Äiti kävi shoppailemassa...

Joskus sitä haluaa palkita itsensä arkisen aherruksen jälkeen. Sain pääteltyä Muropaketin sukat (valmiina about 3kk... päättelyyn meni aikaa viisi minuuttia, jotka löhösin aurinkotuolissa sulatellen grilliherkkuja).
Sain valmiiksi myös viimeisimmän version PUL-taskuvaipasta.


Tässä versiossa etulipareet on oikaistu kokonaan. Näin olen päässyt kätevästi eroon kaarevien saumojen saumuroinnista, takalipareiden kaaret ovat laajempia, joten samaa ongelmaa ei siellä ole. Tämä malli istuu hyvin meidän Muropaketille, ja yhdistlmä (fleese+PUL) tuo mukavan ohuen ja notkean paktein. Saisinpa vain aikaiseksi ommeltua näitä enemmänkin. Uuden vaipan kirous iski taas tuon kanssa, heti ekalla kerralla poitsu väänsi tosi tuoksuvan kikkareläjän.
Mutta Project Spectrum-tuotos ihan selvästi!

Pehmeä tarra on taas ommeltu kahdesta kapeasta suikaleesta, viiden sentin pehmotarra alkaa olla loppu. Olen käyttänyt Eurokankaan tarranauhaa, se on minun käytössäni (satunnaisia 90 pesuja ja päsääntöisesti 60 pesuja) kestänyt useampia kymmeniä pesuja.
Piti sitten mennä Eurokankaaseen ostamaan lisää sitä pehmopuolta...


No niin, oikeanpuoleinen kasa on Eurokankaasta ostettuja. Näkyykö siinä viiden sentin tarranauhaa missään? No ei näy, ostokset maksoivat pauttiarallaa 18 euroa eikä ko. puljussa enää myydä viiden sentin levyistä tarranauhaa. Muropaketti esittelee euron poistonyyteissä olleita kapeita tarranauhan pätkiä, valkoista ja tummaa sinistä. Kahta kuviollista trikoota ostin (dinokangas menee esikoisen paitaan ja varmaan sitten kiusaan myös Muropakettia ja kummipoikia samanlaisilla paidoilla) ja ryppypuuvillan ostin muuten vaan, kun pala maksoi 1,34€.

Vasemmanpuoleinen kasa on sitten ostettu tehtaanmyymälästä, kävin ihan pikaisesti työmatkan varrella... Pinkki ja turkoosi kangas on mielenkiintoista kaksikerroksista kangasta, tuo harso kuulemma irtoaa pesussa, joten kannattaa saumata saumat huolellisesti. Ajattelin, että tuosta saisi lapsille ulkoiluhousuja, kun ne näyttävät olevan meillä niin hankalaa kokoa, että kauposta ei löydy. Ja sitäpaitsi sopivat väreiltään Project Spectrumiin.
Vaalea raidallinen puuvillasekoite ja harmaa mikrokuitukangas saavat muhia rauhassa jonkin aikaa, harmaasta teen ehkä kotihousut itselleni, kangas on ihanan pehmeää...
Ja NAPPEJA.
PALJON nappeja.
Kourakaupalla nappeja.

Eihän niitä löydy kotoa kuin vasta pari kiloa... No mutta kun siellä oli vyönsolkia ja vetoketjuja ja kuminauhaa ja hienoja nappeja...

Koko kasa maksoi 12 euroa.

Ostin myös 1,4kg kassleria, farkut ja kolme paitaa itselleni.

Hieman sijaistoimintojen makua hommassa, piti vääntää luentoa ja minä vaan kiertelin kauppoja. No, luento pidetty ja taas on vino pino kalvoja varalla, jos joku haluaisi kuulla samasta aiheesta jotain.

Juokseva vesi

Viime vuonna tähän aikaan taisin tuskastella kuivuuden kanssa.

No, nyt vettä on lorissut ihan riittämiin, vähän joka puolella. Keittiössä alkaa olla kuivaa, ensin lämminvesiputki vain pätkäistiin ja laitettiin tulppa. Mutta pieni ongelma jäi - kun vesihana sekoitinta käänsi piirun lämpimälle, alkoi kylmä vesi lorista takaperin kuumanvesiputken loppupäästä, siis siitä, jota ei tulpattu. No, ei muuta kuin ämpäri alle, kyllä sen aina lorinasta muisti, että ooops, eipä tule lämmintä vettä. Ja mies seuraavana päivänä tulppasi sen loppupäänkin.
Sitten lainehtikin koko allaskaappi, ve ekana asennettu tulppa olikin alkanut vuotaa, ja tietty yöllä.

Meillähän on sulkuja vähän joka puolella taloa, itseasiassa ainoa vesiputki, joka ei ole sulun takana, on keittiön kuumavesiputki. No, ei ole siinä sulkua vieläkään (autotallissa oli väärän kokoinen jemmassa) mutta enää ei vuoda.

Kyllähän sitä muistaa aina arvostaa näitä nykyajan pikku ylellisyyksiä siinä vaiheessa, kun ne ovat menneet. Onneksi vesi sentään juoksee vielä keittiöön edes kylmänä, kuumaa vettä saa vaikka naapurihuoneesta tai keittämällä. Tiskikone on liitetty kylmään veteen.
Ja uuden vesiputken saa ostettua arkipäivänä lvi-liikkeestä.

