas.

Purin kamalan kauluksen ja kudoin tilalle suuremman joustinneulekauluksen. Rullautuvan helman korjasin pylväsrivillä, ja loputtomista varastoistani löytyi uuden kauluksen kanssa justiinsa sopiva vetoketju (se loppuu puolivälissä kaulusta, jos vedän sen kiinni ylös asti, kaulus kääntyy kivasti kaksinkerroin). Vielä muutama lanka pääteltävänä ja jippii!



Kuva on huono, kuten yleensäkin. Print ei ole kovin laadukasta lankaa, se on jo nukkaantunut puolen päivän käytön jälkeen. Toisaalta, Novitan Aino (joka maksaa noin kaksi kertaa enemmän) nuhjaantuu ihan yhtä nopeasti.

Jossain vaiheessa tätä musta-harmaa-valkomaailmaa aloin kaivata värejä. Peppi Lotta Sikuriina sai pipon. Lpska PLS:n letit eivät alistu tavallisen pipon muottiin, niin tein sitten vähän sopivamman. Lankana Tallinnasta ostettu No1, joka on takuuvarmasti 100% akryyliä. Vihreää laitoinkin jo pikkuveljeni pipoon ja sukkiin, mutta kuten aina, inhat langat eivät lopu ikinä.

Valmistuneita on myös pari Vaaka-tilkkua ja kaverin pötköpipo - olen siis jo vuorittanutkin sen!
Nyt tekisi mieleni kutoa jotain kivaa.

Värisuora ja viimeistelybonukset

Olen päässyt vauhtiin Project Spectrumissa. Valkoinen, harmaa ja sininen ovat niin helppoja - ne ovat värejä, joita käytän paljon ja joita kerääntyy ympärilleni. Laitoin edelliseen postaukseen muutamia kuvia, uudelleen en niitä laita, blogger ei ollut kovin suosiollinen tänään.


Keitin tänään pitkästä aikaa lankaa, sinistä tuli kaksi pientä nyyttiä, 2x15g, noin suurinpiirtein. Testasin lähinnä sitä, kuinka vahvaa väriä elintarvikevärillä saisin aikaan. Testasin myös omaa teoriaani siitä, että luonnonvalkoinen lanka taittaa elintarvikesinisen turkoosiin päin. Olin oikeassa, kirkkaanvalkoinen lanka värjääntyi puhtaansiniseksi. Pätkävärjättyähän tuo on, mutta muuten olen tyytyväinen tulokseen. (molemmat pikkuvyyhdit olivat siis kirkkaanvalkoista lankaa, 7veikkakerässä oli yllätysyllätys solmu, joten katkasin valmiiksi langan)

Punaista laitoin ihan vaan siksi, että neiti saisi lankaa, sukkiin raidoiksi. Sitä on yksi vyyhdillinen, ehkä jopa 40g.

Hennon vaaleanpunainen väri on mielestäni todella onnistunut. Tummempi, marjapuuroon vivahtava väri on vähän tympeä. Siihen on syynä lanka, joka oli alunperin luonnonvalkoista 7veikkaa, ja se, että lorautin värjäyskippoon loput siniset väriliemet. Tai siis minun mielestäni väri ei ole kiva, mutta minullahan on muutenkin vaikea suhde punaiseen ja vaaleanpunaiseen.


Lankahamsterien hengessä sain pääteltyä neidin mekon, ja ompelin jopa napit paikoilleen. Lankoina Lammyn Lily ja Pluche, ostettu joskus Anttilasta. Malli on oma enkä enää muuta muista, kuin sen, että pyörönä tehty.

Jing/jang-napit loputtomista nappivarastoistani. Mekossa nappeja en saanut kuvattua ollenkaan, tässä paras viritys aanelosen ja keittiön kattolampun avulla.

Hyvää ystävänpäivää!

My Project Spectrum

The beginning of the Project Spectrum is easy for me. White, grey, blue. I just take a look from my front door.


Or maybe I'll seek what's hanging in my bathroom? Oh, it's just something I cooked earlier today.


Somehow I feel this is just a little bit too much. TWO of them?

