Uusilla tuulilla

Hiihtoloma.

Kuten aina, on ihan turha tehdä suunnitelmia, kun kaikki muuttuu kuitenkin. Tulee aina jotain.

Lapset ovat kyllä terveinä, se on suuri ihme tässä tönössä. Mutta kissapa sairastaa. Tai ei sairasta, vaan on vaivainen. Eilen vietettiin tunti 10 minuuttia eläinlääkärissä (josta se tunti meni siihen, että kaksi ell ja eläinhoitaja yrittivät ottaa röntgenkuvia kissistä). Kun kissi oli saanut kaksi nukutusannosta, niin alkoi pysyä paikallaan - heräämiseen menikin koko ilta ja suurin osa yöstäkin, yhden aikaan yöllä alkoi olla siinä kunnossa, että tajusi pissata, kun vein pihalle.
Vaivalle ei löytynyt nimeä, polvi on venähtänyt tai nyrjähtänyt. Juoksi vuffea karkuun, ehkä kompastui tai liukastui tai ehkä vuffe ehti napata jalasta kiinni ja nuljauttaa sen.

Nyt on taas hyvät kipulääkkeet ja lokoisat oltavat lämpiävässä saunassa. Ruoka maistuu (vaikka mokoma ell vihjaili, että ylipainon pudottaminen helpottaisi nivelongelmia - ja PÖH, ei kissi ole lihava, pyöreä vain... Kesäksi se laihtuu kuitenkin, eli alkaa jo nyt dieetin. Kissi lihottaa itselleen talveksi rasvakerroksen ja kesäksi sitten kuluttaa sen pois, maalaiskissa.). Ei sentään ole ensimmäinen kerta, kun kannan kissaa pihalle pissalle ja takaisin saunanlaiteille loikoilemaan.
Sitäpaitsi kissi syö jo ahnaasti ruokaa, eli ei paljon polvea enää kolota. Saattaa kohta ontua ihan sen takia, ettei joutuisi pihalle...


Jaa minäkö lihava? Noo, ehkä tuo kaihi silmissä estää näkemästä peilistä oikeita linjoja ja kuvajainen muistuttaa edelleen sitä sutjakkaa kissineitoa kymmenen vuoden takaa (kissillä on siis ikää ihan kohta 15v).


Vieraileva tähti Puppe sai päällensä paidan - ei sitä näillä leveysasteilla auta tallustella ilkosillaan (vaikka housut puuttuvatkin edelleen). Lankahamsterisaldoon 55g.

Vuosi sitten tein neitille torkkupeiton Laurasta (Novitan Anttilalle tekemä kampanjalanka) ja Palmasta. Laura paljastuikin huopuvaksi, joten uusi torkkupeitto on ollut työjonossa jo jonkin aikaa.


Ajattelin ensin tehdä koko peiton kulmasta kulmaan vaakatilkun tapaan yhtenä kappaleena, mutta kun silmukoita oli kaksinkertaisella langalla ja kasin puikoilla sata, niin totesin, että yhtään isompaa palasta en jaksa heilutella puikkojen kanssa. Että jos kuudesta palasta sitten.
Lankana tässä palassa Martta-kampanja 7veikkaa (on muuten karkean tuntuista lankaa, ja siitä pitäisi sitten vauvansukkia kutoa?), Kolibria, No 1 (Tallinnasta ostettu ööö kolme vuotta sitten?) ja Liisa, siis 100% muovilankoja. Nyt pitäisi tulla konepesunkestävä peitto.
Palasella painoa 288g.
Palasen alla uusi leluni, HPn kannettava. Ikinä ei kannattaisi lähteä nälkäisenä kauppaan!

Odottelen ihmettä tapahtuvaksi, eli Muropaketin ja neitin pitäisi siivota lastenhuone, jonka lattialle kaatoivat laatikollisen pikkusälää. Pitäisi päästä takaisin kaappiin, ompelemaan Sinappituubille vaippoja. Poika kun on herkitsynyt fleeselle, eli kaikki fleesetaskut ovat pois päivähoitokierrosta. Muutama sisävaippa lisää helpottaisi vaippahuoltoa, ettei tarvitsisi joka päivä pestä koneellista vaippoja (vaikka ei sillä, meillä tulee tuota valkopyykkiä joka tapauksessa aika läjät, vaipoista ei kokonaista koneellista tulisi edes kolmessa päivässä-

Ai niin. Vuffe on suursnautseri.

Loman tarpeessa (ja unenkin)

Onpahan ollut pitkä viikko. Tänään töistä lähtiessäni olinkin harvinaisen tyytyväinen siihen, että ensi viikko on lomaa. Sihteerikin oli sopivasti sairaslomalla, joten ei tarvinnut edes tapella matkalaskujen kanssa. Saapahan sitten lomaltapaluurahaa.