Ulkona sataa vettä. Tihuttaa, ropisee, pisaroi, sataa saavista kaatamalla.
Ei muulla väliä, mutta nurmikko pitäisi saada leikattua, ja milläs ajat, kun alapihalla lilluu nilkkoihin asti vesi.
Ja ne villavaatteet ovat pihalla kuivumassa. Tai siis... No, saavatpahan perusteellisen huuhtelun ja tuuletuksen samaan hintaan.
Hiekkalaatikon pressu alkoi vedellä viimeisiään, kaikki sadevedet valuivat hiekkaan. Revin sitten irti vanhan pressun lankunpätkistä, joihin se oli niitattu. Lankut menivät kompostiin (en tiennytkään, että pikkumuurahaiset tykkäävät asua höylätyssä puutavarassa) ja pressunriekaleet roskiin, mutta samalla mallilla valmistui nopeasti uusi kissankestävä vedenpitävä tuulenriepottelematon suoja.
Nyt onkin hyvä, että on kunnon suoja, kun on kerrankin talossa lapsi, joka tykkää hiekkiksellä leikkiä. (sain perjantain varahoitopaikasta terveisiä, että Muropaketti on aivan ihana - niin, mitä uutta siinä on?)

Muropaketti on keksinyt kaataa kissan juomakupin murokuppiin - siitä tulee mukavaa soppaa, jota voi syödä lusikalla. Ette muuten usko, mutta puolitoistavuotiaan henki haisee aivan hirveälle kissanruokadieetillä. Ja se sotku leviää koko keittiöön.
Muropaketti on lihonut.

Kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan...

Ei tippa tapa, ja ämpäriin ei huku.

Meillähän hajosi syksyllä uima-altaan kiertopumppu. No, ostettiin sitten kokonaan uusi järjestelmä, joka saapuikin tosi nopeasti tilauksen jälkeen. Sitä ei olla vieläkään asennettu, koska...
-tiskikone hajosi
-vesipumppu hajosi
-kuumavesijohto (-putki oikeammin) halkesi

Nyt totesin, että vessan rättipatteri käy kuumana. Siis todella kuumana. Termostaatti hajalla, tai ehkä se kiertoneste on haihtunut/höyrystynyt ja vastukset palaa kuumina sen takia.

Meidän piti aloittaa talon remontointi tänä keväänä, mies on hannannut vastaan, ja tämäkö on sitten lopputulos?

Jotain hyvääkin. Juuri haukuin kurpitsat, nyt niitä oli itänyt liki kymmenen siementä (ja ei niiden kylvöstä ollutkaan kuin viikko?), pari köynnöskrassiakin on työntänyt sirkkajuuren esiin.
Muropaketilla oli mennyt varahoidossa hienosti, mutta olivat hukanneet pojan toisen lapasen. Siis lempilapasen. Harmittaa, mutta se varmaan löytyy jossain vaiheessa, ja säätiedotusten perusteella ei ensi viikolla hoidossa lapasia tarvitakaan...

Kyllä maalla on mukavaa

Eilen olikin oikein onnenpäivä. Sukulaismies oli päivällä käynyt kippaamassa kasvimaalleni kuormallisen navetan takaa, ja lupasi tuoda toisen samanlaisen kuorman vielä pellon laitaan (ei toiseen laitaan, vaan tähän laitaan). Muropaketin kanssa kävin vähän kasaa pöyhimässä (palanutta lantaa, kuivikkeena turvetta) ja nauttimassa. Muropaketti touhusi oikein isäntämeinigillä, jalat harallaan kenotti kasan kyljessä ja potkiskeli asiantuntevan näköisesti kikkareita.

Marjapensaat (tai ne pensaat, jotka vaikuttaisivat olevan vielä hengissä) saivat juurelleen kerroksen uutta multaa, samoin ainoa elossa oleva omenapuu. Raparperin juurellekin laitoin lämmikettä, ettei varpaita ala palella.

Vastoin pelkoani tuo onkin melkein silkkaa multaa jo, hyvin kompostoitunutta. Onhan se väkevää, sille ei voi mitään (taidan joutua vielä kalkituspuuhiin, kunhan löydän kalkkisäkkini jostain), mutta kyllä tuota isommille kasveille voi laittaa ihan suoraan kasvualustaksi. Siemenkylvöt pitää tietenkin tehdä vähän laimeampaan kasvualustaan.

Nyt voisi kasvimaan jyrsiä, ja samantien sitten ajaa nurmikon. Saisin katetta kasvimaalle, jos jossain vaiheessa uskaltaisi alkaa kylvöhommiin. Eilen tulikin televisiosta joku juttu kateviljelystä, sivusilmällä vain vilkaisin. Papuja olen taas ostanut pussikaupalla, mutta eihän niitä uskalla kylvää ennen kesäkuun puoliväliä. No, jos kasvihuoneeseen sentään laittaisi esikasvatukseen, siellä alkaa olla jo kohtalaisen tasalämpöistä öisin.

Maissit ovat jo itäneet. Mietin edelleen niiden sijoitusta, lajikkeita on kolme ja ne pitäisi pitää kaikki erillään toisistaan. Taidan popkornin (Red Strawberry) laittaa kasvimaalle, niitä on eniten. Sokerimaissit pitää sitten hajasijoittaa vaikka koiran kukkapenkkiin ja johonkin etupihalle.

Muiden kasvien kanssa onkin helpompaa, auringokukat (kolmea lajiketta) voi laittaa sekaisin, eikä kurpitsojenkaan kanssa ole ongelmia, kun kaikki ovat syötäviä lajikkeita.
Tai no, kurpitsojen kanssa ei ehkä muutenkaan tule ongelmia, koska viikko sitten kylvämistäni siemenistä vain yksi on itänyt, alle viiden prosentin itävyys on pienoinen pettymys... Kurkkuja en vielä ole uskaltanut kylvääkään, jos niiden kanssa joutuu odottelemaan monta viikkoa ennenkuin saa ne pihalle.

