Syyskausi alkanut

Viikkoa ennen syyslomaa (täkäläisittäin viikko 42) aloitti Sinappituubi sairastelun. Syysloma meni kohtalaisen sujuvasti, röhää ja köhää ja tuhinaa riitti, mutta kuumeet pysyivät poissa. Sitten oli pikkupojan leikkaus, ja sekin meni ihan hienosti. Pitääkin muistaa tänään tarkistaa, ettei enää itsestäänsulavia tikkejä ole jäljellä.

Tänään onkin kotipäivä, potilaina esikoinen ja Muropaketti. Alan esikoisen kohdalla kallistua siihen, että hänellä on samanlaista migreenityyppistä päänsärkyä kuin minullakin. Hoitonakin tepsii sama;kunnollinen käsikaupasta saatava kipulääkitys jo ennen kuin särky halvaannuttaa kokonaan.
Muropaketilla onkin maha vikkelällä, ei olisi hoidossa mitään mahdollisuuksia pärjätä ilman vahinkoja.

Sain vihdoin lastenpsykiatrian polilta ensimmäisen paperin, jossa on ihan kirjattuna diagnoosi. Lappu oli tarkoitettu koululle mahdollista avustajaa varten, ja psykiatrin kanssa sovittiin, että hän kirjoittaa mahdollisimman jyrkän paperin. Sellaisella kun on paremmin mahdollisuuksia saada edes satunnaisesti avustaja tunneille luokkaan.
Unohdin vain varoittaa opettajaa, ope-parka oli hyvin hämmentynyt... Onneksi näin opettajan heti tänä aamuna, ettei sen kummempaa ihmetystä ehtinyt tulla. Esikoisella kuitenkin menee koulussa nykyään tosi hyvin, oli lukuprojektissakin ekana lukenut KOKONAISEN kirjan ja sai kunnian aloittaa kirjaesittelyt!
Vielä kun jaksaisi keskittyä kirjoittamiseen, niin helpottuisi englantikin. Sanat ovat kyllä hallussa, mutta se kirjoittaminen...

Olenkin ollut ahkerana, toiminut kuriirina (pph:lle piti kuljettaa päiväkodilta valokuvat), kutonut sukat valmiiksi, imuroinut, ruokkinut lapset ja laittanut jo saunankin lämpiämään, tyhjensin tiskikoneenkin ja latasin sinne likaiset astiat. Ruokaa pitäisi taas vaihteeksi tehdä, mutta en oikein tiedä mitä. Mieli tekisi kalasoppaa, mutta sitä kun ei kukaan muu halua syödä (Paitsi Muropaketti, mutta poika kun ei nyt syö mitään, kun juoksee vaan vessaan). Vielä pitäisi tietenkin pedata sänky, joka yöllä sotkeentui...

Kummallista, olin jo ajatellut, että Kissi on jo lähtenyt. Tänään taas näin, kun Kissi kiehnäsi ulko-oven pielessä odottaen minua päästämään sisälle, kun olin hakemassa saunapuita... Ehdin jo miettiä, että muistinko laskea ruokakupin lattialle, kun muistin, että ei tarvitse.

Ne valmiit villasukat (painoa 78g).


Onkos tuo lanka nyt sitten 7veikka Polkkaa - Vuffe kun söi vyötteen, niin enhän minä enää muista. Hulvattoman isot sukat pitää neitille nykyään kutoa! Joojoo, alle pitää mahtua sukkahousut ja tavalliset sukat ja veri pitää kiertää jalkaterissä, ettei varpaat palennu.

Mutta ihan selvästi syyskausi on alkanut: lapset sairastaa ja minä kudon sukkia!