Muuttopuuhissa

Pikkusisko muuttaa. Sisko on saanut kämpän kaupungista, ja minä menetän siis ainokaisen jatkuvan sosiaalisen kontaktini. Melkein itkettää, kuinka voi aikuinen ihminen olla näin yksinäinen. Muuttaa sitten ainoa lapsenhoitoapukin pois. Tästä lähtien on vain raahattava koko hunnilauma mukaan joka paikkaan, eikä toivoakaan siitä, että joku tulisi piristämään minua, kun olen kipeänä.

Muutto kyllä tuo sitten piristystä meidänkin huusholliin, kun voin haalia kasaan käyttämättömiä kotitalousvehkeitä, astioita ja tekstiilejä. Tai no, ei minulta käyttämättöminä löydy edes laudeliinoja, mutta onpa muutamakin metri kankaita, jotka on ajateltu pannulapuiksi, keittiönverhoiksi, ties miksi. Niistä voisi saada aikaan ainakin verhot pikkusiskolle, ja muita tykötarpeita. Mutta siis meille tulee joku pieni kolonen tilaa. Lasit ja paistinpannu lähtivät jo.

Vielä huomenna pikkusisko tulee meille ihan muuten vaan. 14 vuotta hän onkin tulla tupsahtanut ovelle koputtelemaan, karannut kun pellon toisella laidalla on tullut sanomista tai kun on ollut tylsää. Vastaisuudessa tulee aina kylään.

Eipä tässä voi kuin kiskoa itsensä liikkeelle ja ryhtyä kaivelemaan kaappeja. Tupaantuliaislahja on jo ollut mietittynä kauan...

Pilvipoutaa

Rauha maassa. Nuorimmaiset nukkumassa. En osaa sanoa pikkupojat, Lintuset ovat meidän pikkupojat.

Miehellä taas mielenkiintoinen iltavuoro, alkoi kymmeneltä aamulla. Tuli kotiin vähän ennen puoltayötä, eipä ehdi paljon perhe-elämästä puhumaan kun menee taas. Lapsilla on hirveä ikävä isää, ja ihan rehellisesti sanottuna, olisi joskus ihan mukavaa puhua miehen kanssa kasvotusten, eikä puhelimessa.

Puhelinlinjat toimivat, ja nettikin pelaa. Ystävällinen asentajamies soitteli vielä perään, että nyt pitäisi olla kaikki kunnossa. Jotenkin nämä kaapeliviat ja nettikatkot ovat nykyään jokakesäinen riesa. Sen nyt vielä ymmärrän, että ukkosella hajoaa omat modeemit tai puhelimet, mutta miten voi olla ilmajohdot niin huonossa kunnossa, että pikkupuuskat katkoo niitä? Nyt ei ollut edes puita linjojen päälle kaatunut.

Sadeilmat ovat olleet hyvä tekosyy lusmuta sisätiloissa. Lapsetkin jo kaipaavat pihaelämää, ihan vapaaehtoisesti ovat kipaisseet pihalle ukkoskuurojen väleissä. Ukkosen ollessa päällä en ole antanut mennä pihalle. Sen verran aukeaa kuitenkin, että salama voi iskeä johonkin poihan puuhun tai rakennelmaan. Talossa sentään on ukkosenjohdatin, kiitos ukkoskammoisen tätini joka talon rakensi aikoinaan.

Sateessa on myös se hyvä puoli, ettei kasvimaata tarvitse kastella. Kattaminen on tuottanut tulosta, ei enää savilillua vaan kuohkeaa multaa näidenkin vesimassojen tultua alas pilvistä. Potut ovat jo puskeneet ruusukkeitaan maanpinnalle, ne ovat aina jotenkin niin lohduttavia. Tulee turvallinen olo, elanto on taattu kun perunaa riittää. No, eipä meidän kolmella lyhyellä vaolla talven yli pääse, mutta se periaate kuitenkin.

Katselin tuossa alkukesästä, kun naapurinmies teki kuokalla vakoja pottujaan varten. Hänen perunansa riittävät koko vuodeksi, kuten myös kurkut, kurpitsat, sipulit ja porkkanat. Taitaa olla papujakin, ja herneitä. Haikeaa katsella naapuria pellolla ahkertamassa, menneinä vuosina se oli hänen siskonsa valtakunta... Mutta suoria olivat käsin vedetyt pitkät rivit.

