Tulitikkuleikkikauden avaus

Tänään on juhlallisesti avattu tulitikkuleikkikausi. Hätäkeskusten hälylistalla oli 53 maastopaloa, kun uteliaana kävin kurkkaamassa. Listassahan näkyy aina sata viimeisintä hälytystä. Täkäläisittäin kausi alkoi, kun paloautot ujelsivat kylän halki metsäteitä pitkin palopaikalle. Viime kevään ensimmäinen palo taisi olla mopopoikien saavutus, kukahan nyt saikaan kyseenalaisen kunnian olla ensimmäinen valopää?

Täkäläiset maastopalot ovat ihan yllättäen lähteneet liikkeelle metsäautoteiden varsilta. Ihan näppärää, paloautotkin pääsevät helposti palopaikoille.

Meillä lapsia on kyllästymiseen asti opetettu, että metsään ei saa heittää mitään, ei roskia eikä palavaa tulitikkuakaan. Tupakka pitää tumpata hyvin eikä kuiviin heinikoihin saa ajaa autolla.

Uusi ope, vanha ope, tuleva ope ja menneisyyden haamut

Kukkaa ruukussa olen etsimässä ekaluokan opelle tänään. Jos ei kuume nouse kauhean korkeaksi (olisin turhan vaarallinen liikenteessä...)
Tiedän opettajan suuntaavan heti samana päivänä katsomaan mummun kullanmurua ja sen jälkeen pohjoiseen, mitään kotiinvietävää ei kannata hankkia.
Ja ne leffaliput - täkäläinen elokuvateatteri vaan aukaisee ovensa kovin myöhään (miksei niitä lippuja voi käydä hakemassa virka-aikaan ko. paikassa aukiolevasta lippumyynnistä?)

Tuleva tokaluokan ope on ollut esikoisella opettamassa jo mm. ympäristöoppia (mikähän se nykyään on nimeltään, esikoinen sanoo sitä tehtäväaineeksi...) ja kuvaamataitoa sekä liikuntaa oman open jalkaleikkauksen jälkeen. Ja onhan kiva etukäteen lahjoa ensi vuoden opettajaa, niin jos suhtautuisi poikaan myötämielisemmin... (ei vaan, odotan ensi vuotta ihan luottavaisesti, ollaan tämän opettajan kanssa jo juteltu asioista ja hän itse ei enää niin kauhulla odota 21 tokaluokkalaistaan....)

Niitä koriste-esineitä yritän tosiaan varoa, ja tarkoitus olisi, että opettajat saisivat lahjuksensa jo huomenna, vaikka lauantaina on vielä kevätjuhla. Saavat siellä kuitenkin vaikka mitä mukaansa... Minulla oli ala-asteikäisenä tapana antaa kaikille opettajille jotain (yleensä itsekerätyn kukkakimpun), opettajia kun oli kolme kappaletta. Nyt opettajia on vähän enemmän kun oppilasmääräkin on tuplaten se, mikä oli lapsuudessani.

Muta katsotaan nyt, käsiä särkee ja eilen illalla kävelinkin ihan vinoon, kun korvissa rutisi niin, että unohdin keskittyä suunnistukseen... Kyllä jaksankin sitten ihan eri motivaatiolla lääkitä lasten korvatulehduksia, kun on tuoreemmassa muistissa nämä kiusat.

P.S: Unisukka, PUL-velour on muistaakseni Kestovaippakaupan myymä.

Lahjusideoita?

Esikoisella vaihtuu tosiaan syksyllä opettaja, ja haluaisin muistaa erinomaisen hyvää työtä tehnyttä ekaluokan opettajaa jollain kivalla lahjuksella. Onkohan kenelläkään ideoita?

Minulla OLI hyviäkin ideoita, mutta ne kaikki vaativat sitä, että olisin ollut kykeneväinen toteuttamaan niitä. Vaan ei, tänään nukuin puoli kahdeksasta aamulla kahteen iltapäivällä (sitten olikin jo "aamulypsyn" aika ja Sinappituubi ei jaksanut enää ammatella pisaraakaan). Minulla on korvatulehdus. Öisin ei saa nukuttua ja päivisin kyllä nukuttaa...