Muropaketti onkin tänään varahoidossa ryhmiksessä isompien lasten kanssa. Olipa hommaa järjestellä kaikki asiat ja tavarat. Sadesuojaa vaunuihin ei meinannut löytyä sitten mistään, kiersin puoli kaupunkia, ja kun olin jo luopunut toivosta, löysin Etolan poistokorista Illuminiten sadesuojia. 74-senttistä ulkoiluhaalariakin etsin vaikka mistä, täksi päiväksi kun on luvattu kosteaa muttei sateista ilmaa - omalla hoitajalla myörivät savessa ja Muropaketilla on kurahousut aina jalassa, mutta ryhmiksen piha on vähän siistimpi...

Saa nähdä, miten päivä on mennyt.

Savua ilman tulta

Pöllähdykset jatkuvat. Laitoin saunan lämpiämään, eikä se tietenkään alkanut heti vetää, eikä edes syttynyt kunnolla. Taas pöllähti savua sisälle, mutta puusaunan savu on ihan mukavan tuoksuista. Savuista.

Kiitos huolehtimisesta ja popkorn-konevinkistä. Mutta kun minä en halua sellaista konetta. Ei ole paikkaa sinne tuolla keittiössä, pistorasioita kyllä riittää, mutta pöydältä ei löydy tyhjää tilaa, eikä kaappeihin mahdu mitään. Sitäpaitsi, "terveellistä" ei kuulu ruokavaliooni...

No, nyt se sauna onkin jo lämmin, mukava mennä löylyihin hikisen päivän päätteeksi. Kasvimaalla mönkiminen nosti jo hien pintaan, aurinko porotti suoraan päähän. Kasvihuoneen vierestä piti kaivaa tyhjäksi kaukalo, katkoin koivunjuuret lapiolla ja vuorasin kaukalon uudestaan kaksinkertaisella paksulla juurimatolla. Saa nähdä, montako vuotta tuo kestää. Pelastin muutamia kasveja vanhasta istutuksesta, piparmintut (epäilen, että onko se oikeasti piparminttu, kun minun mielestäni se ei tee siemeniä, ja tuon olen itse kylvänyt), yksi kivikkokasvi ja vuohenjuurtakin pieni taimi löytyi. Minttu leviää kesän aikana koko kaukalon mitalle, viime kesänäkin se sen onnistui tekemään koivunjuurien välissä.

Salaatit ovat itäneet, samoin retiisit ja auringonkukat. Maissit kylvin tänään (kasvihuone on niin pieni, ettei sitä kannata tupata täyteen kylvöksiä kovin aikaisin, lämpö sahaa liikaa), kurpitsansiemenet laitoin likoamaan. Saa nähdä, onko minulla syksyllä tonni tuorerehua vai kurpitsavuori.

Ulkona on niin kesäinen ilma. Tänään pitäisi istuskella laiturilla miehen kanssa, katsellen lepakoiden lentoa ja kuunnellen kesälintujen laulua. Käki kukkui jo äitienpäivänä, ja lauantainahan näin jo ensimmäisen pääskysenkin. Pitäisi istuskella kaikssa rauhassa vilvoittelemassa saunan jälkeen.

Mies on töissä ainakin puoleenyöhön, minä taas menen heti aamusta töihin. Saunotan lapset ja menen itsekin mahdollisimman pian nukkumaan. Päätä särkee raitisilmamyrkytys ja päivän tehtyjen töiden taakka. Alennuin jopa imuroimaan kesken päivän, kun alkoi inhottaa lattialla vilistelevät hämähäkit. Jättiläisiä. Syövät onneksi muurahaisia, niitäkin on ihan liikaa.

Pyykkivuorossa ovat villavaatteet. Niitä riittää, meillä ne ainakin ovat käytössä sekä talvella toppahaalareiden alla että välikausihalareiden alla vilpoisilla ilmoilla.
Huomasin mielenkiintoisen asian (nniin, elämäni ON tylsää...). Esikoiselle aikoinaan kutomani villapaidassa on käytetty kolmea eri 7veljes-lankaa. Resoreissa yksivärisiä valkoista ja sinistä raitoina, muutoin paita on meleerattua (? kolme eri väristä säiettä muodostaa itse langan) sinivalkoista seiskaveikkaa. Ja tuo kirjava lanka on todella pehmeää, yksiväriset langat taas ovat karkeita. Ero on tosi selkeä, koska minäkin paksunahkaisena huomasin sen. Ja sentään nuo langat ovat kaikki olleet tuotannossa samaan aikaan, olivat jotain Anttilan kampanjalankoja 50g kerissä.

Pitäisiköhän hankkia parempaa tekemistä?

Käry kävi

Pitkän työpäivän jälkeen raahasin mukulat kotiin ja ryhdyin talvivaatesavottaan. Se on laajentunut myös liian pieneksi jääneiden vaatteiden lajitteluun ja varastoitavaksi pakkaamiseen. Pari laatikollista meni jo viime viikonloppuna varastoon autotallin taakse, ja nyt sain kolme laatikollista pakattua. Pakkasin myös yhden vajaan laatikon makuuhuoneen yläkaappiin (siihen tulee täydennystä, kunhan saan pestyä lisää pyykkiä) ja yhden yläkaapin tungin täyteen toppavaatteita, jotka tulevat käyttöön ensi talvena.

