Jos olisit pieni raidallinen sukka...

niin mihin piiloutuisit? Edellisessä kirjoituksessa esitelty neitin sukka (se, jossa on turkoosia varressa pari senttiä) on kateissa. Viimeksi, kun neitin sukat katosivat salaperäisesti, löysin ne pieniksi paloiksi silputtuina sängystä tyynyn alta. No, nyt olen etsinyt jo tyynyn- ja peitonalusetkin, eikä ole löytynyt edes silppukasaa.

Huokaus.

Greetings from Ikea

Keskiviikkona piipahdimme tosiaan Ikeassa. Oli oikein näppärä reissu, olin jo kotona tulostanut valmiiksi listat niistä kalusteista, joille halusin kotiinkuljetuksen. Paikanpäällä sitten nykäisin myyjää hihasta ja lykkäsin paperit kouraan. Oli oikein harvinainen hetki: tunsin, että asiat sujuivat kuten pitikin, ja sain vielä päälle päätteeksi ystävällistä palvelua ja iloisen hymyn. Muutaman viikon päästä sitten näkee, onko homma sujunut kuten piti.

Ikeasta ei löytynyt lapsille mitään, olin suunnitellut ostavani loistavia Ikean puuvärejä ja vesivärejä, mutta olipa hyllyt typötyhjinä niillä kohdin (tai sehän on Måla-setti, vesivärit, puuvärit ja vahaliidut samassa). Jotenkin muistaisin, että siellä olisi pitänyt olla myös muovailuvahaa, mutta ei ainakaan osunut nyt silmiin.

Matkan varrelle sattu Kehä Kolmosen tietyömaa. Ehdinkin tikuttaa neitin sukat kärkeä vaille valmiiksi...
Jättiraita7veikasta olin ehtinyt kotona ennen lähtöä kutoa turkoosin parin sentin aloituksen. Sain juuri pari päivää sitten valmiiksi esikoiselle nuo siniset sukat, ja niistä laskin neitille sopivan teränpituuden, 32 kerrosta. Hyvin katsottu, sukat sopivat hienosti talvella sukkahousujen kanssa. Esikoisen sukissa 36 kerrosta.
No, tosiasiassa en ehtinyt tehdä tuota neitin toista sukkaa valmiiksi reissussa, jäi kotitehtäväksi pinkki ja turkoosi raita ja kärkikavennukset.

Ja päättelyt.

Sukkien alla on kolme keittiöliinaa/rättiä (mitä, eikö niitäkään ole kukaan päätellyt?!), mallina "ota kaksi mahdollisesti puuvillalankaa, luo 2n+1 silmukkaa ja kudo helmineuletta, kunnes pienempi kerä loppuu. Pura edellinen kerros ja päättele."
Minulla on ollut testikäytössä kaksi kudottua rättiä ja ne ovat kyllä oikein päteviä pöydän pyyhkimiseen ja niinpoispäin. Kuivat taikinakikkareet irtoavat puupöydästä ja puhtaalla kostutetulla rasulla saa pyyhittyä lasten naamatkin. Vaan kun on ollut vain kaksi, niin on aina pyykissä tai jo käytettynä, ei ole naamanpyyhkimiseen liiennyt.

Alimmaisena Ikeantuliainen neitille, talja on vesipestävä ja juuri sopivankokoinen meidän viisiveelle lattialla loikoiluun.

***************************

Miehellä on viimeinen kesälomaviikko meneillään. Kesä on tosin ollut kurja niin heinäkuussa kuin nyt elokuussakin. Ei ole voinut omassa altaassa puljata, kuten viime kesänä. Tänään aamulla lasten yllätykseksi suuntasimmekin autonnokan Aulangolle. Emme olekaan tuolla käyneet, vaikka kylpylöitä on tullut ahkerasti kierrettyä.
Olipa kiva paikka!
Olimme liikkeellä jo aamupäivällä, arkipäivänä, ja lomakausikin on jo ohi. Allasosastolla oli ehkä kymmenen ihmistä, ja meidän perhe oli niistä jo kuusi... Vesi oli lämmintä kuin linnunmaito (kuntouimarien allas 28 asteista, iso allas 33 astetta, lastenaltaat 37 asteisia ja iso poreallas 35 asteista vettä) ja kylpylän ilmakin oli lämmintä. Vielä kun pilvipeite repesi ja aurinko paistoi altaille, niin tuntui kuin olisi hetken ollut etelänlomalla...