Tulevalle kakkosluokan opelle ja iltapäiväkerhon vetäjälle ajattelin käydä huomenna hakemassa lahjaliput elokuviin (naapurikaupingissa kun on uusi ja uljas elokuvateatteri). Ekaluokan opellekin se voisi olla ihan hyvä erilainen lahja, mutta esikoinen haluaa viedä kukkia. (YSVillä ideoitiin paprikantaimia, ja Susannan blogissakin oli niitä kasvateltu, mutta enhän minä nyt sellaisia ole jaksanut miettiäkään). Niin pitääkin mennä Susannan blogista vakoilemaan pussukan ohjetta, oli lupaillut sellaista laittaa...

Lisäksi pitäisi lahjoa neitin kaikki viisi hoitajaa (Muropaketin hoitajan ehtii lahjoa myöhemminkin kesällä kun asuu tuossa ihan kylällä).

Lähetän esikoisen pellon toiseen laitaan uiskentelemaan, mies nukkuu yövuoroa varten ja itse mietin, että montakos buranaa kannattaa ottaa, ettei maksa sano poks mutta että kuumeiset lihakset eivät huuda apua ja nahka kestää kosketusta...

Kotiäidin päiväkirjaa

Viime päivinä on hetkittäin tuntunut siltä, että minusta voisi tulla pienellä geenimanipuloinnilla ihan normaali kotiäiti.
Kävin tosiaan kestovaippahulinoilla. Siellä keikisteli Sinappituubi upouudessa rengasliinassa - tai veteli lähinnä sikeitä kolme tuntia.


(Pihallakin näyttää olevan kovin kesäistä jo). Ei ole noita kuvausassistentteja kuten muilla, joten tyydyn esittelemään lähinnä liinan värimaailmaa.



Ostamani PUL-palat eivät ole kovin minun tyylisiäni. Niin no, eihän minulla ole tyyliä. Halusin kuitenkin kokeilla tuota velouria, ja tuo kuosi käy sekä tytölle että pojalle. Saa sitten nähdä, montako vuotta kestää, ennenkuin olen saanut nuokin vaipoiksi väännettyä.

Sinappituubi esittelee uutta sisätäyttöä:


Tämän vaipan kankaat ovat odotelleet ehkä pari vuotta... Muistaakseni ostin tuon pellefroteen yhden kangaskaupan loppuunmyynnistä. (ja kyllä, kuulumme siihen väestönosaan, jonka kohtalona on todeta "My friends went to Canary Islands and all I got was this lousy towell", ei vaan, tuo pyyhe oli ihan tilaustavaraa, kun kysyttiin, että mitähän haluamme tuliaisia, parin pesun jälkeen kuivaa hetkessä ja ohuena kuivuu nopeasti, meillähän kesäaikaan pyyhkeitä kuluu aivan tolkuttomasti altaan kanssa läträtessä.)

Äitin kuvauspuuhat ovat ihan hauskoja, ainakin perheen pienimmäisen mielestä!


Blogger ja uusi hieno digikamera päättivät lopettaa sujuvan yhteistyön, joten osa kuvista näköjään kääntyy aina vain kyljelleen. En olisikaan halunnut tänään asioiden sujuvan, kiitos.

Eilinen päivä tuntui olevan oikea kotiäitiyden materialisoituminen. Viikkasin ja kaapitin pyykkiä, paistoin nokkoslettuja, laitoin talvivaatteita kesäsäilöön, pakkasin äitiysvaatteet pois silmistä ja mielestä... Päivän piristyksenä oli aamuisella kauppareissulla käteen osunut Moda-paketti, kaksi yhden hinnalla. Uudessa lehdessä oli jotain ihan kivoja malleja, jopa ompelupuolella (ja jopa kokoa 34!!!) , mutta varsinainen palkinto löytyi tuosta aiemmasta lehdestä. Pikkusisko pyysi ompelemaan lakkiaismekon, ja hänellä oli jo selkeä mielikuva haluamastaan. Uskomatonta kyllä, täsmälleen pyydetyn kaltainen mekko oli jo valmiina tuossa!