Näkyykö se täällä lainkaan? No, ei minun silmiini ainakaan. Esikoisen vaatelipaston edestä lähti toki kaksi isoa muovilaatikkoa, mutta muuten tuntuu siltä, että teen aivan loputonta työtä. Nuo vaatteet sikiävät pimeissä nurkissa keskenään ja siksi niitä jatkuu ja jatkuu loputtomiin...

Yritin palkita itseäni hyvin tehdystä työstä ja laiton popkornia tulemaan. Tosiaan tuleen, hetken kuluttua löivät liekit kattilasta ja palovaroitin alkoi huutaa. Iskin kattilaan kannen päälle ja hiljensin hälyttimen. Ja sitten toisen. Aloin tuulettaa huushollia ja heitin palaneen kattilan pihalle. Hei hei rakas popkornikattilani, jään kaipaamaan. Millä NYT poksauttelen herkkuni? Mikropopkornit eivät aja samaa asiaa, koska niihin on vaikeampi sulattaa sekaan puolta pakettia voita...

Kuumenevalle öljylle ei koskaan saa kääntää selkäänsä.

Nyt minulla on kurkku kipeänä, rasvankäry käy aina nieluuni. Päätä särkee (koska en saanutkaan rasva-ja hiilihydraattitankkaustani) ja huushollissa leijuu eltaantuneen öljyn lemahdus. Puhdas rypsiöljyhän ei varsinaisesti haise edes kärytessään, mutta jäähän rasvasta aina se tietty tuntu ympäristöönsä.

Pyykkikoneessa on viimeinen toppahaalari, jonka löysin. Ja sitten tuli mieleeni, että Muropaketilla on kevyttoppapuku hoidossa repussa varavaatteena. No, ehkä sen voisi jättää pyörimään kesäksi nurkkiin, se ei ole niin lämmin, että talvivaatteesta menisi. Pesu-urakkaa odottaa enää villavaatteet, yhdet pitää laittaa varuiksi kesälomareissua varten, jos mennään merta edemmäs kalaan tai edes Napapiirille. Jäämeren rantaan tekisi mieli, mutta eihän sinne ehdi näillä lomilla.

Kesä on alkanut

Lauantaina totesin, että nyt on kesä. Illalla hämärässä, tai oikeastaan jo yöllä, menin saunan jälkeen vilvoittelemaan ja kuivattelemaan ulos, ja laiturilla seistessäni kuuntelin hiljaista kitinää. Vaaleampaa taivasta vasten näin vihdoin äänettömiä viuhahtajia. Lepakot ovat täällä!

Vaikka en ole kovin ihastunut siihen, että lepakot sotkevat vinttimme ja terassin valokatteen, ovat ne silti kovin hellyttäviä eläimiä. Paljon hellyttävämpia kuin käärmeet, esimerkiksi. Niin rumia, että ei niistä voi olla pitämättä. Niin herkkiä, että pelkkä ajatus jo tuntuu musertavan ne. Ja silti ne tunkevat itsensä sisälle hormin kautta.

Viikonloppu oli äitienpäivästä huolimatta ihan hyvä. Sain tiskikoneen käyttööni Euroviisufinaaliin. Pientä miettimistä aiheutti virtakytkimen mielenkiintoinen sijoituspaikka koneen ylälaidassa - sinne piti muistaa jättää tarpeeksi tilaa käyttöä varten. On mukavaa, kun kotoa löytyy putkimies.
Käsin tiskaaminen ei kovin ikävää ollut, mutta onhan se tiskikone kätevä. Sinne saa hyvin hukattua piiloon likaiset astiat, niitä ei tarvitse säilöä tiskipöydällä.

Lapsoset pienoiset osallistuivat äitienpäiväkorttien väsääminen vähemmälä innolla. Loppujen lopuksi kuitenkin valitsivat korttipahvit, käytettävät värit ja muut. Kuvia korteista ei ole, vaaleanpunainen ja vaaleansininen kortti, joissa suikale kuviollista silkkipaperia, ja sävyihin sopivia nappeja. Sisälle esikoisen itsensä kirjoittamat onnittelut ja kaikkien kotona olevien lasten nimet (esikoisen kirjoittamina).

Lauantaina kävin ostamassa itselleni äitienpäiväruusut. Neiti ja Muropaketti olivat mukana, ja yllättäen Agrimarketista tarttui mukaan kaikenlaista siementä. Laiskan viljelijän unelmapaketti oli tämä uusi siemenmatto, kuitukankaaseen kylvettyjä siemeniä. Ostin salaattirullan. Muropaketti oli jemmannut ostoskoriin koristeheiniä ja kuivan niityn siemenseoksen, etenkin niittykukat olivatkin kivan näköisiä - ja kotimaisia! No, kukkia ei sieltä mukaan tarttunut, vaan kävin hakemassa ne paikalliselta puutarhalta.

Sain jopa kylvettyä lavallisen siemeniä iltapäivällä. Kolmea eri auringonkukkaa (siirrän ne kesäkuussa sitten kasvimaalle), kahta eri väristä porkkanaa (punaista ja keltaista, oranssit säästän kasvimaalle), sitä salaattimattoa sekä kahta erilaista retiisiä (punaista ja valkoista).

