Oletteko huomanneet...

Että pakkasta piisaa? -37 astetta tänään.
Ekaluokkalainen valitti eilen päänsärkyä, kun hain iltapäiväkerhosta. Kotona mittaisin kuumeen, oli vähän alle 38. Aamulla jo 38,6. Ihan hyvä, nimittäin nythän on täysikuu. Sinappituubi heräsi puoli kolmen maissa ja nukahti sitten puoli kuudelta. Kelloni soi varttia vaille kuusi...
Mies sanoi menevänsä käynnistämään autoni, että pääsemme sitten jo valmiiksi lämminnellä koslalla liikkeelle. ja pah, eihän tuo osannut saksalaista insinöörityön ihmettä pakkasella käynnistää... Että jäätiin sitten kotiin, esikoinen tosin joutu menemään isänsä kyydillä taksille ja kouluun, ei ollut oikein riemuissaan.
Soneralla ei ole taas tänään verkkoa meillä, yritin pomolle soittaa. Soitin kotipuhelimesta, eipä vastaa pomo puhelimeen, jouduin sitten jättämään viestin vastaajaan. En tykkää, kun en tiedä, koska pomo tuon viestin saa, itselläni menee joskus useampi päivä, että vastaajan viesti tulee kännykkään! Yritin soittaa entiselle sihteerille, mutta eipä hänkään ollut vielä puhelimen kanssa liikenteessä, täytyy yrittää soitella vielä lisää...

Tämän päivän ohjelmassa sitten ryytyneen koiran viihdyttämistä, talon lämmitystä, kahden tappelevan lapsen kuuntelemista, ja auton varovaista käynnistelemistä, pitäisi päästä ruokakauppaankin.

Tekeleitä ja tempauksia

Lankahamsterit on edennyt kohdallani oikein hyvin, suorastaan suunnitellusti. Yhden peittotilkun olen saanut valmiiksi, ja se jopa luetaan hamsterityöksi (tai itsehän sen merkkaan mukaan, kun apuemännöin ykkösblogia).

Noita tilkkuja on näkynyt aikaisemminkin, neidin punasävyiset ovat jo valmiita. Näiden sinisten lisäksi sitten vielä tarttisi tehdä kuulemma mustat ja vihreät peitot. Ou jee, nytkin on ranne ihan sökönä.


Helmikuun aluksi sain valmiiksi esikoiselle Samoksesta raglanin. Omaa suunnittelua, silmukkamääriä taisin oikein mallitilkun kanssa laskeskella! U-s-k-o-m-a-t-o-n-t-a.
Vartalossa 140s, hihoissa alkuun 40 ja siitä sitten lisäilin.


Nyt työn alla pitäisi olla neitille Samoksesta paita, mutta neiti valkkasi mukaan myös ikivanhaa Brillaa (taisi olla Butterflyn edeltäjä ja sekin on jo lopetettu lanka, ai niin, niinhän Samoskin on). Täytyy kehitellä jotain, josko Ullan ylösalaisinneuleesta olisi jotain jelppiä.

Vuffe on ollut rasittava. Kylällä on narttu juoksussa ja tuo poikaparka on volissut ja huutanut ja melskannut kaksi viikkoa eteisessa ja pihalla portilla. Pahuksen suuntavaisto ja koiran ylikehittynyt hajuaisti, tuo suunnisti 5km päästä suoraan sinne tyttökoiran pihaan - siis linnuntietä 5km, tietä pitkin oli ehkä 8-9km. Umpimettää linnuntietä. No, uni sitten taas illalla maittoi.
Nyt alkaa jo helpottaa, Sinappituubi leikittää Vuffea ja koira yrittää tajuta, että mikä on homman nimi...