Jokohan muuten uskaltaisi istuttaa kurpitsat pihalle...

Pikkusisko teki kaikenlaisia löytöjä lastenhuonetta siivotessaan. Muutama ufokin löytyi, ja kiikutettiin eteeni asianmukaisesti paheksuntaa ilmehtien. No juu juu, kyllä mä TIEDÄN että mulla on jossain jemmassa tusinoittain aloitettuja töitä... Ufoimmat päätyivät Ufo-blogin esittelyyn. Rehellinen kun olen, niin tuossakaan eivät ole vielä kaikki keskeneräiset tästä huushollista. Loppuja en vain tähän hätään löydä.

Muropaketin villapaidan sain vihdoin valmiiksi, päättelin jopa kaikki langanpäät. Kaikki. Muistin taas, miksi itsestäänraidoittuvat langat ovat mukavia.

Huomenna tuleekin jätekaivontyhjentäjä. Äijä oli tilannut auton ja samalla oli ilmoittanut, että muidenkin talojen sakokaivot kaipaavat tyhjennystä. Saa nähdä, minkälaista jälkeä raskas auto tekee nurmikkoon, yleensä meille on tyhjennys tilattu talvella pakkasten aikaan. Että jäi sitten viime talvena tilaamatta.

Juhannus tuli juhlittua. Tänä juhannuksena en ollutkaan peristeiseen tapaan töissä juhlissa, vaan kävin vain vieraana siellä. Mies sitten puolestaan olikin hommissa, pystyttämässä päivällä telttoja rannalle. Illalla juhlissa kysyi minulta, että mitä haluaisit arpajaisista voittaa? Sanoin, että on siellä kuulemma lankaa, mutta älä suotta niitä mulle hae, onhan mulla sitä jo kotonakin. Kymmenen minuutin päästä mies toi näytille kaksi La Alpaca-kerää... (kyseessä on siis ihan oikeat rehelliset arvat, ja palkinnot on merkitty arpalistoihin jo etukäteen, eikä arparullat ole missään järjestyksessä pannoissa)
Tekisi kovasti mieli tehdä jotain pientä kivaa noista langoista. Kahdesta kerästä ei mitään suurta synny, vauvanvaatetta ajattelinkin. Mutta - seuraavaksi syntyvien vauvojen vanhemmat eivät kovin korkealle arvosta käsinpestäviä vaatteita, ja tuo lanka ei kyllä konepesua kestä huopumatta. Omaan käyttöön voisin tehdä jotain, mutta kun ei niin ole tarvetta. Sinapputuubi kasvaa niin kovaa vauhtia, että vauvanvaatteet vaihtuvat kohta taaperovaatteisiin...

Viikon kotitalousvinkki: jos olet kovin kovakourainen nyrkkipyykinpesijä, kannattaa katsoa, löytyykö pesukoneesta villapesuohjelmaa. Se on ollut minun pelastukseni. Ja villahousujen.

Hyvä sydän

Nyt on jo kahdella meidän perheestä tutkitusti hyvä sydän. Sinappituubi sai tänään puhtaat paperit sydämen suhteen!

Iso stressi tuo ei ollut meille tähänkään asti, koska oli hyvin epätodennäköistä, että mitään ongelmia oikeasti olisi. Onhan se helpottavaa ihan oikeasti nähdä "normal" kaikissa sydänkäyrän analyysin kohteissa.
Sinappituubi oli oikein mallikelpoisesti koko reissun. Käyrää jouduttiin ottamaan vain kaksi kertaa, herrä Häslä pysyi paikoillaan jo toisella kerralla riittävän pitkään. Neljän päivän iässä poika jouduttiin kietomaan kaksinkertaiseen kapaloon, nyt riitti yksi.

