Sahramin solmut

maanantaina, heinäkuuta 23, 2007

Mitä sitä tulikaan tehtyä...

Onkin viime päivät olleet ohjelmilla täyteen lastattuja, edellinen viesti oli vain pikapätkä.
Ihan ensimmäiseksi piti ehtiä etelänreissulle pienemmän kummipojan pikkusiskoa katsomaan. Voi kun oli ihmisentaimi pieni (vaikka toki oli suurempi kuin veljensä vajaat kaksi vuotta sitten!) Ihmeiden ihme tämä tyttönen. Kumma kyllä ensimmäisenä ei mieleen paukuttanut, että tällainen meille heti. Johtuikohan siitä, että Muropaketti huusi yli tunnin mennessä ja puoli tuntia palatessa?

Seuraavaksi piti mennä vanhapoikaveljeksiä ilahduttamaan kylälle, sinne pääsi sentään kävellen ja vaunuillen. Ja päästiin poiskin ihan ihmisten aikaan, koska seuraavana päivänä oli peilikuvani 50v-juhlat.

Sattuikin ainut sateeton päivä sille viikolle, ja oli yllättäen hauskaa ja mukavaa. Toki meidän kakarat riehuivat ja kiusasivat muita, mutta väliäkös sillä. Sain peilikuvalle lahjan valmiiksi hyvissä ajoin (joo, korttikin ehti kuivua ennen lähtöä, tosin myöhästyttiin melkein tunnilla) ja siitä pidettiinkin! Ideana oli se, että "kun en osaa laulaa enkä maalata, ja runonlausuntakaan ei ole kovin sujuvaa, niin annan sitä, mitä osaan". Peilikuvani siis toivoi, ettei hankittaisi mitään suuria lahjoja.
Eväämme kelpasivat muillekin (olinkin varautunut siihen, ja varannut tuplasatsin sapuskaa). Kaikkea sellaista helppoa, mitä nyt lasten kanssa voi kuvitella ottavansa mukaan, juustoja, kinkkuja (viipaleina), kirsikoita, mansikoita, kirsikkatomaatteja, avomaankurkkuja suikaleina, patonkia... Kattilani on vaan edelleen mieron tiellä, nyt saankin hyvän syyn ostaa uuden!

Seuraava etappi olikin koti, jossa raivoisaa pakkaamista ja reitin suunnittelua. Kolme yötä kylpylöissä, muutama yö tavallisissa hotelleissa, huvipuistovierailu, ostoksia, automatkoja, poroja! ja poroja! tunturi, naapurimaa ja tietöitä. Karannut neitix2, esikoiselle aivotärähdys ja ravintolan tarjoilijalle hermoromahdus (mutta hei, syötiin sitten koko perhe kahdellakympillä!), bensaa parisataa litraa ja vähän päälle. Hotellien kylkiäisiä lapsille, hikisiä öitä, rankkasateita ja kirkasta auringonpaistetta. 27 läpitiirattua dvd-piirrettyä, 2 täyteen piirrettyä muistilehtiötä. Kolme loppuun kulunutta lyijykynää, yksi rikkoutunut terotin. Noin 100 itkupotkuraivaria ja tuhat nauruntäyteistä hetkeä. Kadonnut Muropaketti ja löytynyt Muropaketti. Paljon 118 soittoja. Ei yhtään krääsätuliaisia, vähänlaisesti hyttysiä. Äitille lievä auringonpistos. Upeita maisemia ja korvia vihlovaa hiljaisuutta.

Lähdetäänkö tänään taas?!

Tunnisteet: ,

2 Comments:

At 9:21 ap., Anonymous Anonyymi said...

Ihana, täyteläinen loma! Melkein tippa linssissä luin, tutulta kuulostaa... Lasten kanssa kun matkustaa niin välillä on kauheaa, välillä ihanaa, mutta ei taatusti koskaan tylsää!

 
At 11:30 ap., Blogger Sahrami said...

juu, tylsää noiden kolmen kotona olevan kanssa ei koskaan ole. Joskus voisi ollakin...

 

Lähetä kommentti

<< Home