Laset tosiaan puljasivat 2,5 tuntia yhteen menoon altaissa. Sinappituubi tosin nukahti isän syliin vartiksi, mutta muuten kaikki olivat koko ajan menossa. Muropaketti innostui vasta tunnin uimisen jälkeen, onneksi aikaa oli riittävästi että taaperokin pääsi kunnolla nauttimaan vauhtiin päästyään.
Allasbaarista tankattiin välillä (jopa esikoinen söi jäätelön pienen painostuksen jälkeen!), ja eikun menoksi. Itse en päässyt laskemaan liukumäestä kuin kerran, Sinappituubin kanssa en oikein viitsinyt. Kolmen maissa alkoi altaille tulla jo hieman enemmän porukkaa, ja puoli neljältä keräsimmekin pesueen kasaan saunomaan ja kuivumaan.

Muropaketti nukahti jo kotimatkalla ja isommatkin pötköttelivät sohvalla pökerryksissä hyvän tovin.
Tuollaisia reissuja pitäisi tehdä useamminkin!

Ideointiapua

Saatiin kutsu pienen tytön ristiäisiin. Voi, jotain pientä ja söpöä pitäisi keksiä - mutta mitä?
Tällä aikataululla (tai no, mun järjestelmällisyydettömyydellä) en saa tehtyä mitään suuritöistä virkattua vaunupeittoa tai ristipistotaulua. Niinpä ajattelinkin ihan jotain ommeltua, mekko ehkäpä, ja jokin pehmolelu.
Saako pienen tyttövauvan mekko olla ihan puuvillakangasta, vai pitääkö olla trikoota (siis joustavaa kangasta)?

Olen viikon verran taistellut esikoisen syömisten kanssa taas. Poika on kipeä (yskä+kurkkukipu) ja ruoka ei maistu. Ei saanut edes nieltyä muutamana päivänä. Eihän tuo olisi mitään, jos olisi normaali mukula. Mutta kun valmiiksi on suoraan Biafra-kuvista revitty, niin viikonkin huono syöminen on pahasta - ja tuo on ollut nyt jo kuukauden huonolla ruualla. Tai siis vähällä ruualla, ruokahan meillä on aina hyvää...
Nenä näyttää luonnottoman suurelta luisissa kasvoissa, ja korvat ovat kuin vanhuksella, suuret.

Tänä aamuna saavutin kyllä taas pohjat tässä äitiyskokemuksessani. Istuin ruokapöydän ääressä ja katsoin kuihtunutta esikoispoikaa, joka itkulla söi aamupalaansa. Laskin suupaloja, nyt tuon seuraavan jälkeen on mennyt 200kcal ja se on 10-15% päivän energiantarpeesta. Ruokapäiväkirjan mukaan poika ei syö edes tuhatta kcal vuorokaudessa, ja jotta saisin tuon lihomaan, niin pitäisi saada uppoamaan 2000kcal.
No, nyt tauti on taas voitettu tältä erää, joten enää syömättömyyden syitä ei tarvitse hakea siitä.
Huomenna olisi koulussa ulkoliikuntapäivä. Luvassa on sadetta noin 12 asteen lämpötilassa, joten opettaja ehdotti, että josko meidän esikoinen jäisi kotiin, toipilaana kun on vielä. Kyllä vierähti kivi omatunnolta, olisin aamulla soittanut ja ilmoittanut poissaolijaksi.

Iltapalaksi onkin murotaikinapohjainen leivos tomusokerikuorrutuksella... Jee, kaikki lapset ovat tällä hetkellä terveitä.

Mutta eipä tämän keskellä oikein tule mieleen, millä ilahduttaa tuon pienen tytön vanhempia...

Kyllähän noita pesee, mutta koska ne kuivuu?

Tutulla kaavalla on mennyt taas hetki. Esikoinen oli perjantai-illan kuumeessa, samoin eilen mittari näytti 38 yläpuolisia lukuja. Tänään oli vain 37,3 joka miehen mittapuun mukaan on vielä kuumetta - minullahan normaalilämpö on 37,2... Yskä on aika rouhea.