Niin, pikkusisko jatkaa kirjoituksiaan vielä syksyllä, eli aikaisintaan ensi syksynä tulee tarvetta mekolle - jopa minun aikatauluillani sen pitäisi onnistua. En todellakaan lupaisi mitään noin tärkeää viikon varoitusajalla...

Lapset löysivät uuden kavelin, saanko esitellä: Ystävä

Blogini löytyy Blogispotista

Kävin liittämässä blogini Blogispottiin

Hulinointia

Kävin tänään Kestovaippahulinoilla. Itse asiassa olin siellä töissä, tosin minulle se kyllä merkitsi lomaa ja lepoa. Oli niin mukavaa (ja itsekästä) möllötellä kolme tuntia kirppispöydän takana. Kukaan ei kiljunut (minulle), ei repinyt puntista mukaansa, ei huutanut "pyyhkimään" ei ruikuttanut "toi löi/puri/katsoi/on olemassa". Kukaan ei vaatinut tekemään ruokaa, piirtämään, niistämään nenää, pelaamaan peliä, vaihtamaan vaatteita, antamaan mehua... Lomaa kolme tuntia (plus matka-aika).

Sinappituubi oli mukana. Havahduin eilen illalla siihen, että minullahan ei ole kuin yksi julkikelpoinen kantoliina, pitkä kudottu. Kaivoin sitten samantien vaippakankaatkin esiin. Leikkasin kolmeen sisävaippaan (sisätaskuun) kankaat ja yhden PUL-taskun leikkasin. Muokkasin alkuvuodesta käyttämääni kaavaa vähän pidemmäksi ja venytin vähän siivekkeitä, leveys taitaa olla ihan passeli.

Sain jo ennen yhtätoista valmiiksi rengasliinan. Tänään sitä kolme tuntia testattuani vain ihmettelen, että miksi nekin renkaat lojuivat kaapissa kolme vuotta, ennenkuin sain aikaiseksi tuon liinan? Sinappituubi nukkui suurimman osan ajasta tyytyväisenä, ja ruokailukin onnistui liinassa tosi helposti. Pitkän liinan kanssa imetys on aina sellaista ähräämistä, kun vauva ei meinaa millään olla oikealla korkeudella - tuossa sekin osui nappiin.

Kirppispöydän ääressä oli kiva vakoilla, minkälaisia vaippoja onkaan olemassa. Hassua kyllä, mutta sain vahvistusta omille mieltymyksilleni. En kaipaa hamppua enkä bambua, flanelli taitaa olla minun materiaalini, kuten myös kierrätysfrotee.
Tottakai tuli tehtyö ostoksia, laminoitua velouria ja tavallisempaa PULia, ja kovasti kohistua Applixia, siis tarranauhaa. Arpajaisonni oli mukana, voitin Ruskovillan 60cm lyhytlahkeiset villahousut (ja hahtuvakiekon, mutta myin sen hyvään tarkoitukseen).

Sauna lämpiämässä, Muropaketti päiväunilla, neiti pellon toisella laidalla ja esikoinen miehen vanhempien luona. Hiljaista, ulkoa kantautuu toukotöiden ääniä.

Ihmisen oikeudet

Blogimaailmassa on haastettu kirjoittamaan ihmisoikeuksien puolesta. Laajin yhteisymmärrys ihmisoikeuksista lienee YK:n ihmisoikeuksien julistus. Eivätpä nuokaan kaikki toteudu edes Suomessa, saati sitten ihan tässä lähinaapureissa. Yhdysvalloissa on puolestaan päätetty, että ihmisoikeudet koskevat vain heitä, jotka katsotaan olevan sen arvoisia. Väärällä puolella olevilla ei ole ihmisoikeuksia.