Koska tänään oli taas pitkästä aikaa aivan hirveä lumimyräkkä, niin tottahan minä sitten ajelin taas sata kilometriä yhteen ja sata toiseen suuntaan. Mielestäni keli ei ollut mikään hirveän kehno, ei sitten kun päivä alkoi kahdeksan jälkeen valjeta. Näkyvyys oli ihan hyvä ja isot tiet olivat hyvässä kunnossa. Eikä kukaan pakota kaahaamaan, ajelin kahdeksaakymppiä ja sillä vauhdillakin ehti hyvin perille, kun varasin tarpeeksi aikaa.
Lumimäärä vaihtelee eteläisessä Suomessa aika paljon paikkakunnittain. Helsingin seudusta nyt ei kannata mitään puhua, sääliksi käy aurakuskeja, kuorma-autoilijoita, traktorikuskeja ja linkomiehiä. Edellisellä kerralla kun pääkaupungissa kävin, jalankulkija sai lumet päähänsä ja kuoli. No viimeksi kun kävin, niin joku kaatui/hyppäsi metron alle. Ja noita ennen taisi joku hypätä junan alle... Viimeisen kokouksen pyysin videopalaverina.


Ei sitten löytynytkään hyvää kuvaa noista lumiroippeista. Ensi talvena tuolla nurkalla ei taatusti ole tuollaista roipetta, rännit on revitty pois ihan tarkoituksella. Tien puolella roippeet yletti melkein alapuoliseen kinokseen asti, eli lastenhuoneesta ei nähnyt pihalle. Piti sieltä sitten vähän putsailla parempaa näkyvyyttä. Ja meillä on vain vähän lunta.

Meillä on neitin koulun rehtorin kanssa hieman erimielisyyksiä siitä, mihin olen antanut luvan ja mitä rehtori voi itsekseen päättää. Sain tänään hyvin kärttyisen puhelun, eikä mokoma tervehtinyt koulun pihallakaan. Pah, kun keskustelemalla asiat eivät näköjään ole hoituneet, niin pakko sitten yrittää muuten. Ikuinen leima otsassa.

Hamsterikuu

Nyt on menossa perinteinen Lankahamsterit-tempaus. Itse ilmottauduin apuemoksi, ja päädyin Lankahamsterien ykkösiin.
Koska en ehdi edes ajatella välillä (ja sen huomaa lopputuloksesta), niin asetin itselleni kunniakkaan tavoitteen toimia apuemona ilman, että ostan lankaa. Ei pitäisi olla kauhean vaikea tavoite, viimeksi ostin jonkun kerän ehkä marraskuussa? Lokakuussa? Ei hajuakaan.
Ennen helmikuuta alotin esikoiselle raglania, sain sen viime viikonloppuna vihdoin valmiiksi. Ranteet rutisten sitten väänsin sitä, kun halusin päästä aloittamaan helmikuun puolellakin jotain...

Töissä on vaan lisääntynyt junamatkustaminen, tämän viikon sentään vietän perinteisesti auton ratissa huristellen ympäri maakuntaa. Taidan olla kohtalaisen iloinen perjantaina iltapäivällä, kun pääsen kotiin kotimaanturneelta...

Elämä on tätä nykyä pelkkää pyykkäystä, läksyjen kuulustelua, läksynteon vahtimista, ruuanlaittoa, tiskausta. Välillä voi vaihtelun vuoksi maksaa vähän laskuja, ja sitten taas lisää. En tajua, miten niitä voikin aina riittää, kun koko ajan saa olla nettipankissa naputtelemassa. No, tammikuu on aina ollut kaikkein pahin laskukuukausi, kun kaikissa vakuutuksissa osuu eräpäivä tammikuulle, tv-lupa, kaikki lehtilaskut...

Olen taas hukannut jonkun koulusta tulleen lapun, hoidosta tulleita lappuja en enää muista ollenkaan. Täytynee laittaa opettajalle viestiä, että mitähän pitikään muistaa ja milloin. Ja paljonko se maksaa.

Ai niin, lunta piisaa. Tälle viikolle luvattiin pakkasiakin, kunhan ensin se 20 senttiä uutta lunta on satanut. Ja minä tietenkin suuntaan saksanihmeen nokan sinne sakeimpaan pyryyn. Jiiihaa!