kotiläksyt

Olen tämän viikon lomalla. Mistäpäs sen huomaa? No tietenkin siitä, että justiinsa tällä viikolla työpuhelin löytää meiltä kentän ja se soi jatkuvasti, joka päivä on tullut työpuheluita.

Aamun ihana auringonpaiste on jo kadonnut, toivottavasti koululaisen päivä ei ole muuttunut yhtä synkäksi. Kahden edellisen viikon liikuntatunnit ovat menneet mönkään, nyt ei ole ainakaan soittoa tullut koululta... En minä ihan oikeasti voi mennä sinne kouluun vahtimaan ja seuraamaan, en aina. Sitä varten pojalle on pyydetty avustajaa (kunta vaan ei palkkaa). Kumma juttu, että koululla on kaksikin erityisopettajaa, ja silti minun tulisi keksiä kaikki keinot ja tietää kaikki asiat. Olin kyllä hyvin yllättynyt aikoinaan, kun varsinainen erityisopettaja sanoi, että ei ole kuullutkaan aspergerista. Sen jälkeen en ollutkaan yllättynyt, kun erityisopettajan pätevyyden omaava rehtori sanoi, että ei hänkään tiedä siitä mitään, nimen on kuullut joskus. Ai niin, viimeksi kun oli asperger-epäily, niin se saatiin heti sijoitettua erityisluokalle, että ei tarvinnut pitää koulussa sitä.

Esikonen on erityinen. Hän on erittäin älykäs, mutta sosiaalista älyä ei ole riittävästi noille "no jos ei kerta tykkää jääkiekosta, niin sitten pitää mennä erityisluokalle, ei tuollainen sovi peruskouluun" opettajille. Ja noiden opettajien kanssa pitää mennä vielä kolme vuotta...
Ei ihme, että pojalla on välillä motivaatio hieman hukassa. (enkä ihmettele ollenkaan, jos pojan opettajalla olisi motivaatio hukassa, vastavalmistunut opettaja, koulun suurin luokka, jossa useampia avustajaa tarvitsevia oppilaita, ja kaikki jakotunnit on annettu muille opettajille, tämä opettaja saa sitten vetää 35 oppilaan musiikkitunteja ja niinpoispäin; ja arvatkaapa vaan, onko virkaa vakinaistettu, vaikka koululle on perustettu jo opettajanvirka? No eipä tietenkään.)

Huokaus. Elämä on. Esikoisella sentään kouluarvosanat ovat kelvollisia, liikuntaa lukuunottamatta numerot olivat hyviä tai tyydyttäviä. Siksi en mielellän antaisi lusmuta kotitehtävistäänkään, kun osaa ne. En vain ole vieläkään keksinyt keinoa, millä saisin pojan keskittymään niihin tehtäviin sen muutaman minuutin, joka hänelle oikeasti niiden tekoon menee.

Mutta kyllä tämä tästä. Kesälomaan on enää kaksi kuukautta, sitten on taas kesä aikaa kerätä voimia.

Satunnaisia hajoiluja

Joskus tuntuu, että joko pää hajoaa tai kaikki hajoaa käsiin. Nyt on niitä päiviä.

Eilen aamulla totesin, että kappas vaan, pyykkiteline (toinen niistä) on tullut tiensä päähän, se roikkui epätoivoisesti kasassa kahden nippusiteen varassa, mutta nekään eivät enää estäneet telinettä leviämästä sivuille päin. Surullinen näky, keräsin sitten kuivat pyykit telineeltä ja vietin hiljaisen hetken miettien, että mistähän saisin tähän hätään uuden pyykkitelineen.

Esikoinen on alkanut taas hidastelemaan läksyjen teossa. Eilen meni neljä ja puoli tuntia, että sinänsä yksinkertaiset ja lyhyet läksyt oli tehty. Toki poika siinä välissä söi ja muovaisi sinitarralla ja katsoi televisiotakin. Mulla meni valehtelematta koko ilta siihen, että yritin saada esikoista keskittymään läksyjentekoon ja etta sain pidettyä muut mukulat pois siitä läksyjenteosta. Jälki oli sen näköistäkin, luovutin yhdentoista aikaan ja menin nukkumaan, mies siivosi loput tultuaan töistä joskus puolen yön jälkeen.