Ja toisilla on hiihtoloma

Olen tänään sukkuloinut ympäri kotiseutua stressiin asti. Aamulla noudin kouluttajan tykötarpeineen toimistolle (tietenkin sen jälkeen, kun olin vienyt isommat lapset hoitoon), istuin koulutuksessa ja singahdin kesken kaiken kotiin. Nuorimmainen on kuumetaudissa, lieneekö sama kuin esikoisella viime viikolla.
Kotiin ajaessani kiintelin, että ropiseepa lumi äänekkäästi auton pohjaan. Mainitsin asiasta miehelleni, joka totesi, että kuulossani on vikaa. Se mitään lunta ollut, jakopään hihna (ei tuossa ketjua kai ole, tai sama se, ongelma se on joka tapauksessa) hinkkaa moottoria vasten.
No niin.

Keskivaihe hyvin, kaikki hyvin? Sain lainaksi isäni auton, täytyy yrittää muistaa ajaa niin, ettei kukaan istu pelkääjän paikalla. On aika ikävää, jos joku iskee jarrut pohjaan koulutuspolkimella...

Laina-autolla sitten ajoin kuntakeskukseen ruokakauppaan (enpä ole muutamaan viikkoon ehtinyt kunnolla silläkään käydä, enkä ehtinyt nytkään, kun potilas uinaili autossa ostosten ajan). Sieltä hautuumaalle. Miksi hautuumaalla on aina tuskallisen kylmää tai kuumaa?
Siellä uskaltauduin tervehtimaan lintusten naapurin äitiä - kyllä sitä vaan tunnistaa kaltaisensa.

Ja kohta toiseen päähän kuntaa ja sitten kotiin. Bensaa palaa ja kasvihuoneilmiö kiittää.

Olen taas saanut täytettyä kalenterini aivan epäolennaisilla asioilla. Huomenna pitäisi mennä esikoisen kouluunilmoittautumiseen, mutta olenpa taas väärällä laidalla kaupunkia palaverissa. Saa nyt nähdä, päästääkö eskariope poikaa edes luokalta, niin nihkeää on.

Auktoriteettien kunnioittaminen puuttuu kuulemma pojalta. Jaa, minä mielummin sanoisin, että auktoriteetti puuttuu... mutta en ole ilkeä enkä sano sitä ääneen.

Sain ystävänpäiväkortin. Olen ihan hämilläni, olen kuvitellut eristäytyneeni niin tehokkaasti, ettei minua muistettaisi. Kiitos ystäväni, vaikka et tätä luekaan.
Hyvää hiihtolomaa Itä-Suomeen.

Nyt artisaanipaja ryhtyy koristelemaan t-paitoja (löysin kesällä Tarjoustalosta tms. yksivärisiä kakkoslaadun t-paitoja parilla eurolla kappale, eilen löysin kirjakaupan alelaarista tekstiilivärejä).

Työn alla

Olen saanut kerättyä kasaan hommia, joita pitäisi tässä lähiaikoina saada tehtyä. Akuutein on ehkä tytön mekko. Aloitin sen kaksi, ei kun kolme vuotta sitten (vai muistaako joku, koska Lammyjä oli Anttilassa tarjousmyynnissä?). Mekko mahtuu vielä neitille, mutta ei kovin kauaa.
Ihan omaa suunnittelua, ja sen kyllä huomaa. Pörröreunukset lörpottää, olisi pitänyt malttaa kaventaa silmukoita. Tästä aloitan.

Toinen ikuisuustyö on kai aloitettu vielä aikaisemmin kuin tuo mekko, mutta ei paljon siitäkään puutu, kaulus pitäisi kutoa uudestaan (joustinneuletta vai helmineuletta - vai ainaoikein...) ja eteen ommella vetoketju. Koitin takkia päälleni ja olin ihan yllättynyt, että sehän on ihan hyvä.



Tässä on pötköpiponi - valitettavasti käytössäni ei ole innokkaita kuvausavustajia, oli pakko lopulta kelpuuttaa tämä kuva (parikymmentä meni harjoittelun piikkiin).

Jäljelle jääneestä Jengasta aloitin kaverilleni samanlaista pipoa. Lanka riitti korvaläppiin ja muutamaan kerrokseen. Saa nähdä, saanko uutta lankaa vai tuleeko tästä lankakerä.