En ole pitkään aikaan lukenutkaan tuota ihmisoikeuksien julistusta (lapsenoikeuksia on tullut lähinnä tavattua). Olin hyvin yllättynyt tästä:

24. artikla. Jokaisella on oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, työajan järkevään rajoittamiseen sekä määräaikaisiin palkallisiin lomiin.

Jokaisella on oikeus lepoon ja vapaa-aikaan.
Jokaisella on oikeus työajan järkevään rajoittamiseen.
Jokaisella on oikeus palkallisiin lomiin.

Tulee mieleen suomalaiset rekkakuskit. Pätkätyöläiset. Hoitoaloilla työskentelevät, jotka eivät pysty kieltäytymään ylityövuoroista, kun työtoveri viereltä uupuu.


29. artikla. 1. Jokaisella ihmisellä on velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan, koska vain sen puitteissa hänen yksilöllisen olemuksensa vapaa ja täysi kehitys on mahdollinen. 2. Käyttäessään oikeuksiaan ja nauttiessaan vapauksiaan kukaan ei ole muiden kuin sellaisten lailla säädettyjen rajoitusten alainen, joiden yksinomaisena tarkoituksena on turvata toisten oikeuksien ja vapauksien tunnustaminen ja kunnioittaminen sekä moraalin, julkisen järjestyksen ja yleisen hyvinvoinnin oikeutetut vaatimukset kansanvaltaisessa yhteiskunnassa. 3. Näitä oikeuksia ja vapauksia ei missään tapauksessa saa käyttää vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien päämääriä ja periaatteita.

Jokaisella on velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan.

Kaikki jaksavat kyllä pitää meteliä omista oikeuksistaan. Kuka muistaa, että niiden rinnalla kulkee aina velvollisuus toimia siten, että muidenkin oikeudet toteutuvat?

*****************************************

Tämä on ollut taas niitä mielenkiintoisia ja haasteellisia päiviä. Aamulla löysin kyllä esikoiselle puhtaat vaatteet kouluun, ja poika ehti vielä taksiinkin ajoissa. Sen jälkeen menikin pari tuntia, ennenkuin sain itse aamupalaa (hätäisesti hotkaistu raparperipiirakan pala).
Päivän saldona on ollut tähän mennessä yksi hajonnut mikrofoni, muutama kuhmu Muropaketin otsassa, Sinappituubilla raapimajälki otsassa (raapaisi itse), paljon kyyneleitä ja itkua. Rakeita ja räntää. Veroilmoitukset tehty ajoissa. Kadonnut kaukosäädin. Muurahaiskammon saanut kissa.
Nuhainen äiti. Lapsilla vaatteet päällä merkittävä osa päivästä.
Vain kaksi koneellista pestyä pyykkiä ja silti pyykkikorin kansi mahtuu jo kiinni. Tiskikone on pyörinyt jo kaksi kertaa ja kolmanteen on astiat pian kasassa... Silti tuntuu, että kaikilla on koko ajan nälkä.
Kaikki laskut maksettu - paitsi se yksi, joka tuli tänään postissa.

Kummit, kummitukset ja pakanat

Edellisessä blogikirjoituksessa sivulauseessa mainitsin ongelmista kummien löytämisessä. Meillä oli jo ihan oikea ongelma löytää kaksi kirkkoon kuuluvaa kummia, suurimmalla osalla lapsistamme on toki kirkkoon kuulumaton kummina noiden kahden pakollisen rinnalla (ja nimenomaan sylikummina). Mutta siis ilman kahta kirkkoon kuuluvaa ei saa lapselleen kastetta, noin olen ymmärtänyt. Ja ne kirkkoon kuuluvat ovat nyt sitten loppu, slut, finito, kaputt. Toki saman kummin voi kierrättää, mutta silloin siinä tavallaan menettää ajatuksen lapsen omasta aikuisesta.

Pikkuveli antoi Sinappituubille mielestäni tosi ajatuksella hankitun kastelahjan: kivirasian, joka vähitellen täyttyy salaisista elämänohjeista. Parasta siinä on lupaus jatkuvuudesta - kummilusikka on hetken lahja, se toki pysyy, mutta se ei tuo antajaansa paikalle.