Muropaketti on jopa jo syönyt tänään, aamulla meni pari kurkunviipaletta ja yksi haukkaus hapankorpusta, sitten myöhemmin suklaavanukasta. Äsken kelpasi jo jäätelö ja ruokakin loppujen lopuksi kelpasi kohtuudella. Poika on kyllä kärttyinen kuin mikä - ja herkkä kuin mimosan hipiä. Kielsin koskemasta puikkoihini, niin poika parkui taas kuin olisin vähintään antanut selkäsaunan. Yksi kärttyisyyden syy taitaa olla poskihammas, joka on puhkeamassa - tai sitten pojalla on paha ientulehdus, kun ien niin pullottaa...

Sinappituubi yskii, on kurja kuunnella, kun toinen kröhii naama punaisena. Amma kuitenkin maistuu hyvin ja poika on hyväntuulinen. En ole kovin huolissani. Tai siis ainahan ole huolissani, mutta en kovin huolissani.

Mutta, mies on kipeänä, mahataudissa taas vaihteeksi. Tooosi kiva, odotin viikonloppua ja aikuista seuraa kuin kuuta nousevaa, ja mitä sain? Kasan kiukkuisia kakaroita ja mököttävän miehen, joka kömpii välillä tukka pystyssä vessaan ja välillä takaisin vällyjen väliin. Tää on NIIIIIIN reilua.

Käsitöitäkin olen saanut tehtyä puikollisen silloin tällöin. Mieli on ollut niin maassa, ettei niistäkään ole tullut mitään. Löysin netistä Ikean sisustussuunnitteluohjelman, sillä olen leikkinyt sen mitä olen saanut rauhassa olla.

Mutta paljastuuhan se siitäkin, me emme mahdu tähän huusholliin. Tarpeeksi kun pyörittelin, sain olohuoneeseen mahtumaan kirjahyllyn verran hyllyjä ja television (nythän meillä ei ole olohuoneessa kuin vitriinikaappi ja pari matalaa lipastoa, ei kirjahyllyä). Tietokonepöytä joutunee evakkoon halliin, siitä siirretään naulakko pikkueteiseen lasten vaatteita ja reppuja varten.Isoon eteiseen ei mahdu mitään erityistä,yksi seinähän siellä on täynnä naulakkoja ja kenkähyllyjä. Siellä vaan ovet ovat niin leveitä, että ne syövät sen ison tilan pois.
Lastenhuoneeseen joutuu ahtamaan kirjoituspöydän, enkä oikein tiedä, onko se kovin järkevää. No, jos noilla Ikean kalusteilla saisi mentyä, niin eipä hintaakaan tulisi liikoja. Sielläkin on yksi seinä pois pelistä koska se on kaappiseinä. Lasten tietokone pöytineen jo joutuikin autotalliin - sitä pöytää kun ei voi kirjoituspöytänä käyttää.

Eipä ollut Ikeasta mielenpiristäjäksi, olo vain surkeutui entisestään.

Pyykit mahtuu jo koriin kannen alle

Tnään olikin historiallinen päivä, kun esikoinen tuli taksilla koulusta kotiinkin. Viime viikollahan ei ehtinyt koulussa ollakaan kuin pari päivää tautinsa kanssa, ja alkuviikosta kävin hakemassa kun muutenkin lähdin liikkeelle. Viime vuoden olikin koko vuoden iltapäiväkerhossa.

Josta tulikin mieleeni: kerho alkaa syyskuun alussa taas.
Hyyvä juttu, pojallehan suositeltiin pienryhmätoimintaa toimintaterapiana, ja kun ei muita kerhotyyppisiä ratkaisuja ole - urheiluharrastukset eivät oikein ole esikoisen suosikkilistan kärjessä, niin tuo on just mitä tarvitaan. (ja nimenomaan olivat lastenpsyk.polilla tuota mieltä)

Muropaketti alkoi tänään vihdoin osoittaa paranemisen merkkejä. Ja kiitos kiitos, kyllä niitä sitten onkin ollut runsaasti. Kiukuttelua, riehumista, sisarusten kiusaamista (näkisittepä neitin käsivarressa olevat hampaanjäljet!). Poika on jopa aloitellut syömistä, ensin imeskeli tuhoamiaan kananmunia ja pupelsi vähän keltuaista, ja nyt illalla söi kaksi lusikallista riisimuroja maidossa. Kiitos ja ylistys ja gospelkuoro laulamaan taustalle! Edellinen kiinteä ateria kun oli viime perjantaina puffet-jäätelö...

