Hupsista hei, mihin ajantaju katosi?

Tänään on... ööö? Päivä Aleksis Kiven päivän jälkeen?

Viikonloppu, syysloma. Jiihaa. Alan seota, mutta se on ehkä ihan hyvä.

Töissä on kamalaa ja kivaa. kamalaa se, että koko muu porukka tuntuu olevan sekoamispisteessä, kivaa ovat asiakkaat ja heidän kanssaan tehtävä työ, jopa oma pomo on palannut töihin ja hänen kanssaan sujuu hyvin.

Talvi on yllättämässä, piha on edelleen huurussa vaikka pitkällä iltapäivässä ollaan jo. Talvi.

Kylältä kuoli toinen vanhapoikaveljeksistä, se, jolla ei ollut enää kuin yksi toimiva valtimo kuljettamassa veta päähän (niitä on kuulemma kolme yleensä), ja puoli keuhkoa, kun ne 1,5 leikattiin jo yli kolme vuotta sitten syövän takia pois.
Olen jo tilannut haudalle kimput, neiti saa viedä ystävälleen oman pinkin kimppunsa. No, oikeasti se on hennon vaaleanpunaisia ruusuja, joissa on vihertävä reuna, todella kauniita ja herkkiä.
Vaatteista en tiedä, neitille löytynee musta samettimekko Pikkusiskon jäljiltä. Esikoinen vielä mietii, haluaako tulla vai haluaako jäädä koiranvahdiksi kotiin. Vuffe ei pääse mukaan.

Viikon päästä Sinappituubi mennee leikkaukseen, parin päivän päästä pitäisi muistaa soittaa sairaalaan soittoajan puitteissa ja kuunnella varmaan viime hetken ohjeita. En ole kovin vakuuttunut leikkaustarpeesta, mutta mitäs minua, tyhmää äitiä kannattaisi kuunnella.

Esikoinen sai virallisen asperger-diagnoosin. Mikä yllätys, kun itse sen viisi vuotta sitten totesin. Liian samanlainen poika kuin äitinsä. Minulle ei diagnoosista ole hyötyä enää tässä vaiheessa, koulut on käyty ja verot on opittu maksamaan. Pojalle ehkä jotain hyötyä on, jos vaikka saa luokalle avustajan. No ei vaan, saahan sitä haaveilla, mutta tässä taloudellisessa tilanteessa on aivan herttisen yhdentekevää kunnan kirstunhaltijoille, onko papereissa as-dg vai mahdollisesti vaikka kuuromykkäsokeaneliraajahalvaantunut. Avustajiin ei ole rahaa, pidä tunkkis.

Käsityöt? Edelleenkö joku kuvittelee, että teen jotain muuta kuin ostan lankoja?
Ompelin kolmet verhot Pikkusiskolle, sinne huitsinnevadaan. Kankaita jäi sen verran, että pitäisi vielä surautella pöytäliinaa, tabletteja ja sohvatyynyjä. Missähän välissä, kun yksinkertaista villasukkaa nysvään kaksi viikkoa. ja sitten aloitan sen parin...