Tänään lähdin neitin ja Muropaketin kanssa vaateostoksille. Tarkoitus oli kyllä mennä pelkästään neitin kanssa, mutta Mp heräsi justiinsa epäsopivaan aikaan, joten jouduin ottamaan miekkosen mukaan.
Olipa taas haastetta. Neitille löytyi kyllä hyvin vaatetta: kahdet kumpparit (toiset hienot lilat Vikingit, joista jouduin ostamaan hirvittävän ison kokoiset, kun ovat niin kapeita; toiset punakirjavat vuorelliset saappaat, halvat kuin mitkä mutta ei nuo tyttökamppeet meillä mene perinnöksi, niin saavat kelvata) yksi kevyttoppatakki ensi talveksi, parit pitkäthousut, läjä mekkoja, jokunen tunika ja trikoot. Muropaketille tuli hieman harmimieli, kun H&M:llä löytyi hienot ja sopivankokoiset housut, jotka sai käärittyä sortseiksi. Niissä vaan oli iso kukkapainatus takapuolessa, ja pitkään mietittyään Mp päätti, että ei hän voi niitä housuja ottaa. Olen tässä miettinyt lopun päivää, että saisinko sen painatuksen jollain tavalla piiloon...

Kotiin tultua totesin, että oli sitten omat farkkuni revenneet takapuolesta. Onneksi huomasin vasta kotona... Mutta talvitakki on pitkä, ehkä se on peittänyt tarpeeksi.

Ja taas. Esikoinen tekee kolmatta tuntia läksyjään. Kun kävin hänen kanssaan miettimässä matikantehtävän ongelmaa, Sinappituubi oli kiivennyt ruokapöytään ja levittänyt Muropaketin ruuat pitkin pöytää, tuolia ja tietenkin lattiaa. Pääsin raivaamaan, niin St nappasi jostain mukin käteensä ja joi siitä - ja sitten se muki tietenkin lipsahti ja juomat pöydälle, lattialle, tuolille, ja neitin päälle. Aaargh.
Siivosin niitä, niin St kävi repimässä puhtaan pyykin pinon lattialle, levitti sen koko eteiseen.
Siinä vaiheesa esikoinen oli jo taas karannut läksyjensä luota ja Muropaketti ja neiti tappeliva.
Koira tuli rutisemaan ja haukkumaan (no juu hermot menee), heitin sen sitten pihalle.
Saa nähdä, kuinka kauaksi se haluaa karata...

Ja joo, sanotaanhan sitä, että ei tuntikausia saa läksyihin mennä. Mutta jos päätarkoitus on kuluttaa aikaa ihan muuhun kuin läksyjen tekoon, niin vaadin kyllä sitten tekemään ne kaikki läksyt. Oma mokansa, jos mielummin alkaa piireellä kirjan marginaaliin tai muovailla korvavaikusta Wall-ea.

Mörkö

Vuffea ei ole talven aikana trimmattu. Niin, jäihän se trimmaus viime kesältäkin hyttysten vuoksi, ja nyt pakkasten. Ensi kesäksi voisi jo turkin raakkaamista harkita, jospa hyttysiä olisi vähemmän, kun tontin ojitus on tehty. Tällainen mörkö meillä asuu:


Vuffe on edelleen hankala kuvattava


tai voisihan sitä tehdä tutkielman kirsusta.

Jaksan edelleen ilahtua joka kerta käydessäni Vuffen kanssa ulkona. Onnea on koira joka ei karkaa heti kun siitä päästää irti!

Pukkelihan oli metsästysviettinen, tottavie olikin. Jahtasi jänikset, oravat, ketut, supikoirat (no niitä saikin jahdata) hirvet, peurat... Suurimmalle osalle oli Pukkelilla vielä oma haukkukin, valkohäntäpeurat vain aiheuttivat päänvaivaa, pumppivat kuin jänekset mutta olivat niin isoja...

Tulipa vain mieleeni, kun kävin keräämässä lapsille pajunkissoja virpomavitsoja varten. Ennen piti Pukkeli laittaa aina puskaan kiinni, mielellään hieman kauemmas, ettei se hihnansa kanssa tullut solmimaan kerääjää, pajupuskaa ja itseään samaan solmuun. Ja jos se kiinnityspuska oli liian hento, niin eikös Pukkeli kohta painellut fleksi perässään pitkin kylää...
Huoh. Pukkeli oli ihana koira, mutta ehkä pikkasen paremmin olisi voinut paikka- ja tänne-käskyjä totella.

Vuffe sitten. Vuffe on ihana myös, omalla hauskalla kohelolla tavallaan. Mutta sillä on vielä aikaa rauhoittua, sehän on vielä ihan pentu. Kuulemma vielä vuoden verran voi odottaa fyysistä kasvua, ja sen jälkeen vasta alkaa psyykkinen aikuistuminen. Onneksi ei olla vielä edes murrosiässä!

Lomilla

Nyt lomaillaan. Ensin oli mies kolme päivää kotona nuorimmaisen räkäröhäkuumetaudin vuoksi, sitten minä kaksi päivää, kun kvartetti oli kokonaisuudessaan sairas. Ehdin juuri ja juri lounastaa paikkakunnan silmäätekevien kanssa ja tehdä pakolliset työt, kun oli jo pakko vaihtaa vuoroa.