Kosteus% on varmaan 110 ja pyykkien kanssa on vieläkin ongelmia. Tänään löytyi pyykikorista vielä yksi oksennuksessa oleva Sinappituubin haalari. Yltäpäältä homeessa! Ei muuta kuin ysikymppiin pyörimään pyyhkeiden sekaan, valkaisuaineellista pesuainetta. Pesun jälkeen likoamaan klooriveteen ja vielä lopuksi vaatepyykin joukkoon pyörimään. Itse asiassa haalari ei ole koskaan ollut noin siistin näköinen... Mikään muu vaate ei ollut homeessa, eli syypää on oksennus.

Käsityöt?

Pyykkivuoren alla

Viime viikon mahatauti sai kyllä taas koko puljun sekaisin. Esikoisella ei ollut mahatautia, mutta karmea kröhä ja kuume. Ei siis koulussa muutamaan päivään.

Muut toipuivat taudista ihan kohtuullisesti, mutta Muropaketin kieleen ilmestyi kipeä afta. Lauantaina poika ei kunnolla edes puhunut mitään, oli tosin kuumeessakin. Sunnuntaina puhui vielä vähemmän ja oli vielä nuutuneempi ja kipeämpi. Joka päivä olo on parantunut, mutta suu on kipeä. Amma onneksi maistuu, mitään muuta poika ei pysty syömään. Vettä juo löylykauhasta pienen kulauksen kerrallaan. Hirveä nälkä pojalla on, toissapäivänä pyöritteli varmaan vartin makaroonia sormissaan kun niin teki mieli syödä - sitten kun uskalsi suuhunsa pistää sen, niin parahti raukka itkemään kun sattui niin kovaa.
On tosi surkeaa katsella melkein kolmivuotiasta, joka kuolaa, kun ei pysyt nielemään kunnolla. En ole poikaa kiusannut sen kummemmin, löytyykö suusta enempää noita kraatereita, kyllä yksikin riittää.

Onneksi ammaa on saatavilla rajoittamattomasti. (vaikka mulla sitten pää hajoaakin, mutta se ei kuulu nyt tähän).

Sinappituubi on sentään jo kunnossa, se nyt vielä puuttuisi, että pitäisi kahden nesteytystä vahtia.

Esikoisen käsivarressa on mielenkiintoisia ruhjeita. Nyt kaksi, jos tulee lisää niin kiidätän pojan kiireellä sairaalaan tutkittavaksi. Toiselle löytyy selitys, mutta toinen (se pahemman näköinen) ilmestyi ihan tyhjästä...

Miehen töissä oli kiva pieni ympäristöonnettomuus, eilisen illan oli siellä palokunnan kanssa ollut vahinkoja rajaamassa ja tämä päivä menee kai sitten raivatessa onnettomuusaluetta. Ei, tätä ette lue päivän lehdestä. Ettekä varmaan huomisestakaan.
Mutta ihan oikeasti en tähän väliin haluaisi mitään ylimääräistä huolta pahannäköisten mustelmien muodossa.

Jassoo

No niin. Nyt on koko perhe joko jo sairastanut tai parhaillaan sairastamassa. Sinappituubi-kulta ykäsi äsken, voi surkeaa ilmettä ja parahdusta.
Esikoinen on toivottavasti sairastanut tämän taudin jo reissussa ollessaan (toivon, ettei silloinen oksentelu ja kuume ollut auringonpistos). Mies meillä aloitti, neiti ykäsi seuraavaksi ja sitten minä. Muropaketti alkoi oksentaa keskellä yötä, Sinappituubi tulee yhtä vuorokautta myöhässä. Muut ovat oksentaneet 12-13 tuntia, Muropaketti ykäsi äsken uudestaan juuri ennen pikkuveljeään. Tuohon kyllä voi olla korkea kuumekin, poika kun ei taas huolinut särkylääkettä kuumeen alentamiseksi.

No mutta, tämä on niin perin tuttua jo viime talvelta, nappaan näppärästi kopin oksuista ja lasten vaatteetkin pysyy puhtaana! Pyyhkeitä kylläkin kuluu, kun niitä on roiskesuojina joka paikassa. No, tänä kesänä ei niitä uidessa olekaan tarvinnut, onpahan jotain käyttöäkin taas.

Mutta että hyvää viikonloppua vaan kaikille! Terveillekin...

Nyt se alkaa!

Syksyn tautiputki alkaa!