On mielenkiintoista, että minun suvussani elämänkoettelemukset ovat etäännyttäneet poispäin kirkosta. Monestihan ihmiset vaikeuksissaan etsivät apua jostain suuremmasta, tämä suku on tainnut tulla siihen tulokseen, että heidät on hyljätty...

*******************************

Olen taas kuunnellut ja katsellut surumielisenä uutisia. Burma/Myanmar, Kiina, Intia, Brasiliakin taisi olla katastrofin kourissa. Afrikan maat, missä vielä... Ai niin, USAssakin riehui joku tornadon tyyppinen. En ollut lainkaan yllättynyt siitä, että Burmassa suuri osa uhreista (arviolta 40%) on alle 15 vuotiaita. Kiinassa maanjäristys murskasi suuria kouluja (no, sikäläisen mittakaavan mukaanhan ne ovat pieniä kyläkouluja, vain 400 oppilasta). On jotenkin voimaton olo - mitäpä sitä pieni ihminen voisi tehdäkään estääkseen katastrofin?
Löydän taas, valitettavasti, vähän tarkemmin paikkani tässä maailmassa - minulla on aina vain enemmän ja enemmän yhteisiä kokemuksia. Kokemuksia siitä, kuinka menettää kalleimpansa.

*******************************

Kolme kalleintani leipoo sämpylöitä. Tai, no. Syö jauhoja, rakentaa hämähäkkejä, uhkaa naapuria dinosauruksella, hakkaa viatonta taikinapalaa veitsellä. En jaksanut tänään käydä kaupassa, leipä on lopussa. Eipä muuta kuin lapsityövoima käyttöön.
Olisi kuitenkin ollut helpompaa käydä siellä kaupassa...

Juhlaputki

Viikonloppuna juhlittiin urakalla. Miehen veli täytti jo viikolla 50 vuotta, juhlat sukulaisille pidettiin lauantaina. Juhlapaikkana oli paikallisen pitopalvelun tilat - näppärää sikäli, että tilasin sieltä tarjottavat oravanpoikasen ristiäisiin sunnuntaille, sain ne mukaani suoraan lauantai-iltana. Helpotti huomattavasti sunnuntain logistiikkaa.

Sunnuntaina oli äitienpäivä ja ristiäiset. Aamulla perinteiseen tapaan ajelimme miehen kanssa hautuumaalle, sain istutettua äitienpäiväruusuni ihan rauhassa, kun mies vahti Muropakettia ja oravanpoikasta. Olin varannut ruusut jo edellisellä viikolla, ja hyvä olikin, koska niitä oli yritetty ostaa jo muutamaan kertaan, vaikka niissä oli erikseen nimilappu ja erikseen varattu-lappu (kasvihuoneen omistaja tuntee minut ja tiesi, että ruusut oli tarkoitettu lintusille, piti siis visusti huolta että saan ne).
Miehellä olikin paljon asiaa tällä kertaa lintusille, ehkä asiaan vaikutti sekin, että Muropaketti tuntui ensimmäistä kertaa ymmärtävän... Kummallekin pikkuiselle isoveljelle heilutettiin erikseen, samoin pronssilinnuille ja poikien luurankoautoillekin vielä.

Keksin miljoona parempaa tapaa viettää äitienpäivän aamun.

Naapurinpojalla olikin ollut viikolla 2v-syntymäpäivät, oli tosi nättejä sini-valkoisia kukkasia.

***************************************************

Oravanpoikanen saatiin kastettua. Nimihän oli jo aikaisemmin, mutta kastamisen kanssa olikin hankalaa - meilläpä ei olekaan enää kirkkoon kuuluvia läheisiä sen vertaa, että saisi kasaan vaaditut kaksi kummia. No, pienellä kikkailulla (kirkkoherran avustuksella) saatiin muotoseikat täytettyä. Seuraavaa lasta ei sitten kai kasteta ollenkaan, koska ilman kummeja se ei ole mahdollista. Miehelle se voi olla kova pala, minulle sillä ei ole niin kovasti merkitystä - lapsi itse voi kyllä ihmetellä, jos ei saa kummeja kuten muilla lapsilla on...