Kaiken huipuksi Sinappituubi ykäsi eilen illalla. Tämän viikon synttärijuhlat on peruttu.
Onneksi sain ensi viikon ihan vuosilomaa. Kerrankin taidan saada pidettyä kaikki vuosilomani oikeana aikana, ettei tarvitse siirrellä tai menettää lomapäiviä.
Organisaatiomuutos töissä on aiheuttanut kaikenlaisia muutoksia. Oma esimieskin on vaihtunut, ja nykyinen (en tiedä sitten tulevaisuudesta, koska nyt on käytössä väliaikainen organisaatio) esimies on niin kiireinen, ettei ehdi vastata soittoihin, sähköposteihin eikä puhelinvastaajaviesteihin. Tekstiviestiä sentään välillä laittaa.Ei hyvä.
Alkuvuodesta iltaisin aika on mennyt lähinnä esikoista paimentaessa, läksyjen teko on taas niin vaikeaa. Ehkä tuo oppii lukiossa?
Jotain pientä olen saanut tehtyä. Novitan Laurasta huovutetut tossut itselleni (käyvät huopakalosseista pihalla pakkasilla), sisäkäyttöön tarkoitin.


Laura olisi mukavaa lankaa, mutta se oli taas näitä Novitan kausilankoja, ei enää saatavilla. Niin aina.

Maaliskuu kun on meillä juhlakuu, niin tällaisia on tullut tehtyä yhdessä lasten kanssa:


Sinappituubi innokkaana odottelee, koska pääsee puhaltamaan kynttilät. Ei ole tänä talvena paljon kynttilöitä sisällä poltettu, joku käy ne aina puhaltamassa...
Olen myös leiponut kuivakakkuja, kun vihdoin sain viime vuonna ostettua sen rengasvuuan. Tiikerikakkua tein ihan ekaa kertaa elämässäni, mutta en edelleenkään ole oikein sen ystävä. Pähkinäkakku oli namia, sen olisin voinut syödä yksin kokonaan.
Hamsterikuu on sujunut ihan suunnitelmien mukaisesti. En siis ole ostanut lankaa. Ennen hamsterikuutakin ostokset olivat vähissä. Ei siksi, etteikö lankakaupat olisi täynnä houkutuksia, vaan siksi,e ttei minulla kertakaikkiaan ole enää lainkaan varastotilaa, ei edes langalle!
Suunnittelin jopa hamsterityön itselleni, mitä en ennen ole tehnyt. Ja se on valmis!
Hihaton tunika, Landlord-langasta, josta on tullut suosikkini. Ja arvatkaapa mitä - langan valmistus on lopetettu.

Tunika on ihan omasta päästä, talvitakissani (siinä paremmassa) on avara kaula-aukko mutta kapeat hihat. Tässä on laaja kaulus muttei hihoja lainkaan. Väri ei ainakaan tässä kannettavan näytöllä tule oikeuksiinsa, mielestäni luonnossa tunika näyttää paljon valkoisemmalta, valokuvassa vihreä ja etenkin sininen hallitsevat. 544g.

Neuleblogeissakin juhlitaan, Marjutin blogi täyttää 7 vuotta. Onnea!

Etenee

Viime viikonloppuna juhlittiin kaksivuotiasta. Ihana pikkupoika, puhalsi pontevasti kynttilät kakustaan ja sitten ne olisi pitänyt uudestaan sytyttää.

Ihan viime viikkoina on alkanut tulla sanoja, puhettahan on tullut jo vaikka kuinka kauan. Nyt poika tavoittelee sanoja muiden perässä. Ihana takajeejee on kasvanut jo aika pitkäksi, mutta meillähän ei tukkaa leikata ennenkuin lapsi itse haluaa. Eikä aina silloinkaan (neiti haluaisi ihan lyhyen tukan ja nyt se tukka on ristiselkään asti)

Juhlien piti olla kaksipäiväiset, mutta jouduttiin perumaan sunnuntailta vieraat. vesipumppu meni rikki, tai letku petti. Onneksi tuo mies on olltu aikoinaan töissä huoltomiehenä mielisairaalassa, joten hätäkorjaus onnistui ja nyt on jo letku vaihdettu kokonaan. Ensi viikonloppuna jatketaan juhlimistä, ja sitten seuraavana taas.
Saattaa iskeä taisteluväsymys tässä välissä.

