Maakuopasta kavutaan päivänvaloon eli matkailuneuvontaa

Pakastin on nyt sulatettu, pesty ja kuivattu. Kyllä nyt kelpaa vaikka sulattaa noi kaksi muutakin pakastinta, keittiön pikkupakastin onkin umpijäässä. Se on mukuloiden jäljiltä jäänyt useinkin raolleen muutamaksi tunniksi ja kerännyt kunnioitettavan määrän kuuraa sisäänsä.

Yön yli nukkuneena ja lohdutuksia saaneena alkaa (päivä)mieli kirkastua. Mansikoita saa vielä ostettua, puolukoita löytyy toisesta pakastimestakin vähäsen. Poroa en nyt tähän hätään mistään saa, mutta ehkä sitten talvella taas. Siihen asti on pärjättävä kaupan käristyslihoilla. (Voi kun olisin tuon tiennyt, olisin ostanut kuivattua poroa reissun päältä, kun sitä oli tarjolla!).

Ja tosiaan, ei ollut arkullista hirvenlihaa. Eikä sydänverellä kerättyjä marjojakaan, ihan vaan saatuja tai ostettuja.

Kiitoksia kaikille lohdutuksen sanoja tarjoilleille!

**************************************

Niin tosiaan. Käytiin lomareissussa. Kylpylöissä ja eläinpuistossa. Tällä kertaa matka suuntautui ensin Ähtäriin. Majoitus oli Mesikämmenessä, jota mainostetaan kylpylähotellina. No, itseasiassa allasosasto oli tosi näppärä tällaisen apinalauman kanssa, vesi viileähköä ja altaita vain kolme + poreallas. Oli helppoa pitää lauma koossa, kun näki lapset koko ajan. Muropaketille vesi oli aluksi turhan viileää, kun käytiin uimassa aamulla ennen aamupalalle menoa.
Mesikämmenen ravintolassa oli varattu yksi nurkkaus lasten leikeille, tosi näppärää - näkyvyys viereisistä pöydistä oli hyvä. Sai äitikin melkein rauhassa syödä. Hotellin leikkihuone oli myös oikein mukava, taktisesti menimme sinne kun muut lähtivät eläinpuistoon... Hotelli oli tosi täynnä. Emme olleet varanneet huonetta etukäteen, joten olimme sitten eri huoneissa yöt, saman käytävän varrella onneksi kuitenkin.

Eläinpuistossa vierähti useampi tunti. Jotenkin tästä puistosta ei jäänyt yhtä hyvä maku kuin Ranuan puistosta, jossa olimme viimeksi (jostain syystä linkki ei toimi nyt). Etenkin lintujen häkit olivat kovin pieniä, ja muutenkin koko eläinpuistosta sai hieman nuhjuisen kuvan. Tosin tankkauspiste hieman lenkin puolivälin jälkeen oli tosi hyvin sijoitettu, siihen mennessä oli jo jalat puutuneet ja jano kova (sattuikin olemaan aurinkoinen päivä). Päivän kuumuudesta johtuen eläimet enimmäkseen lojuivat varjoissa. Lumileopardeista näkyi suurinpiirtein häntä, joka toki oli upea...
Eurooppalaiset puhvelit olivat massiivisia ja löllykkävillisiat saivat veden kihoamaan kielelle... Juu, olen outo.

Seuraavaksi menimme ihan oikeaan kylpylähotelliin Vuokattiin. Katinkulta on todella hieno paikka, vähän liiankin hieno - tenniskentillä pelattiin vielä yhden aikaan yöllä ja golfkenttä oli kai 24h/vrk käytössä - ainakin kentältä tippuili pelaajia bägien kanssa vielä kahdenmaissa yöllä ja kuuden aikaan aamulla oli jo pelaajia pitkin viheriöitä. Ensimmäisenä päivänä Muropaketilla oli maha sekaisin, juostiin sitten vessassa vartin välein. Yhtään vahinkoa ei tullut! Jäi maisemien katselu sitten väliin, lepäiltiin vaan rauhassa (ja juostiin vessassa). Kylpylässä sitten lotrattiinkin useampi tunti molempina päivinä. Vesi oli lämmintä ja ilma myös. Sinappituubi väsähti ja nukkui pienet torkut sylissäni lasten pikkualtaassa, jossa oli vielä lämpimämpää vettä...