Esikoisella kurkku kipeänä, yskittää ja kuumetta 38 pintaan. Ehti sitten olla yhden päivän koulussa. (no ei se mitään, muutkin reissulaiset ovat samassa taudissa, liian suuri lämpötilaero matkakohteen ja kotimaan välillä?)

Mies alkoi oksentaa yöllä ennen viittä. Pellon toisella laidalla on myös ykäilty (tuon yskän lisäksi).
No, onneksi väliaikatiedot kertovat, että tauti on mennyt ohi päivässä.

Pohjoinen Jäämeri

Olympialaisten varjossa sain tikuteltua Tofutsies-sukkiani. Uimahypyt kiinnostivat etenkin neitiä...
No, sainpa sukan valmiiksi.


Valtamerta varressa ja jalkaterässä. Kantalapussa ja kiilakavennuksissa ihan kivaa raitaa, samoin kärjessä. Olihan sitten haastetta toiseen sukkaan.



Ja toiselta puolelta:

Pohjoinen Jäämeri
Perussukka, 64s
Tofutsies 49g
Puikot 3

Yllättävän samanlaiset. Nämä läikät on tehty ihan neuletiheyttä muuttelemalla, eli varressa tein ensin ihan omalla normaalitiheydelläni (puikot soi ja lanka vinkuu), sitten löysäsin oikein kunnolla (jännää, ettei sitä oikeastaan huomaa sukanvarren leveyden muutoksena - tai no kyllähän sen huomaa, muttei pahasti). Kantalapun tein ihan normaalitiheydellä ja kiilakavennusten jälkeen huomasin taas lätäköitymisen ja aloin kutoa tiukempaa. Varpaissa kavennukset normaalitiheydellä - mulle on tavattoman vaikea kutoa löysää...

Kudoin toisen sukan kauhealla paniikilla nopeaasti, että jos siten onnistuisin saamaan samanlaiset sukat.

Ei ikinä enää?

******************************************

Arkeen on palattu. Mies on töissä, esikoinen koulussa ja Muropakettikin meni tänään hoitoon (häntä oli odotettu jo viime viikolla, no, enhän mä sellaista muistanut). Neitillä hammaslääkäri tänään ja hoitoon huomenna. Mehän kuulutaan paarialuokkaan, meidän lapsille suositellaan päivähoitoa silloinkin, kun olen äitiyslomalla...
Esikoisella vaihtuu opettaja ja luokka (ja luokkahuonekin). Lastenpsykiatri oli sitä mieltä, että jatketaan kuten tähänkin asti, eli ihmetellään. No, kehui meidän systeemiä, jossa "toimintaterapiana" on normaali peruskoululuokka ja "pienryhmäterapiana" iltapäiväkerho. Huomenna palaveeraan uuden opettajan kanssa, että miten tästä eteenpäin yritetään koulussa mennä.

Mutta nyt:pyykkiä, pyykkiä ja ruuanlaittoa.

Kaunista

Kiitos tietokoneeseen liitetyn digiboksin, sain katsottua lähes kokonaan olympialaisten avajaiset. Osasinkin odottaa mahtipontisia avajaisia.

Olen sanaton, melkein. Alun rummuttajat (tuntuu vähättelyltä sanoa rumpalit) olivat upeita. Jos muualla maailmassa raahataan stadionille parisataa rumpalia, niin Kiinassa niitä on 2008. Äänenpaine oli varmasti järisyttävä paikan päällä. Lähes yhtäaikainen liike oli vaikuttavaa, kaunista. Digitekniikalla saa kyllä monistettua sata soittajaa tuhanneksi, sadaksi tuhanneksi - mutta sillä ei saa kuitenkaan aikaan sitä elävän olennon olemusta, joka tulee, kun parituhatta ihmistä liikkuu tahdistetusti - ei täydellisesti, vaan elävänä massana.
(olisin varmasti ollut loistava pikkupioneeri lapsena!)

Vähän reilu viisivuotias neiti tuijotti ihastuneena keijuja, jotka leijailivat stadionilla. No, hän ei sentään mykistynyt...
Pisti silmääni, että valokeilassa olleet lapset olivat pääasiassa tyttöjä - oliko se tarkoituksellinen kannanotto tyttölasten puolesta? Ehkä se vain oli niin, koska tytöt ovat söpöjä?