Ensimmäistä kertaa muuten näin, että virren tahtiin tanssittiin... Eli hyvät juhlat oli. Ei ehkä ihan näin hyvät kuitenkaan... Hellettä oli (virallisesti 25,2 astetta, oma mittari näytti "vain" tasan 25).

Oravanpoikasesta tuli Sinappituubi.

**************************************************

Nyt pitäisi palata arkeen. Viime viikon yövuoron ja viikonlopun juhlien jälkeen huusholli muistuttaa Pelastusarmeijan lahjoitustavaran vastaanottopisteen takahuonetta, sillä erotuksella, että sielläkin on käveltävät polut, meillä ei.
kaksi koneellista pyykkiä pitäisi laittaa kuivumaan, kolmas pitäisi lykätä pyörimään. Ei huvita. En taho.

Juhlavalmisteluja

Koska kotona ollaan viime aikoina eletty hyshys-meiningissä (mies yövuorossa) ja tiheän imun kauttakin on ilmassa, niin olen kunnostautunut enemmän tuossa ostospuolessa kuin käsitöissä.

Eilen raahasin mukanani kolmea nuorinta, kun kiersin ostoshelvetin vaatekaupat. Saaliina kolmet farkut, viisi puseroa/paitaa ja hame sekä kengät, 12xalushousut ja kahdet sukat. Tänään raahasin mukaani miehen, tuloksena viisi paitaa/puseroa ja kolmet farkut ja kymmenen paria sukkia. Viikonloppuna maksan sekä ristiäiskukat että äitienpäiväkukat ja istiäisten ruokatarjoilut. On se kumma jos noilla eväillä ei saa tiliä tyhjäksi!
No, maitokeittiöltä lupasivat avustaa, saan maitotilin pitkästä aikaa, kun muistin vihdoin ilmoittaa pankkitilinikin.

Univelka paikaa. Tosin näillä hormoonihuuruilla olisin oikeutettu olemaan väsynyt, vaikka nukkuisin 12 tuntia putkeen joka yö. Nyt on mennyt taas viiden tunnin yöunilla - viime yönä kyllä olin sängyssä 7 tuntia, mutta joka tunnista meni kolme varttia Oravanpoikasen syöminkeihin.

Muropaketti söi metsäluteen. Miltähän mahtaa kakka haista huomenna...?

Kevään ensimmäiset ukkoset

Perjantaina ja eilen jo jyrisi kaupungin päällä, tänään olikin oikein kunnollinen ukonilma jossain kaupungin takana. Otin puhelimenkin pois seinästä, ettei mene modeemin kautta tietokoneeseen. Kahteen kertaan on hajonnut verkkokortti...

Autoissakin on jo kesärenkaat... Saksalaisessa insinöörityön ihmeessä eivät olleet syksyllä huoltoliikkeessä rasvailleet mitään, olipa hauskaa katsella kun mies tappeli pultteja auki... Yllättävän vähällä kiroamisella ja messuamisella renkaat tuli vaihdettua, ehkä syynä oli leppeä ilma ja vähäiset hyttyset.

Oravanpoikasen ristiäiset ovat jo melkein hanskassa. Muropaketti tarvitsee juhlavaatteet (samoin minä), ja oheismateriaalit pitää vielä ostaa (lautasliinat, kertakäyttömukeja ja jostain pitäisi haalia puolitoista tusinaa samppakaljalaseja). Pikkusisko tuo poikaystävänsäkin, kivaa - tulee sitten esiteltyä (miehen) suvulle molempien nuorempien sisarusten siipat.
Rahaa palaa, koska en vaivaudu itse tekemään mitään. En ole mikään jauhopeukalo (vaikka tänäänkin tein oikein herkullista marjapiirakkaa), ja leipomusten ulkonäkö on aina hieman, no, käsintehdyn näköinen. Omasta kunnasta löytyy pitopalveluita ja kukkakauppoja.

