Rauha maassa. Nuorimmaiset nukkumassa. En osaa sanoa pikkupojat, Lintuset ovat meidän pikkupojat.
Miehellä taas mielenkiintoinen iltavuoro, alkoi kymmeneltä aamulla. Tuli kotiin vähän ennen puoltayötä, eipä ehdi paljon perhe-elämästä puhumaan kun menee taas. Lapsilla on hirveä ikävä isää, ja ihan rehellisesti sanottuna, olisi joskus ihan mukavaa puhua miehen kanssa kasvotusten, eikä puhelimessa.
Puhelinlinjat toimivat, ja nettikin pelaa. Ystävällinen asentajamies soitteli vielä perään, että nyt pitäisi olla kaikki kunnossa. Jotenkin nämä kaapeliviat ja nettikatkot ovat nykyään jokakesäinen riesa. Sen nyt vielä ymmärrän, että ukkosella hajoaa omat modeemit tai puhelimet, mutta miten voi olla ilmajohdot niin huonossa kunnossa, että pikkupuuskat katkoo niitä? Nyt ei ollut edes puita linjojen päälle kaatunut.
Sadeilmat ovat olleet hyvä tekosyy lusmuta sisätiloissa. Lapsetkin jo kaipaavat pihaelämää, ihan vapaaehtoisesti ovat kipaisseet pihalle ukkoskuurojen väleissä. Ukkosen ollessa päällä en ole antanut mennä pihalle. Sen verran aukeaa kuitenkin, että salama voi iskeä johonkin poihan puuhun tai rakennelmaan. Talossa sentään on ukkosenjohdatin, kiitos ukkoskammoisen tätini joka talon rakensi aikoinaan.
Sateessa on myös se hyvä puoli, ettei kasvimaata tarvitse kastella. Kattaminen on tuottanut tulosta, ei enää savilillua vaan kuohkeaa multaa näidenkin vesimassojen tultua alas pilvistä. Potut ovat jo puskeneet ruusukkeitaan maanpinnalle, ne ovat aina jotenkin niin lohduttavia. Tulee turvallinen olo, elanto on taattu kun perunaa riittää. No, eipä meidän kolmella lyhyellä vaolla talven yli pääse, mutta se periaate kuitenkin.
Katselin tuossa alkukesästä, kun naapurinmies teki kuokalla vakoja pottujaan varten. Hänen perunansa riittävät koko vuodeksi, kuten myös kurkut, kurpitsat, sipulit ja porkkanat. Taitaa olla papujakin, ja herneitä. Haikeaa katsella naapuria pellolla ahkertamassa, menneinä vuosina se oli hänen siskonsa valtakunta... Mutta suoria olivat käsin vedetyt pitkät rivit.
Jokohan muuten uskaltaisi istuttaa kurpitsat pihalle...
Pikkusisko teki kaikenlaisia löytöjä lastenhuonetta siivotessaan. Muutama ufokin löytyi, ja kiikutettiin eteeni asianmukaisesti paheksuntaa ilmehtien. No juu juu, kyllä mä TIEDÄN että mulla on jossain jemmassa tusinoittain aloitettuja töitä... Ufoimmat päätyivät
Ufo-blogin esittelyyn. Rehellinen kun olen, niin tuossakaan eivät ole vielä kaikki keskeneräiset tästä huushollista. Loppuja en vain tähän hätään löydä.
Muropaketin villapaidan sain vihdoin valmiiksi, päättelin jopa kaikki langanpäät. Kaikki. Muistin taas, miksi itsestäänraidoittuvat langat ovat mukavia.
Huomenna tuleekin jätekaivontyhjentäjä. Äijä oli tilannut auton ja samalla oli ilmoittanut, että muidenkin talojen sakokaivot kaipaavat tyhjennystä. Saa nähdä, minkälaista jälkeä raskas auto tekee nurmikkoon, yleensä meille on tyhjennys tilattu talvella pakkasten aikaan. Että jäi sitten viime talvena tilaamatta.
Juhannus tuli juhlittua. Tänä juhannuksena en ollutkaan peristeiseen tapaan töissä juhlissa, vaan kävin vain vieraana siellä. Mies sitten puolestaan olikin hommissa, pystyttämässä päivällä telttoja rannalle. Illalla juhlissa kysyi minulta, että mitä haluaisit arpajaisista voittaa? Sanoin, että on siellä kuulemma lankaa, mutta älä suotta niitä mulle hae, onhan mulla sitä jo kotonakin. Kymmenen minuutin päästä mies toi näytille kaksi La Alpaca-kerää...
(kyseessä on siis ihan oikeat rehelliset arvat, ja palkinnot on merkitty arpalistoihin jo etukäteen, eikä arparullat ole missään järjestyksessä pannoissa)
Tekisi kovasti mieli tehdä jotain pientä kivaa noista langoista. Kahdesta kerästä ei mitään suurta synny, vauvanvaatetta ajattelinkin. Mutta - seuraavaksi syntyvien vauvojen vanhemmat eivät kovin korkealle arvosta käsinpestäviä vaatteita, ja tuo lanka ei kyllä konepesua kestä huopumatta. Omaan käyttöön voisin tehdä jotain, mutta kun ei niin ole tarvetta. Sinapputuubi kasvaa niin kovaa vauhtia, että vauvanvaatteet vaihtuvat kohta taaperovaatteisiin...
Viikon kotitalousvinkki: jos olet kovin kovakourainen nyrkkipyykinpesijä, kannattaa katsoa, löytyykö pesukoneesta villapesuohjelmaa. Se on ollut minun pelastukseni. Ja villahousujen.
Tunnisteet: Kasvimaa, Käsityötä, Maalaiselämää