Kasvihuone pitäisi raivata tyhjäksi, jotta pääsisin kylvämään esikasvatukseen pavut ja kurkut. Tarvitsisin kyllä ensin multaa. Setä lupasi tuoda kuormallisen, mutta se ei käy kasvihuoneeseen, eikä todellakaan sovi taimikasvatukseen - suoraan navetan takaa. Sen verran jytäkkää kamaa, että taimet palavat alta aikayksikön. Se meneekin kasvimaalle ja jyrsitään sinne saven sekaan. Taidan tänä vuonna kylvää kasvimaallekin siemenet puutarhaturpeeseen. Kaadan vakoon ohuelti turvetta ja kylvän siemenet siihen, peitän siemenet turpeella; hennot taimet pärjäävät paremmin turpeessa kuin tuossa savessa, ja kun ovat vähän kasvaneet, pääsevät kiinni savimaahan ja ravinteisiin - tällä systeemilla olen useampana keväänä saanut hyvän tuloksen kylvöksistä, tosiaan pelkässä savessa eivät oikein pikkutaimet tahdo jaksaa.
Saa nähdä, muistaako mies ostaa multasäkkejä, ei muistanut antaa mukaan vanhaa hihnaa jyrsijästä, täytyy huomenna käydä ostoksilla sitten.

Viime vuonna kuvasin naapurinisäntää pölypilvessä. Ihan samanlaista näyttää nytkin olevan. Kumma, kun ei enää keväisi sada kunnolla. Juujuu, täksi päiväksi on luvattu sadetta, mutta aina ne vaan lupaa. No, jos toinen naapuri tuo meille myymänsä puut tänään, niin aivan varmasti sataa kaatamalla ja ukkostaa - hänellä kun ei ole koppotraktoria.

Viikonlopun tärkein asia tapahtui kuitenkin sunnuntaina illalla. Esikoinen oppi ajamaan polkupyörällä, ilman apupyöriä. Minun pieni piiperöisen polki sitten suoraan pellon toiselle laidalle (hienosti pysähtyi tien laitaan odottamaan, kun auto tuli vastaan). Niin hätäinen oli lähtö, että unohtui kypäräkin kotiin.
Poika on opetellut kotona olemista, ensi syksynä kun saattaa olla edessä pitkät yksinäiset iltapäivät, jos iltapäiväkerhoa ei saada kasaan koululle.

Neiti on vihdoin ja viimein terve, saa nähdä, miten hoidossa tänään sujuu kahden viikon poissaolon jälkeen. Voi olla rankka päivä. Muropakettikin jäi itkemään pitkästä aikaa, olisi voinut viikonloppu jatkua vielä.

Miksi en jaksa enkä viitsi edes välittää

Kotona on kaaos alkanut vallata alaa. Se hiipi lastenhuoneen kautta makuuhuoneeseen, ensin raivasin lastenhuoneesta omia tavaroitani pois sängyn alle, ja yht'äkkiä oli makuuhuoneen nurkka tungettu täyteen kangas- ja lankalaatikoita, ja niiden eteen alkoi kohota vuori mankeloitavia ja silitettäviä puhtaita pyykkejä.

Lastenhuoneen lelutsunami lainehti makuuhuoneeseen asti, ja nyt makuuhuoneessa on kolme suurta pyörillä varustettua laatikkoa täynnä leluja. Ne siirtyivät sinne, koska halusin päästä ompelemaan ja jouduin raivaamaan tieni ompelukaappiin.

Jossain välissä sekä esikoinen että neiti ovat kasvaneet, ja pieneksi jääneet vaatteet ovat pesun jälkeen hätämajoittuneet makuuhuoneeseen. Sen takia enää normaalit pesusta tulleet viikkausta ja kaapitusta odottavat vaatteet joutuivat ajamaan koiran pois omalta paikaltaan. Ja sitten iski rota ja joka paikka täyttyi pestyistä tyynyistä, peitoista, lakanoista, pyyhkeistä, sideharsoräteistä...
Tiskikone kärähti ja se seisoi keskellä ahdasta keittiötä, ja tiskit alkoivat kertyä keittiön pinnoille. Koska tiskikoneen ohi ei niin vaan huitaistukaan, alkoi keittiön tykätarpeet kerääntyä sinne, mihin yletti. Yksi keittiön yläkaappi jäi kokonaan pois käytöstäni, koska en kertakaikkiaan yletä kurottamaan tiskikoneenraadon vierestä sinne taakse. Ja ne astiat ja muut tavarat sitten on sijoitettu pitkin puuhellanpäällistä, hoitopöytää ja keittiön sivupöytää.

Postit eivät em. syystä enää mahdu keittiön sivupöydälle, vaan ne ovat livahtaneet asumaan ruokapöydälle ja takan viereen. Lintusten hyllyn kirjahyllystä olen saanut pidettyä lähes tyhjänä ylimääräisestä, kun siirsin veroilmoitukset odottelemaan tarkastamista kirjoittimen päälle.

Olohuone on esittänyt "Maailmansota I, Keskisen Euroopan rintamasairaala" näytelmälavastusta jo kaksi viikkoa. Sisar hento valkoista ei vain ole näkynyt. Eilen neitillä oli kuumetta enää 38,6, edistystä kai, jos aikaisemmin on ollut 39,8. Netistä kun lukee lastentautien hoitosuosituksia, niin jokaisen taudin kohdalla on maininta: jos kuume on yli 38,5, on otettava välittömästi yhteyttä lääkäriin. Lääkäri voivotteli, että ei nyt oikein olisi aikoja, mutta huoli sitten miehen tytön kanssa sinne. Mitään ei oikeastaan löytynyt, korvissa punoitusta ja kurkussa peitteet. Antibioottikuuri, koska tulehdusarvot selkeästi koholla. Ja edelleen kuume jatkuu. Eilen ei tyttö oksentanut.