Kiinan ihmisoikeustilanne on varmasti huonompi nyt kuin vähään aikaan, olympiahankkeiden tieltä on pakkosiirretty ilmeisesti satojatuhansia ihmisiä, kymmeniä tuhansia on menettänyt työpaikkansa, ja kymmenen kertaa enemmän on lomautettuna olympialaisten ajan, jotta Pekingin ilma pysyisi hengityskelpoisena. Sananvapaudesta tuskin kannattaa sanoa mitään.

Mutta avajaiset olivat kauniit. Rauhankyyhkyjen "lennättäminen" sai kyyneleet kihoamaan silmiini - tosin ajattelin enemmän omia Lintusiani kuin niitä puluja, joiden ei tarvinnut lähteä lentelemään Pekingin saasteiseen ja vaaralliseen ilmatilaan. Rakettien keskelle. Pum, puluvarrasta tänään tarjouksessa...

En osallistu tämänvuotisiin neuleolympialaisiin. Ajattelin, ettei minulla ole aikaa. Tosiasiassa minullahan on aikaa, mutta ei kykyä tarttua toimeen. En vain kertakaikkiaan saa aikaiseksi.
No, kun olin päätökseni tehnyt, niin avajaisia katsellessani tikuttelin tuon alemman kirjoituksen valtamerisukan valmiiksi. Juu, jättilätäköt jatkuivat jalkaterässäkin.

Kitinälankaa

Eräs on kateudesta vihreänä mun Tofutsiesini kanssa. Tässä vähän balsamia haavoille.



Lanka on itseasiassa ihan kivaa kutoa, tuntuma on puuvillamainen, mutta lopputulos yllättävän joustava. Lanka tuntuu kovalta, saa nähdä, miltä se jalassa tuntuu (nyt voisin ajatella tekeväni tuosta vaikkapa paidan... jos lanka olisi paksumpaa).

Katsokaapa vyötettä, kuinka nätit hennot raidat tuosta pitäisi saada aikaan.

Mutta, tottus on toisenlainen:


Lätäkkö! Valtameri! Raitasyndroomasta kärsiville varsin haastava lanka, vaikka väripätkät ovat hyvin tasapituisia. Kudon näitä 64s /3 puikot, ja normaalikäsialallani (vitosen puikot solmuun ihan vahingossa...) kudoin tuon ison mutkan yläosaan. Sen jälkeen aloin pakottaa käsialani normaaliksi eli minulle löysäksi, ja läikkä alkoi kiertää. Olisi varmaan helpompi vaihtaa suosiolla 3,5 puikot kuin tehdä lötköä hartiat lukossa ja hyperventiloiden?
Tuolla silmukkamäärällä ja normaalikäsialallani saisin sopivat sukat itselleni, mutta tuo lätäkkö... Isommalla silmukkamäärällä (8 silmukkaa vaikuttaisi jo varmaan paljon) tai isommilla puikoilla raidat varmaan onnistuisivat, mutta silloin sukka ei pysyisi jalassani. Pläääh.
Mutta, koska minulla on pakkomielle siitä, että en voi pakottaa raitalankaa menemään tasaraitaiseksi, niin jatkan iloisesti kitisten.

Etelässä on kivaa. Esikoista ei saa merestä pois, poika on hörpännyt Saimaallisen verran vettä lutratessaan aallokossa. (itkettää ihan kun tiedän kuinka paljon poika nauttii!)

Ahneella on... ja muita kansantaruja

Koska Eräs kiusasi minua tänään eläväisellä kuvauksella keittössään loihtimista herkuista ja Joku ei ole käynyt moneen päivään kaupassa, olin nälkäkuoleman partaalla. Asiaa ei tietenkään auta se, että mies on iltavuorossa enkä halua noiden kolmen kanssa raahautua kauppaan. Päätähän sellaisesta alkaa särkeä.

Ja koska Eräälle uhkasin mennä tyhjentämään kasvimaani, niin olihan sinne sitten lähdettävä. Saaliis tosin jäi pieneksi. Muutama littana herneenpalko, pari punajuurennaattia ja mangoldinvarsi. Jääkaapista löytyi kesäkurpitsaa ja lattialta (joopajoo) paprikaa. Pakastimissa ei erinäisestä syystä juurikaan ole mitään, mutta löytyi sentään katkarapuja. Herkkusieniä kasvaa näppärästi purkissa (ennen kasvoi tapionherkkusieniä autotallin takana, mutta kun on näin kuivaa, niin ei tietenkään tänä kesänä).
Vielä purkillinen kermaa ja (omalle lautaselle) Rajahia, niin sain kupuni täyteen yllättävän hyvää sapuskaa. Kun lähtökohta oli "meillä ei ole mitään syötävää" ja seuraava aste "keitänpä edes lapsille makaroonia", niin lopputulos saikin jo minut taputtelemaan itseäni selkään.