Vauva on kasvanut kiltisti jonkun käyrän mukaan. Terveysasemalla on nykyään uusi lääkäri, nuori mies joka oli kovin kiinnostunut kaikesta. Sain sitten pariin kertaan selittää vauvan sydänkäyriä ja tulevaa seurantakäyntiä keskussairaalassa. Lääkäriparka meni vähän sekaisin, yritti kovasti löytää sivuääntä sydämestä. Onneksi ei sellaista löytänyt, sehän olisi ollutkin uusi suhina sitten, kun sairaalasta jo sen suhteen saimme pojalle puhtaat paperit. Nyt enää ihmetellään sitä qt-aikaa, että onko siinä viivettä vai ei.
Oli ihan mukavaa vaihteenvuoksi tavata uusi lääkäri, joka suhtautui asiaan empaattisesti mutta asiallisesti, ei alkanut pohtia erilaisia teorioita lintusten kuolemalle, mutta otti vakavasti omat puheeni. Usein lääkärit joko järkyttyvät kovasti, yrittävät selittää kuoleman jollain simppelillä ja yleisellä selityksellä tai vähättelevät.

Sain viimein laitettua lintusten haudankin kuntoon kesää varten. Ruusutkin on tilattu äitienpäiväksi, täytyy vissiin laittaa äitienpäivänä kello soimaan kuudelta, että ehdin käydä ne istuttamassa ennen muita häsellyksiä.

Oma kummitätikin kävi tänään kylässä, serkkulikalla oli mukana poikaystävä, oli vissiin oikein virallisella esittelykäynnillä nyt sitten hänkin. Mukavanoloinen nuorimies, kovin tutun oloinen - olen jotenkin niin tottunut noihin insinöörinplanttuihin.

Voi sentään, kun pääsisi juhlimaan häitäkin jossain vaiheessa (nytkin ihan lähipiirissä on neljä nuortaparia, mutta eipä vaan ole häitä näköpiirissa). No jaa, eipä sitä omaa naimisiinmenoakaan tullut juhlistettua sen kummemmin, oli sentään viisi henkilöä (ja yksi heistäkin oli minun mahassani) läsnä juhlaillallisella paikkakunnan suosituimmassa ruokaravintolassa...

(on sitä ukkosta edelleenkin ilmassa, nyt on jo kahteen kertaan katkennut sähköt, onneksi blogger nykyään tallentaa tekstit automaattisesti)
Nyt katkesi kyllä ajatuskin pahanpäiväisesti...

Ai niin, talviturkki on heitetty, kävin eilen uimassa oikein kunnolla, sukelsin pinnan alle. Ja pelastin altaasta neitin prinsessan ja jalkaraspin (älkää kysykö mitä se siellä pohjalla teki).
Oli kylmää vettä - mies kävi jo viikko sitten.
Mukulat ovat sen näköisiäkin, että on kesäaika. Muropaketilla ottassa lommo ja polvet mustina, toisessa rupikin. Neitillä takapuolessa ja polvissa ruvet, esikoisella polvet mustina ja jalkapohjat jo pinttyneet.


Omaan muistiin tämänpäiväisen marjapiirakan ohje, kun netistä sitä ei näytä löytyvän enää (harvoin kun onnistun, niin on pakko pistää talteen).

Helppo marjapiirakka:
Pohja:
1 1/2 dl voisulaa
1 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 kananmuna

Täyte:
1 prk kermaviiliä
1 kananmuna
1/2 dl sokeria (riippuu marjojen happamuudesta)
noin 3 dl marjoja

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja kaikki pohjan ainekset nopeasti tasaiseksi taikinaksi.
Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Sekoita kermaviili, muna ja sokeri keskenään. Laita (osittain sulaneet) marjat pohjalle ja kaada kermaviili marjojen päälle. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Kannattaa antaa jäähtyä ennen tarjoilua, että täyte hyytyy kunnolla.