Nykyään pääsen niin harvakseltaan nettiin oikein ajatuksella surffailemaan, että jää suurin osa ennen ahkerasti lukemistani sivuista käymättä. Ei sen puoleen, omaa aikaa on niin vähän muutenkin, että jos mukanani kotivessassa on vain yksi lapsi ja vain yksi elukka, niin katson jo sen hetken edustavan "omaa aikaa". Siedän yleensä hyvin sen, että en ole oman ajankäyttöni herra, mutta nyt jotenkin tuntuu, että liika on liikaa.
En kykene mihinkään, teen pakolliset kotihommat ja siinä se - eipä ole tullut paljon lasten kanssa pelailtua lautapelejä (päivähoidosta tuli tuollainen kotitehtävä). Tai juteltua Puppe-koiralle, joka MYÖS tuli päivähoidosta kotitehtäväksi. Mies kirosi jo vähemmän sivistyneesti, että ihanko oikeasti ne kuvittelevat, että kaikilla riittää innostusta ja halua mitä ihmeellisimpiin virityksiin työpäivän jälkeen...
Mutta lapset ovat terveitä.

Mutta onhan ensi viikko lomaa.

Pikkusisko tilasi Ikeareissun, saa nähdä, ehditäänkö sinne asti. En oikeastaan juuri nyt tarvitse mitään Ikeasta (tarvitseeko ikinä?) mutta olisihan se kiva käydä. Kun ei lankaakaan voi ostaa, hamsterikuussa.

Sain alkuviikosta valmiiksi neitille tumput. Lankana la Alpaca kaksinkertaisena.


Tarkoituksena oli saada aikaiseksi lämpimät tumput rukkasten alle. Tehtävä täytetty. Paitsi että tumppuja ei voi pitää kädessä, koska ne ovat liian kuumat. Sitäpaitsi en ikinä osaa tehdä nätin näköisiä tumppuja, aina näyttävät jotenkin suhteettomilta. Alunperin tumppuihin meni 61g lankaa, mutta kuiva pakkasilma on tehnyt tehtävänsä, painoa on enää 59g.

Vuffen mömö söi kaksi patakinnastani, joten olin akuutissa tarpeessa. Vapaa-aikalankaa kirjavana ja Sohvi-saalilankaa (Jämsän huopatehtaan tuotantoa, melkeinpä lempparilankaani) vaaleansinisenä, yhteensä 130g. Tai alunperin nuokin painot olivat enemmän, mutta mikäs tälle kuivalle ilmalle teet, muovilaatikoista esiin kaivettuin alangat alkavat heti kuivuja ja kevenevät tietysti.


Jostain syystä huovutettavat tumput onnistuvat mittasuhteiltaankin hyvin. Yläkuvassa tekeleet huovuttamattomina, patakinnas ylettyi melkein kyynärpäähän asti.

Huovutuksen jälkeen kinnas on justiinsa passelin kokoinen. Paitsi että ekan pesukonekierroksen jälkeen pääsivvätten heti uudestaan kovempaan myllytykseen. Neljässäkympissä kirjopesuohjelmalla ei tapahtunut mitään, kuudessakympissä valkopesuohjelmalla ja vajaalla koneellisella lopputulos on juuri se mitä pitkin. Patalappu on suorastaan erinomainen (ja itselle muistiin, että 25s ja 50krs). Harmi, ettei ole uutta keittiötä noita varten.

Ja lattian neofunktionaalinen päällyste kiittää vuffea idean synnystä. Eteisen lattia on päällystetty pahvilla, se ei ime pissaa kovin nopeasti, ja hätätilassa vuffe voi purkaa pahviin pureskelunhaluaan.

*******************

Vuffe on hauska koira. Hirveän viisas, oppii todella nopeasti. Ja välillä ihana pikkuvauva. On (vielä) hellyyttävää, kun pentu kiipeää syliin, kun täytän pyykkikonetta. 30 kiloa myöhemmin en varmaan enää muista arvostaa sen hellyydenosoituksia/hellyydenkaipuuta ihan näin paljoa.
Vuffe olisi myös varmasti paljon paremmin sisäsiisti, jos vain joku ehtisi lukea koiran viestejä. Kas kun en millään ehdi päästämään pentua pihalle, kun se istahtaa eteisen oven eteen pissahädän merkiksi.
Pari kertaa vuffe on hämmästyttänyt minut haukkumalla pihallepyytämisen merkiksi! Suurin osa päivistä meneekin niin, että eteisen pahville ei tule yhtään lätäkköä. Ja painajaispäivinä (kuten eilen) koira ehtii pissata jo aamulla molempien eteisten matot märäksi ja illalla sama homma uusiksi plus kerran pissataan keskelle olkkaria.