Viime yönä nukuin ennätykselliset 6 tuntia. Ihmiselle, jonka vuorokautinen unentarve on yli 9 tuntia, tuokin on liian vähän. Mutta onhan se nyt jo sentään paljon, kun kaksi viikkoa on mennyt neljän tunnin pätkittäisillä unilla. Ja mies ruikuttaa, että yövuorossa väsyttää, kun saa nukkua aamupäivästä vain neljä tuntia putkeen ja illalla pari tuntia päälle.

En tiedä mistään mitään, enkä jaksa enää edes innostua väittelemään Viron ja Venäjän välisestä patsaskonfliktista - ihan tekemällä tehty kriisi, mutta minkäs voit.

Hahmotin jotenkin epämääräisesti, että äitienpäivä on tulossa piakkoin. Ja nyt tänään välähti mieleeni, että kahden yön päästä. Esikoinen ja neiti olivat hoidossa kuulemma aloittaneet äitienpäivälahjan tekoa, mutta ne ovat tietenkin kesken siellä edelleen. En siis saa lahjoja enkä kortteja sunnuntaina, tai lauantainahan minä omaa äitienpäivääni vietän, sunnuntaina ei enää ole juhlatuulta.

Omalle äidilleni ei ole mitään, enkä edes keksi mitään. Vastaanotto on aina sama, olipa kyseessä timanttitiara tai kumisaappaat. Ostan kukkasen, lapset saanevat askarrella huomenissa kortin, myös miehen äidille. Viemisinä on sentään Muropaketin 1-v kuva, sitä on odotettu ja vihjailtu, että jokos sellaisen saisi...

Jostain pitäisi saada aikaan energiaa selvittää naapurien metsänkaato/myyntiaikeita. Olisi ikävämpi yllätys joku aamu vain herätä siihen, että moto kaataa kuusia uima-altaan vierellä. Pahimmillaanhan se johtaa siihen, että meille tulee matkapuhelinkenttä.

"Äiti"

Eilen olin ripustamassa pyykkejä ulos, kun mies huusi kovalla kiireellä minua ovelle. Tulin, ja jo nurkan takaa kuulin helän äänen huutelvan äitiä. Voi sentään, meidän vauva on oppinut sanomaan äiti. Nyyh.
Äitiä huudellaan nyt siten aina apuun. Kun ollaan jumissa pöydän alla. Kun kakka valuu puntista jalkaa pitkin. Kun isoveljen sängyssä alkaa pelottaa. Ihanaa.

Kylällä järjestettiin pitkästä aikaa kirpputori. Miehen kanssa lähdettiin ihan viime minuuteilla pikaisesti käymään, mies halusi käydä kahvilla ja itse halusin katsoa, löytyisikö jotain kivaa. Ostin seitsemän froteepyyhettä 50snt/kappale, neitille pari paitaa ja liivimekko. Esikoiselle ei löytynyt mitään, ja Muropaketille en edes katsonut. Kahdessakin pöydässä oli näköjään kestovaippoja myytävänä (MLL:n lastenvaatekirppis), toisessa vain pari Snappia ja toisessa sitten villiksiä, sisävaippoja ja PUL-kuoria. Osa ihan "teollista tuotantoa" ja osa tsi-merkkiä. En sitten ostanut, olisi pitänyt olla Muropaketti tai edes joku sopiva vaippa mukana, että olisi tietänyt oikean koon.

Oli mukava nähdä, että paikalla oli runsaasti myyjiä. Paikalla pidempään olleet kehuivat, että aamulla paikka oli ollut tupaten täynnä ostajia - nytkin porukkaa oli, vaikka myyjät jo alkoivat kerätä kimpsujaan kokoon. En tiedä, oliko tavaraa kuinka mennyt kaupaksi, mutta vartin perusteella epäilen, että jossain vaiheessa pidetään vielä toinenkin kirppis.

Pyykkirumba jatkuu, tänään vasta toinen koneellinen menossa, kun aamusta en vain viitsinyt laittaa konetta pyörimään. Pitäisi ehtiä pestä nuo pyyhkeet, että saisin silputtua ne vaippoihin. Eilen pesin neljä koneellista, pari koneellista vaippoja ja kaksi koneellista ihan tavallista pyykkiä. Yritän pestä talvivaatteita pois käytöstä, en enää suostu pukemaan mukuloille toppahaalareita, vaikka tulisi kuinka kylmää. Jääkööt sitten kotiin ja sisätiloihin, jos lunta vielä tulee.

Potut odottavat kuorimista, auto pitäisi pestä, vien sen huomenna korjaamolle. Arvio oli, että kestää ainakin keskiviikkoon asti, ehkä pidempään. Riippuu siitä, kuinka paljon osia pitää maalauttaa ja löytyykö puskuria varastosta vai tilataanko se valmistajalta.

"Kakka"

Voih, meidän Muropaketti on oppinut ensimmäisen sanansa! Kakka - ei uskoisi, mutta sana kaikuu kuin runona pojan suusta...
Ja kun idea keksittiin, niin nyt on sitten pallo ja pam ja kiitti ja amma.

Keksin keinon kiertää Bloggerin sisäänkirjautumisessa, kirjaudun googlen kautta, niin Netscapeni ei kaadu. Inhottava, kun selain ei enää leiki mun kanssa. Versio on kyllä ikivanha, pitäisi päivittää. Saa nähdä, löytyykö muita bugeja vielä.