No, kyllähän sen tietää mitä sitten käy. Olohuoneesta kuului heleä lapsenääni "Äiti, saako tähän pissata saako? Äiti kiiiiilttiii!". Muropaketti sitten iloisena lirutteli Sinappituubin peitolle. Että ehti se sapuska jäähtyä lautaselle.

Noo, pyykit on ladattu koneeseen ja lapsoset pienoiset tuijottavat dvd:ltä Maikkia ja pelottavaa Pontsoa (ja sain sen buranankin otettua). Käytän tietenkin hetken hyväkseni ja raahaudun koneelle...
Tässä koko kesän käsityösaldo:


(no ei sentään)
Asustekokonaisuus suvun uusimmalle vauvalle. Aloitin kypärämyssyllä, ja kesäreissussa kudoin tumput ja nutun. Sukkien kanssa taistelinkin koko viime viikon, kudoin yhteensä viisi sukkaa, että sain nuo kaksi tehtyä. Yksi ilta meni päättelyyn ja viimeistelyyn. Lankana Novitan Bambu (noin 200g, kolme kerää ruskeaa ja kerä beigeä), joka soveltuu suoraan Woolin ohjeisiin. Nuttu varioitu nimittäin Woolin vyötteen takaa löytyneestä ohjeesta. Napit omista jemmoista, niissä on oikeasti vielä kullanvärinen metallikeskiö, mutta eihän se kuvasta erotu.
Kuivumista odotellessa mietin, että pitäisikö pikkuprinsessalle ommella vielä mekko pakettiin laitettavaksi.
Vähän taas karkaa käsistä tää homma...

Nyt pitäisi tehdä jotain helppoa ja nopeaa. Kaivoinpa sitten esiin Tofutsies-langan ja aloitin sukkia. Toooosi nopeaa, vaikka jouduinkin valitsemaan kolmosen puikot suositellun 2,75 sijaan... Yhdellä puikollisella on nyt 16 silmukkaa, saa nähdä, kuinka käy.

Kaukomaille kaipuuni kaunis

Nyt olen moneen kertaan jo kironnut lintukotoani. Ei kännykkäkenttää, ei tekstiviestejä. Minä olisin kerrankin halunnut tekstitellä oikein ahkerasti...

Viime viikon mahataudin jälkeen ehdimme pakata esikoiselle tavarat kasaan. T-paitoja, sortseja, uudet sandaalit piti käydä ostamassa. Uusi reppu, tukeva. Kertakäyttökamera reppuun mukaan.
Ei, koulu ei ala vielä, opettajalta itseasiassa pyydettiin jo keväällä lupa aloittaa koulu muita päivää myöhemmin. Lauantaina käytiin vielä ostamassa vetolaukkukin, kun esikoinen joutuu itse huolehtimaan matkatavaroistaan, kun ei seurueessa ole kaikki työkuntoisia.
Etelänreissu. Pellonlaidan mummin ja äijän kanssa.

Esikoinen oli mennyt hienosti itse passintarkastuksesta ja turvatarkastuksesta läpi (repussa ei sitten ollut sen enempää Semtexiä kuin sinitarraakaan, ei muovailua tällä reissulla), oli laukun ja repun kanssa pärjännyt hyvin.

Iltakymmeneltä olivat olleet perillä hotellihuoneessa. Ensimmäinen kauhukuva ei siis toteutunut.
Nyt sitten pelätään kaikkea mahdollista, mitä siellä paikan päällä voi tapahtua. Ja vielä se paluulento. Ja paluumatka autolla kotiin.

Äitin pieni.

Alunperin poika ei edes vaikuttanut kovin innokkaalta reissuunlähtijältä. Kesän edetessä (kylmänä ja pilvisenä) alkoi ajatus lämpimästä merestä ja auringosta houkutella. Viimeinen niitti taisi olla ihanat kuvat keltaisesta rantahiekasta, uima-altaista ja vesiliukumäistä...