Autolla kulkeminen on hieman haasteellista, koska vuffe ei haluaisi pysyä takaronkissa. Tänään oli jo puolivälissä takapenkille, jouduin pysähtymään keskellä kyläaukeaa ja nostamaan koiran ensin eteen ja alas ja kantamaan takaisin takaronkkiin ulkokautta. En uskaltanut ajaa enempää, kun koira roikkui mahastaan penkkien päällä.
Nyt ei enää ole merkkejä matkapahoinvoinnista, ja autolle tulokin jo sujuu taas. Yhteen aikaan koira pinkaisi korvat lepattaen karkuun, kun arveli kyytiinnousun ajan koittaneen. Hitaalla väsyttämisellä olemme nyt siinä tilanteessa, että koira itse vapaaehtoisesti siirtyy auton luo oikeaan paikkaan (minun autollani siis auton taakse, miehen ameriikanlaivalla pelkääjän oven viereen) ja ISTUU odottamaan.
Ruokakupin odottaminen sujuu hienosti, mutta pöydälle vuffe aina välillä käy nenänsä tunkemassa. Se saattaakin sitten olla haasteellisempi homma kitkeä pois, koira kun kasvaa korkeutta koko ajan ja houkutukset ovat siis koko ajan enemmän näkyvillä.

Joko talvi loppuu?

Räystäät tippuu vettä ja pakkanen on taas eilisen muisto vain. Tyyyylsäää, sanoo vuffekin. Sen lempireitti pihalla mene talonviertä pitkin, ja juuri siihen pienelle polulle roiskuu vesi katolta riippuvasta lumesta. Toivottavasti tämä on vain tilapäistä.

Tein vuffelle piristykseksi mömön.

Älkää antako surkean ilmeen hämätä, pentu kyllä tykkää mömöstä, se haettiin leikkiin jo moneen kertaan kesken virkkailujen. Vartalo on kudottu Huopasesta ja Tangosta (siitä alkuperäisestä pehmoisesta), jalat ja korvat on virkattu huopasesta ja virolaisesta hahtuvasta. Täytteenä on kaksi kärsinyttä patakinnasta, pistin ne sisäkkäin ja laiton vartalokappaleen sisään.
On muuten ensimmäinen valmistunut hamsterityökin, Huopasta noin 80g, Tangoa 20g ja hahtuvaa 20g (tungin sitä jalkoihin täytteeksikin). 120g viikossa, hurjaa.

Pidin viikolla päättelyillan ja sain valmiiksi muutaman jo heti vuodenvaihteessa tehdyn/loppuunkudotun jutun.

Tychuksen ohjeella pari pipoa. Silmukkaluku hatusta, lankoina Isoveli ja Isoveli Colori ja toisessa Fiestaa kahdessa värissä (vai Karusellia? en ikinä muista katsoa vyötteestä, että kummalla nimellä kulloinkin se lanka on, jälkikäteen ei onnistu, kun vyöte on yksissä tuumin Sinappituubin ja vuffen toimesta syöty). Pipon ohje on kyllä hauska, nopea kutoa enkä millään kyllä huomannut, että olisi muodostunut lyhennettyjen kerrosten kääntökohtaan reikiä, joita toiset ovat manailleet. Saa nähdä, löytyykö käyttäjiä, akryylinen ei ainakaan kutita ketään.


Villasukat esikoiselle taitavat olla OnLinien ohutta sukkalankaa, tuota samaa ostin Villamokasta punaisenakin. Kivaa neulottavaa, mutta onnettoman ohutta mun makuuni. Aloitin sukat jo vuosi sitten, ensimmäisen sain valmiiksi joskus elokuussa, ja tämän toisen kudoin joululomalla.
Vuffen myrtsi ilme johtuu siitä, ettei saanutkaan natustaa ihania kutomuksia niljakkaiksi kuolasta.


Perinteisen tyylin tossukat Sport-langasta akuuttiin sukkapulaan (=kaikki pesussa). Tuli vähän liian isot, noin kokoa 37, kun olisi pitänyt olla kokoa 35. Mutta kyllä nuo nyt jotenkin pysyvät jalassa. Tämä lanka huopuu, joten pesu neljässäkympissä odottaa.

Nyt täytyy mennä laittamaan ne muut sukat pesukoneeseen ja sitten ulos keräämään kakkakikkareita. Vuffe ei uskalla pimeässä mennä portin ulkopuolelle kykkimään, meidän hurja vahtikoira!
Mutta jo nostaa jalkaa! Ikää tasan 13 viikkoa.