Kohta olisi isomman kummipojan syntymäpäivä, en ole vielä lahjaakaan keksinyt. Jotain itsetehtyä suunnittelen - mutta pitäisi toteuttaakin...
Minkähänlainen apupupusta tulisi puuvillasta kudottuna (kummipojan äiti on villalle allerginen), olisi ainakin pesunkestävä. Sen lisäksi voisi sitten surauttaa vaikka jonkun collegepuvun, niitä kesällä tarvitsee aina.
Tai jokaisen pikkupojan takuuinhokki, slipoveri.

Saa nähdä, onko rota jo hiipumassa. Jospa saisi pestyä välillä muutakin pyykkiä kuin lakanoita ja pyyhkeitä ja vaippoja. Tyynytkin saivat viime yön olla ihan rauhassa - eivät ne muuten pesua tarvitsisi, mutta esikoinen käy pyyhkimässä niihin naamansa sen jälkeen, kun on ykännyt ensin vessassa... Mokomakin.
Täytyy varmaan ostaa seuraavaa tarvetta varten jo etukäteen kaappiin jemmaan hajusteellista pesuainetta ja huuhteluainetta. Joko muistin valittaa, että märkä höyhentyyny (ainakin Hemtexin) haisee pahalle.

Rota

Meidän kotona olevilla lapsilla siis on rota. Virus, mahatautia aiheuttamassa. Saattaapi olla joku toinenkin sen kaverina, mutta haju paljasti ainakin tuon yhden.
Onkin ollut mukavaa olla töissä, kun mies on ollut kotona. Vaikka täällä tapellaan melkein verissä päin (jostain syystä kaikki ovat niin kärttyisiä taas tänään), niin on sentään ihan ppuhdasta ja siistiä. (no, en puhunut omasta työpöydästäni sentään)

Sunnuntaina olisi pitänyt mennä kirppikselle myymään, tavaraa löytyisi nurkista enemmän kuin jaksaisi kantaa myyntipöytään, mutta ei onnistu, ei tällä kokoonpanolla. Höyhentyynyt ovat olleet jo kahteen otteeseen pesussa, peitot kolmatta kertaa. Lakanoita en ole jaksanut laskea, olen siirtänyt neitin kokonaan nukkumaan olohuoneen sohvalle, pedannut vaan alle ison pyyhkeen ja peiton ja lakanoita. Hyvin on siinä uni maittanut, ja sopivalle etäisyydelle saa ämpärin, johon neiti urheasti on yökkinyt satunnaisin väliajoin.

Aamulla oli tarkoitus viedä Muropaketti hoitoon, poika oli kuumeeton keskiviikkoillasta ja yrjötön perjantai-illasta lähtien. 7.25 hain pojalle haalarin päälle, 7.27 huomasin, että toinen tumppu puuttuu - Muropaketti ryhtyi kiskomaan villasukkia käsiinsä. Klo 7.28 löysin puuttuvan tumpun ja klo 7.29 pikkuinen ykäsi haalariinsa. No ei mennyt sitten hoitoon, ei. Ja nyt on poika kuulemma ripulissa.
(ja miksi olisin vienyt hoitoon? no siksi, että mies olisi voinut keskittyä neitin hoivaamiseen ja saanut mahdollisesti siivottuakin vähän, pyykkikasojen välistä nyt ehkä voisi vähän imurilla hutaista).

Kotimatkan varrella täytyy kuulemma käydä ostamassa vessapaperia ja talouspaperia. Miksi?

Komento takaisin

Oma nettiselaimeni on vetänyt herneen nenään eikä suostu enää päästämään minua bloggeriin. Joudun tyytymään exploderiin, enkä ole ollenkaan levollisin mielin.

Muropaketti ei sitten päässytkään naamiaisiin. 39,6 asteen kuume ratkaisi asian hyvin helposti. Kun siihen lisäsi vielä viiden minuutin välein ykäävän neitin, ei paljon tarvinnut minunkaan miettiä, lähdenkö töihin keskiviikkoaamuna. Puhumattakaan siitä, että täysikuu valvotti neitiä vielä entisestään. No, voihan noita videoita katsoa keskellä yötäkin, sitähän meillä on harrastettu aina.

Olen tähän asti ollut hyvin tyytyväinen paikallisen terveysasemamme toimintaan. Nyt, kun kuntayhtymälle on saatu uusi ylilääkäri, niin ovat tavatkin muuttuneet. Laboratorioon täytyy varata aika, labra-ajatkin ovat muuttuneet. Tästä oli pieni A5-lappi labran seinällä, sen kokoisella präntillä, että labrassa harvakseltaan käyvä vanhus ei tajua lappua lukea, istuu yön paastottuaan tuntikaupalla odotustilassa ja alkaa vajota sekavuuteen alhaisen verensokerinsa takia. Ai niin, olihan muutoksesta tiedotettu, Internetissä. Kuntayhtymän kotisivuilla. Hienoa, sieltähän jokainen heikosti näkevä ja dementoitumassa oleva mummeli ja ukkeli pystyykin tuon tärkeän tiedon lukemaan näppärästi.