Muropaketti mökötti koko illan esikoisen lähdettyä, olisi halunnut mukaan. Niin minäkin.

Jotta tottus ei unohtuisi, tänään on ollut tihkusadetta ja ilman lämpö hehkeät 12,5 - sentään plussan puolella celsiusasteita. Tihkuttaa vettä sen verran, että nurmikko on märkä. Pienenkään risun alta ei maa kuitenkaan kastu. Etä kasvimaa, täältä tullaan kastelukannun kanssa.

Reissun vuoksi on meille asetettu sitten vaativa rooli kissanruokkijana. Reetueetu pelkää meidän lapsia. Tänäänkin kissa huusi rappujen alla ja heti kun sain lapset paimennettua yläkertaan, kissa livahti sängyn alle. Voi pientä raukka, yksinkotona ja vielä pelottavia hirvityksiä käy joka päivä kylässä...

Koska miehen töihinpaluun vuoksi ei kylpyläänkään nyt päästä, niinneiti ja Muropaketti ovat saaneet lutrata kuumalla vedellä (ja PALJOLLA vaahdolla) uima-altaassa pesuhuoneessa. 140cm halkaisijaltaan oleva uima-allas vie yllättävän paljon tilaa lattialta.

Muistiin: osta talveksi vain 120cm läpimittainen uima-allas lastenvannaksi.

Samaa vanhaa

Sahramissa ollaan vietetty kesän ainoita lämpimiä päiviä. Perinteiseen tapaan, heinätöitä (myös nurmikon ajoa), pyykkäämistä, sienestystä, mahatautia. Onneksi nyt tähän väliin, ettei muulloin. Harmi, että jatkuu sitkeänä ripulina ainakin kahdella lapsella.

Auringonpimennystäkin tiirailin, sen verran, että näin kuun haukkaavan reunan tulipallosta pois. Kun ei ole omasta takaa hitsarin laseja (äijältä tuli koko kypärä mutta siitä visiiristä ei kyllä ole vielä revitty edes kelmua pois päältä) niin en viitinyt silmiä pilata, katsoin vain sen verran mitä pilvet peittivät.

Kesäloma alkaa olla lopuillaan, tämän vuoden saldo ei ehkä ole niin aktiviteetteja täynnä ollut kuin viime kesäinen. Lapset ovat kuitenkin ollet kohtuullisen tyytyväisiä, ja vesisateiset kylmät ilmat eivät ole lietsoneet kaipuuta hilavitkutinpuistoihin. Puuhamaahan olisi voinut olla kiva mennä, mutta sielläkin se huippu eli uimala olisi ollut turhan kylmä (lämmitetäänkö sitä vettä lainkaan vai onko se suoraan järvestä?).

Erehdyin aukaisemaan puhelimen kaupungilla, tottakai oli työasioita piippaamassa. En vastannut, laitan vain tekstiviestiä että asiat ovat siirtyneet virkavapauteni ajaksi jollekulle muulle. Eivät uskalla nyt keskuksessa sanoa, että olen äitiyslomalla. Lintusten kanssa sanoivat niin, ja sen jälkeen saivat hirveät haukut, kun asiakkaat ihmettelivät, kun keskuksessa sanovat minun olevan äitiyslomalla ja olinkin töissä.

Äijän solisluu on entisellään. Tai siis katki edelleen, mutta luun päät eivät törrötä ihon läpi. Komeita mustelmia on kyllä, koko värisuora on mennyt läpi (valkoinen puuttuu, mutta hrmaatakin näkyi olevan).
Pikkusiskon kissa oli sairaana, tai vissiin madot kiusasivat. Käskin madottaa varmuuden vuoksi vielä uudestaan, ja kun kissa oli lierot kakkinut, niin johan alkoi taas hommat sujua. Tuotahan se on, navettakissojen pennuilla.

Kasvimaa on todellä erhevä - tosin vihannekset eivät niinkään ole reheviä (paitsi retiisit, jotka jo kukkivat), rikkaruohot kukoistavat. Perkuuseen ei auta käydä, ennenkuin alkaa sataa. Savimaa muuten kovettuu kuivassa ja sen jälkeen mikään ei kasva. Tietenkin jos olisin ahkera ja vaivaanäkevä, niin kattaisin penkit heti perkuun jälkeen ruohosilpulla (juu sitä piisaa), mutta olen laiska ja aikaansaamaton.