Viimeinen yö vietettiin Varkaudessa Oscarin uusitussa perhehuoneessa. Se oli upea! Kaksi parisänkyä (no, toinen oli kaappisänky ja siis varavuode) ja niin poispäin. Hotellin yöravintola on remontissa, joten bileitä kaipaavan ei kannata juuri nyt sinne suunnata (Paitsi Tapani Kansa oli siellä, viimeksi yövyimme siellä Jukka Kuoppamäen kanssa).
Autoilijoille ilosanoma, hotellin parkkipaikkoja on lisätty, ylätasanteelle mahtuu isommatkin autot hyvin (meidän amerikanlaiva oli ainoa siellä, alatasanne oli tiukkaan topattu).
Ainoa miinus hotellille siitä, että siellä ei ole uima-allasta - meille riittäisi ihan tavallinen 4x8m suorakulmio 20 asteisella vedellä, ei mitään hilavitkutinporesuihkuhierontaliukuestelätäkköä (niitä varten kävimme siellä Vuokatissa).

Mitä reissusta opimme?
Pakastimet kannattaa jättää mahdollisimman tyhjiksi...
Lapset viihtyvät autossa maksimissaan 300km yhdellä ajokerralla (taukoineen, ruokailuineen).
Turistipaikkakuntien hotelleihin kannattaisi varata huoneet hyvissä ajoin etukäteen, vielä meillä oli onnea, mutta kuinka kauan?
Lapissa olisi ollut rauhallista, mutta tällä porukalla sinne ei valitettavasti voinut ajaa.

Tulipa helvetin kallis lomareissu

Piti kirjoittamani hauskasta lomareissusta, jossa tapahtui vain pieniä haavereita (tällä kertaa kukaan ei saanut aivotärähdystä) ja jossa enimmäkseen oli kivaa.

Vaan eipä.

Mies kävi aamulla autrotallissa ja huomasi, että pakastimen ovi oli jäänyt auki. Toki tietenkin sen suuremman pystypakastimen, jossa oli kymmenen kiloa mansikoita, viisi kiloa valmiiksileikattua poronlihaa, noin kymmenen askia jädeä, rapuja, makkaraa, kalaa...

PERKELE.

Vakuutus korvaisi sähkökatkon aiheuttamat vahingot - tuskin tätä.

Menen itkemään sängyn alle ja hakkaan matkalla kaikki vastaantulijat. Huomenna täytyy soittaa jäteyhtiöön ylimääräinen pöntöntyhjennys (noita ei voi laittaa edes kompostiin suurinta osaa, liian iso satsi) ja kai mä voin vakuutusyhtuöstä nyt kysyä edes korvauksia. Mutta eipä se tuo takaisin tän kesän jäätelöitä, noita kun ei kaupoista saa samalla tavalla lootissa.

Auts!

Oi voi.
Pellon toisella reunalla ollaan sairaslomalla. Äijä meni kaatamaan kaurapeltoa polkupyörän kanssa, ja sen sitten tietää, mitä siitä seurasi.

Sairaslomaa kolme viikkoa nyt alkuun ja kaikki käsillä tehtävät hommat jonkun muun (meidän isännän) tehtäväksi. Taitaa tulla traktori taas miehelle tutuksi. Vai korvaisikohan tiekunnan vakuutus...

On muuten aika hurjan näköinen solisluu, joka on kolmesta kohtaa katki. Ei siihen huomaamiseen tarvita edes röntgenkuvia.

Varustelukierteessä

Viime viikkoina päähäni on mahtunut oikeastaan hyvin harvoja ajatuksia. Suuria kylläkin. Pikkusiskon muutto omaan huusholliinsa on tietenkin aiheuttanut minussa pesänrakennusvietin. Täyty vain muistaa hakata päätä seinään ja hokea itselleen mantraa " se on siskon oma koti, ei mun".


Pannulaput annoin ensimmäisenä lahjuksena. Sattuikin niin hyvin, että pannulappuja ei vielä ollutkaan! Samasta kankaasta voisi kehitellä vielä jotain muutakin. Keittiöpyyhkeitä ei kuulemma enää tarvitse...

Kertokaapa minulle, onko liian tungettelevaa täyttää Pikkusiskon jääkaappia kyläillessään? Omasta nuoruudesta on vielä hyvin muistissa se, kun jääkaapissa oli kananmunakenno ja ruokaöljypullo (ja niitä kumpaakaan ei edes tarvitse säilyttää kylmässä).