Aikaisemmin sai myös lapsen sairauden takia sairaslomalapun terveysasemalta terveydenhoitajalta. Nyt ko. lapun kirjoittaa sairaanhoitaja, joka on läsnä vain muutaman tunnin päivästä, eikä pysty lappua kirjoittamaan näkemättä sairasta lasta. Ihan hyvä sinänsä, mutta... Viepä nyt ripuloiva ja oksenteleva lapsi sinne sydänsairaiden ja keuhkoahtaumapotilaiden keskelle odottelemaan omaa aikaansa. Näitä sairaslomalappuja tietenkin voi kirjoittaa vain tiettynä aikana päivästä, ja ne ajat annetaan aamuisin klo 8.00 samalle päivälle, aikoja on rajoitetusti ja puhelimella ei välttämättä pääse aamusta läpi. Takautuvasti lomalappua ei voi kirjoittaa. Ihan hieno systeemi, etenkin jos vanhempi on menossa iltavuoroon ja lapsi sairastuu vasta aamupäivän aikana.
Noin, näppärästi pakotetaan ihmiset lähtemään yksityisille lääkäriasemille hakemaan lääkärintodistusta, saadaanpahan tuokin ylimääräinen palvelu lapsiperheiltä pois.
(minä en kuulemma tarvitse sairaslomalappua lapsen sairauden vuoksi)

No, onneksi on mies, joka hoitaa lapset kotona, kun äiti lähtee työmatkalle etelään ja laistaa kaikista velvollisuuksistaan.

Kippari-Kalle sairastuvalla

Huomenna on Muropaketin naamiaisjuhlat kerholla. Mietin pääni puhki, että mitä voisi keksiä tuollaiselle puolitoistavuotiaalle, joka ei vielä naamiaisten päälle mitään ymmärrä. Teletappeja mietin, mutta siinä oli vain se mutta, että sellainen puku esimerkiksi fleesestä voisi olla aika lämmin. Kun tuo muutenkin juoksee hikipäässä koko ajan.

Mies keksi, että Kippari-Kalle! No mutta, se ON hyvä idea, poikaa kun pienempänä ja pulleampana kaikki haukkuivat Kippari-Kalleksi, kiitos hyvinmuodostuneiden käsivarsien. Videohyllystä yritin kaivella meidän omia filmejä, mutta nehän on mustavalkoisia. Voi pöh. Netti pelastaa. Kovin suurta vaivaa en ehtinyt nähdä, housut ja paita löytyivät valmiina, kauluksen leikkasin collegesta ja ompelin siihen sopivan sinisen nauhan (huolittelu? kuka sellaista viitsii...), paitaan etsin keltaiset napit ja valkoiseen baskeriin ompelin nauhan ja lipan. Täytyy vielä tatuoida ankkurit pojan käsivarsiin.

Koska Muropaketti ystävällisesti sairasti isoveljensä kanssa yhtä aikaa, vien hänet kerhoon huomenna. Tauti on tarttumisensa jo tarttunut (sitäpaitsi sieltä hoidosta se on joka tapauksessa meillekin rantautunut).

Neiti onkin ollut niin vaivaton tänään, on ollut oikein lomaa. Tättähäärää ei näy, sohvalla makaa kekäleenä hehkuva potilas, jonka vaativin pyyntö oli saada"ihan tavallista mehujäätä, jolla ei ole nimeä". Huomisen olen kotona, sitten täytyy tehdä vuoronvaihto miehen kanssa.

Pikkuserkun kanssa ei sitten treffattukaan, pikkulikkaa ei viitsi tuoda tänne taudinpesään, heillä on kuitenkin pitkä matka kotiin, ja kun lähtevät vasta muutaman päivän päästä, niin aivan varmasti tuo oksennustauti iskisi pikkulikkaan reissun päällä. Ei ole kivaa oksentaa autossa.
Harmi, olisi ollut mukava nähdä pitkästä aikaa.

Tiskikone sitten menee vaihtoon. Pumppu leikkasi kiinni viime yönä, kun ohjelmakytkin jumitti. Kiitos kuuluu muurahaisille, jotka olivat majoittuneet sinne ohjelmanvalitsimeen. Johan ne muutama vuosi sitten aikaansaivat oikarin sinne. Palanut kitiini haisee pahalle.

Vapputunnelmissa

Meillä onkin taas tunnelma katossa vapun kunniaksi. Illalla neiti alkoi kaivella kurkkuaan, että on karva suussa. Ehdin just ja just kiskaista tytön lattialle, kun eka oksennus lensi. Ai kun kivaa.

Yö meni sitten yökkiessä, kissapissoja pestessä (meidän kissa on ottanut mallia pikkuveljen kissistä ja lorottelee vessan lattialle - ulkona on liian kylmää käydä kykkimässä) ja tiskikoneen kanssa tapellessa. Ei sekään toimi, yritin ostaa sitruunahappoa (putsauspesu on tähän asti auttanut tuohon ongelmaan), mutta on tukustakin lopussa. Ihmiset ovat innostuneet kevätsiivoukseen ja ostaneet apteekit tyhjiksi.

Eilen aamulla ompelin heti herättyäni pienen vauvalahjan, pikkuserkku tulee käymään ja muistelen jonkun kertoneen, että heillä olisi perheenlisäystä tiedossa. Vaikka samapa tuo, tarvitseehan noita pikkulahjuksia aina silloin tällöin, voisi tehdä varastoon.

Tämä aamu alkoikn sitten lupaavammin. Olin vihdoin vajonnut koomaan, kun mies älähti. Muropaketti oli kiivennyt pois sängystä ja kiskonut vaipan pois. Söpöjä ruskeita jalanjälkiä koko makuuhuoneen lattia täynnä.

Nyt pitäisi jaksaa miettiä, miten huomisen (arkipäivä taas vaihteeksi) sumplii, ja loppuviikon. Neiti on kutsuttu synttäreille, ja samana päivänä olisi tanssi ja mulla on vielä työmatka etelärannikolle, ja kotiin olisin tulossa yhdeksän junalla. Että mä tykkään, kun tää työelämä on niin suunniteltu perheellisille.

Kivan lisämausteen toi vielä sähköyhtiö, joka puolen vuoden jälkeen sai aikaiseksi lähettää sähkölaskun.