Sairastuvalta päivää

Tai huomenta. En mene töihin. En todellakaan mene töihin. Koko yön tärisin horkassa ja podin päänsärkyä, nyt horkka on poissa mutta pää tärisee sisältäpäin.

Lohtua tuo Angorinalta saamani paketti. Oli pakko jo autossa repiä vähän kulmaa auki (ei onnistunut kurkkiminen sillä tavalla, piti nostaa koko kansi pois). Pieneen pakettiin oli Angorina mahduttanut vaikka mitä!
Neiti ihastui erityisesti villa-angora-silkkihuivin ruusuihin, huopapalloja en vielä edes näyttänyt hänelle. Pohjallisia löytyi iso pino (löytyy sopivan kokoisia kaikille) ja esikoinen veti säärystimet jo jalkaansa (sen jälkeen ne laitettiin käsiin ja Sulkkuselle sarviksi...) Lanka kuulemma riittää lapasiksi, mutta teen ehkä siitä ranteenlämmittimet.

KIITOS Angorina!

Taidan vaan istuskella sohvannurkassa loppupäivän ja ihmetellä.

Kun ei mene putkeen

Niin tökkii sitten urakalla.

Aamulla oli raikas talvisää. Meillä omassa pihassa (lintukodossa) pakkasta oli vain 32 astetta (pakko uskoa, koska sekä elohopeamittari että digimittari ja kahden auton mittarit sitä näyttivät). Lapset olivat omia ihania vastahankojaan, minkäänlaista yhteistyöhalua ei löytynyt. No, sain porukan autoon, joka lähti käyntiin. Vaihdelaatikko oli h i e m a n jäyheä, mutta toimi sekin.
Hyvin menee. Kylällä pakkasta oli 38 astetta (Siperian etäispääte).

Vein lapset hoitoon ja esikoinen jäi vilkuttamaan ikkunaan. Kello oli 8.00.

Ehdin ajoissa tapaamiseen, ja totesin, että kännykkäni oli mykkä. En saanut virtaa päälle ollenkaan. No, ei se mitään, ajattelin. Ehkä puhelin sulaa myöhemmin... Keskuslukko ei toiminut, pelkääjän lukko jumitti ja samalla sitten koko systeemi. No, sen saa ohitettua...

Eipä sulanut puhelin päivän aikana, nyt vasta kotona alkoi virta pysyä päällä.
Ja näin "muutaman" puhelun, joita oli soitettu puolen tunnin sisällä.
Esikoiselle oli noussut kova kuume ja eka puhelu oli tullut 8.30, eli puoli tuntia siitä, kun pojan jätin hoitoon... Eikä ollut kyllä yhtään kipeä poika kun hänet hoitoon jätin! (esikoinen kyllä heti valittaa, jos on huono olo - silloin on mahdollisuus jäädä kotiin)

Pääsin töistä vähän tavanomaista myöhemmin, ja ajoin suoraan hoitoon hakemaan lapset. No, totesin, että esikoisen kenkiä ei eteisessä näy...? Otin tytön ja eskariope kertoi, että poika oli siis tullut kipeäksi (tarkistin siinä vaiheessa - puhelin edelleen mykkä), mies soitti siinä vaiheessa hoitoon, että olenko hakemassa neitiä vai lähteekö hän hakemaan...

Joo. Mies oli päässyt lähtemään töistä hankittuaan sijaisen (pekkasilta töihin, mahtaa olla iloinen työkaveri), minähän en olisi voinut lähteä, vaikka olisin puhelimeen vastannutkin. Minua ei saanut kiinni, joten mies joutui sopimaan huomiseksikin sijaisen itselleen...

Kotona oli ollut 16 astetta lämmintä, kun mies oli tullut kotiin. Eilen lämmitettiin sauna, ja saunassa oli ihan kylmä (meillä on kertalämmitteinen kiuas, ja kesällä sinne pääsee löylyyn vielä seuraavana aamuna). Mies lämmitti ensin takan ja sitten saunan, nyt täällä on 19 astetta lämmintä... Käy sääliksi niitä talouksia, joilla ei lisälämmitystä ole... (kotiin ajellessani tarkistin huvikseni, että parin talon savupiipusta ei tuprunnut savua...)