********************

Kasvimatani kadehtien seuraaville tiedoksi, että tänään sain vihdoin istutettua viimeiset taimet paikoilleen. Agrimarketissa myivät puoleen hintaan vihannesten taimet, otin kolme komeaa chilintainta ja mahdutin ne kasvihuoneeseen. Niiden tieltä sai sitten häädön kurpitsat kasvimaalle. En usko enää, että yöhalloja tulee. Ja jos tuleekin, niin sitten saa kasvit mennä mun puolesta. Nyt on tosiaan ollut tosi kylmää, öisin on ollut viiden asteen tienoilla lämpötila - onneksi en kasvata basilikaa, sehän kärsii heti, jos lämpötila putoaa alle kahdeksan plusasteen.

Mangoldeista on itänyt vain yksi. No, jos se innostuu kunnolla kasvamaan, niin riittää yksinäänkin meidän tarpeisiin. Pavut kurkottelevat kohti taivaita, toivottavasti tukijärjestelyni riittävät. Perunat ovat lähteneet kasvuun todella epätasaisesti, on varmaan ollut liian kylmää ja märkää (perunoilla ei ole ollut nurmikatetta peittonaan).
Retiisit ovat syömäkokoisia, kohta ylikasvuisia.
Salaattia voisi kylvää mangoldiriviin, kun sieltä ei kerran taimia nouse.

Ensi keväänä taidan ostaa taas härkäpapuja, nyt niitä ei ole tuolla kasvamassa ja kaipaan sen rehevää maalaismaista olemusta.

Heinäpellon laidalla

Palasin eilen hetkeksi lapsuuteeni.

Etukäteen oli suvun kaivurimies käynyt kaivamassa auki umpeenkasvaneet ovat ja vaihtamassa ajansaatossa tukkeutuneet putket uusiin. Vesi pääsee nyt virtaamaan pellolta pois (ja samalla meidän pihaltammekin). Pellolle uskaltaa taas ajaa työkoneiden kanssa.

Tämä pelto oli lapsuudessani tunnettu paarmoistaan, niitä oli aivan hirveästi. Nyt niitä oli vain muutamia, toki kivuliaasti nekin vähät purivat. Lapset innostuivat leikkimään seipäiden alla, tekivät hiirenpesiä ja majoja (siksi pari seivästä näyttää hieman... muotopuolilta). Muropaketti toimi nappulapoikana, kuten jokainen sukupolvi ennen häntä.

Pikkusisko nosteli heinää seipäälle varsin uskottavan näköisesti - tosin hänellä on se ratkaiseva kymmenen senttiä pituutta enemmän kuin minulla. Seipäänterottajalle täytyy muistaa kertoa, että eivät olleet kärjet tarpeeksi teräviä...

Kuvasta ei ehkä näy, mutta seiväsrivit ovat viivasuoria. Ei tarvitse isännän lähteä kesken kahvin oikaisemaan riviä.

Terapiaa, hidasta hyvästijättöä sille, jota ei koskaan saa enää takaisin.

Ostoksilla

Raahasin tänään pesueeni naapurikaupunkiin ostoksille. Rahaa paloi, tosin vain juuri sen verran, mitä olin antanut itselleni luvan tuhlatakin. Enkä minä itselleni, ehei (no ei nyt puhuta niistä neljästä kerästä huopasta tai kolmesta kerästä palmaa... tai siitä kakkukuvusta, tai söpöstä kananmunaleikkurista)

Koko reissun tavoite oli varustella Pikkusiskon uutta kämppää. Kattiloita, pannuja (patoja en ostanut), kannuja ja koussikoita... Kaikkea pientä mutta tarpeellista. Leipäveitsi on tarpeellinen. Raastinrauta on tarpeellinen. Mikähän EI olisi ensimmäistä omaa kotiaan laittavalle tarpeellista?

Periaatteessa nyt ostetuilla tavaroilla (+perusastioilla, lasit kaivoin jo aikaisemmin kaapista Pikkusiskolle mukaan, mummo taas oli antanut lautaset, aterimet tulivat poikaystävän puolelta jne) pärjää jo perusruuanlaitossa. Kunhan seinät ovat kuivuneet, niin täytynee pohtia ikkunoihin jotain verhoa. Kuulemma.

Olipa kivaa ostella jotain, mitä ei tarvitse edes yrittää mahduttaa omaan huusholliin!