Iltaisin ei oikein saa mitään tehtyä, kello on nytkin jälkeen kahdeksan, ja nyt olen päässyt siihen vaiheeseen, että voin rauhassa istua miettimään, että mitä seuraavaksi (pesukone ja tiskikone pitäisi molemmat täyttää ja pistää pyörimään). Enimmäkseen illat menevät esikoisen läksyjentekoa vahtiessa. En tee läksyjä, seuraan vain kauempaa tai lähempää, että ne tehdään. Ja siinä hommassa saattaa mennä koko ilta - ja jonain toisena iltana kaksinkertainen määrä läksyjä tehdään vartissa.
Pikkasen on tuulella käyvä tuo poika.

Tänään oli taas kahaus koulussakin, rehtori soitti ja kysyi, että mitähän pitäisi tehdä. Paukautin suoraan, että ei mulla ole kuin kaksi ideaa, joko pojan kanssa on sovitusti avustaja niillä hankalilla tunneilla tai sitten minä itse tulen sinne kouluun niiksi tunneiksi. Siinä vaiheessa rehtori alkoi hieman nikotella, että niin ei kai se ole mahdollista, että ehkä jotain keksitään.
Niin, ehkä olisi korkea aika kuulla herra erityisopettajan ideoitakin tähän ongelmaan.

Hamsterituotoksia ei ole esiteltäväksi asti, kudoin kyllä yhdet villasukat valmiiksi omaan käyttööni, mutta ne aloitin jo ajat sitten. sain ostettua uuden 80cm pyörön, Prymin pyöröissä onkin hassunhauska tummansininen letku. Se on ihan mukavan tuntuinen, tosin kasin puikot muuten ovat vähän tukevahkot minun makuuni.

Haisunäätä kiipesi syliin, taisin keksiä muutakin pestävää kuin pyykit ja tiskit.

Väliaika

Oho. Sain valmiiksi hamsterityöni takakappaleenkin. Ja yhdistin etukappaleeseenkin jo olkasaumoista. Sivut vielä ja sitten ihmettelen, että miten saan tehtyä kasin puikoilla kauluksen, kun ei ole kuin pitkät puikot ja 40cm pyörö.

Jos tekstistä puuttuu M-kirjaimia, se johtuu siitä, että Sinappituubi repi sen irti ja nyt se ei enää pysy aloillaan.

Maaliskuu onkin hamsterikuu

Lankahamsterit siirtyivät tänä vuonna helmikuulta maaliskuulle. Oivoi, kolme päivää pidempi kuukausi... Noo, viime aikojen lankaostokset ovat olleet joko maltillisia tai jopa pitkään etukäteen suunniteltuja, joten en usko, että edes minulla olisi ongelmia noiden kolmen ylimääräisen päivän takia.

Hamsteriryhmäni on tänä vuonna vitoset, sielä jo nopeimmat ovat saaneet valmista aikaan. En minä vaan.

Nyt on hiihtolomaviikko, eli minä kävin siis töissäkin tässä välissä. Niin aina.
Aloitin kuitenkin maanantaina Landlordista kutomaan itselleni liiviä/hihatonta tunikaa, lanka on paksua ja mukavan väristä. Etukappale on yllätyksekseni jo valmis, saatanpa saada jopa tikuteltua tämän kokonaan tässä kuukauden aikana. Kasaankursiminen onkin sitten ihan eri asia.

Viime ajat ovat menneet jonkinlaisessa horteessa. Vitamiinien puutetta?
Aika on kulunut esikoisen kanssa tahkotessa, lumen tuloa ihmetellessä (TAASKO mun pitää putsata auto?) töissä (olen kuronut umpeen syksyllä syntynyttä saldovajetta yhteensä parikymmentä tuntia), pyykkiä pestessä ja ennenkaikkea lämmityspuuhissa. Syksyllä arvioitiin, että autotallin takusen puut riittävät kolme vuotta. Nyt niistä on kulunut reilusti yli puolet, ja talvea on reippaasti jäljellä. Mutta kyllä ollaankin lämmitetty, parhaimpina päivinä sekä takka että sauna, mutta joka päivä jompikumpi.

Auton olen saanut kerran jumiin omassa pihassa - tosin se on taas viettänyt aikaa erinäisissä huolloissa. Nyt siinä vissiin toimii kaikki, paitti jäähdyttimestä häviää nesteet. ojaan en ole vielä ajanut, sitä päivää odotellessa...

jaha, Sinappituubi putosi jostain... Onneksi ei kovin korkealta. Poika tekee enemmän tuhoja kuin nuo kolme muuta otona olevaa yhteensä. Saunanlauteetkin puri tässä joku aika sitten koloja täyteen!

Uunissa muhii karjalanpaisti, puut paukkuvat saunanpesässä (kuusta ja mäntyä, vaikka ne nokeavat) ja näppis hajoilee. Sinappituubi näppärine näppeineen on tätäkin kurittanut, ihana vauva. Yritän jatkaa tunikaa, saisin jotain kivaa päällepantavaa ensi viikon pakkasille!