Omat jalat ovat hellinä, olen koko päivän kävellyt betonilla ja metalliritilöillä, kiipeillyt sinne sun tänne... Mutta onneksi en joutunut olemaan koko päivää pihalla, kuten pelkäsin.

Kahden pipon loukussa

Olen yrittänyt olla ahkera hamsteri. Aloitin paksusta langasta perulaispipoa ihan itselleni. Aloitus meni nappiin, korvaläpät onnistuivat hyvin. Lankana on musta-valko-harmaa Jenga (sopii Project Spectrumiinkin), ja korvaläpät tulivat molemmat mustia. Epäonnisen aloituksen jälkeen sain tarpeeksi pienen kupuosankin aloitettua. Huomasin siinä, että se Jengahan on raitalankaa. Sain kupuosankin valmiiksi ja totesin, että heikko näkyvyys vaivaa.
Purin kavennukset ja pari senttiä suoraa pois ja kavensin uudestaan (ja vahingossa onnistuin jakamaan 54 silmukkaa tasan, koska poimin purun jälkeen silmukat kolmelle puikolle). Nyt meni kavennukset tasavälein ja pipo oli sopivan kokoinen.

Mutta mun päässä kaikki näyttää kamalalta. Hö, mää en ala. Purin päättelyt ja yhden kavennuskerroksen ja rupesin vääntämään pötköä niillä kolmella puikolle jääneellä silmukalla. Kolme kertaa pötkö ja poimin vielä pötköjen väleistä silmukat ja tein keskellekin pötkön. Olisikohan vähän parempi?

Koska korvaläpät lepattivat ja langanpäätkin näyttivät olevan päättelemättä, poimin läppien kärjistä silmukat ja tein taas pötköä. Yhtäpötköä koko ilta.

Sitten pitikin laittaa mukulat nukkumaan ja ennen sitä ruokkia ja niinpoispäin. Jäi viimeinen pötkö kesken ja langat päättelemättä. Ei kuvaa, ei ääntä, vain paleleva pää tänään. Huomenna on pakko olla valmis, koska olen koko päivän pihatiloissa ja ulkoilmassa on luvattu huomiseksi jotain 14 ja 24 pakkasasteen väliltä.

Sen toisen pipon aloitin sillä välillä, kun kuvittelin tuon ekan pipon olleen valmis, siis kun olin siitä langan katkaissut ensimmäisen kerran. Pikkusisko teki jo syksyllä tilauksen isosta piposta ja näytti Jyskälän serkun lötköpipoa. Siitä mallasin lähinnä värin ja mallineuleen (korinpohjaa). Ei tuo nyt kai kauhean lötköä ole ja lankakin saattaa loppua kesken...
Jännä juttu, että Seiskaveikka tuntuu ihan kamalalta päässä, mutta tuo Isoveli ei kutita oikeastaan ollenkaan.
No, lettuja paistellessa ja Jengapipoa pähkäillessä Isovelipipo on edistynyt jonkin verran, muttei tarpeeksi.
Mies tarvitsisi pipon, ja sellaisen voisi aloittaa kunhan saan tuon Jengan valmiiksi ja pikkusiskon pipon siihen malliin, että voi koeistuttaa sen miehen päähän. Jos ei kutita, niin teen miehelle sitten jostain kaappien kätköistä löytyvästä Isoveljestä päähineen.

***********************************

Sulkkunen on kränä ja neiti yskässä. Sulkkusen kränän kanssa pärjää, mutta neitin yskän kanssa olen vähän nesteessä. Kirjaimellisesti, neiti yski ja yski ja lopulta ykäsi selkääni. Eihän siinä muuta kuin raahasin itseni ja likan suihkuun ja kuurasin mansikka- ja vadelmasamppoilla paremman tuoksuisiksi. Petin petasin sohvalle ja nukuin sitten yön olkkari-makkari-lastenhuone-kolmiossa. Päässä on pöperöä ja kohta tuntuu, että univajeen takia alan kävellä päin seiniä. Ja töitä pitäisi tehdä.