*****************************

Ukonilma on kiertänyt kyläämme kuin kissa kuumaa puuroa. Iltapäivällä jyrisi ja salamoi jo niin lähellä, että sähköt menivät pariin kertaan. Nettiyhteydetkin olivat poikki muutaman tunnin (jaa mistähän sen tiedän...?) mutta puhelinlinjat toimivat.
Oikeastaan oli ihan hyväkin, että ukkosti. Pikkusisko on ollut jo pari päivää meillä raivaamassa lastenhuonetta. Iltapäivällä sain lapsetkin mukaan, kun eivät voineet katsoa telkkaa eivätkä pelata tietokoneella.
Roskia on tullut vasta kaksi pussillista, edes tiukkapipoisesti toimivan pikkusiskon kriteereillä rikkinäisiä leluja ei ole juurikaan löytynyt. Enimmäkseen leekopaketteja, muita pahvikuoria ja hajonneita askarteluja.
Lattialta on sen sijaan löytynyt iso rasiallinen hiuspompuloita ja vielä suurempi laatikollinen nappeja... Päivän paras "Iiiik! Ai ei mitään - se olikin käärme, luulin että se oli mato".

Toinen elämä

Koska esikoinen on ollut yökylässä miehen vanhempien luona, niin olemme voineet leikkiä leikkiä "entäs jos".

Ensin leikittiin leikkiä "entäs jos meillä olisi vain nämä kaksi pientä poikaa" kun neiti oli pellon toisella laidalla yökylässä myös. Voi että oli hiljaista. Muropaketti ei yksin jaksa pitää hirveää kiljumista. Nautimmekin harvinaisista rauhallisista hetkistä mm. käymällä ruokakaupassa. Oliko luksusta, kun ei tarvinnut koko kauppareissun ajan komentaa ja kieltää ja nalkuttaa!?! Muropaketti saikin sitten päättää ostoslistasta: kissanruokaa, juustoa ja kanamunia. No toki ostin paljon muutakin, mutta nuo olivat pienen miehen tärkeät. Yö tuli nukuttua sikeästi ja rauhallisesti, kun ei ollut tappelupukareita kotona. Hiljaista ja tyhjää. Ei ollut sekään hyvä - joskin helppoa se oli.

Lauantain puolella sitten pääsimme leikkimään "entäs jos meillä olisikin kaksi tyttöä".

Muropaketti olisi ihana tyttönäkin, sievä kiharoineen kaikkineen. Minkähänlaista elämä olisi, jos todellakin olisi kaksi tyttöä, eikä viisi poikaa ja yksi tyttö? Ehkä vähemmän prinsessa-merenneito-keijukais-elämää, enemmän heppoja. Vähemmän robotteja. Viisi minuuttia jaksoi Muropaketti uutta rooliaan, ja tuli sitten pyytämään "tämä pois, minä olen robotti" ja niin lähti pikku-robo nytkien eteenpäin ampuen kuvitteellisella pulssisädeaseellaan ympäriinsä.

Isommalle prinsessalle ompelin lauantaina parit housut. Leikkasin kolmet, mutta ei sitä nyt sentään ihmeitä tässä huushollissa nähdä. Näillä housuilla neiti lähtee huomenna reissuun.


Bloggerin kuvanlisäys haluaa kääntää kuviani vinksalleen. Sydän on housujen takamuksesta ja ihan oikein päin se pöksyihin asemoin. Napit löysi neiti lastenhuoneen lattialta (toivotaan, että Sinappituubi ei opi ryömimään vielä muutamaa hetkeen...). Onhan noita, nätimpiä ja siistimpiä, koristuksia muilla. Jo tuon näpertäminen vaati minulta pitkää pinnaa ja taiteellisten lahjojeni ylittämistä. Ihan itse suunniteltu kukka!

On se kumma, ettei koskaan meinaa löytyä sopivia kaavoja, kun tarve tulee. Nyt käytin Ottobren jotain vanhoja highwater-housujen 110cm kaavoja, lisäsin vain 5cm punttiin pituutta ja pari cm vyötärölle korkeutta (se kului tuohon kuminauhaan). Ovat hieman reilut, jospa mahtuisivat vielä syksyllä, kun hoitokausi alkaa. En oikein usko, että ryömivän vauvan kanssa on yhtään helpompi ommella kuin nyt tissillä asuvan kanssa. Oli mielenkiintoista työskennellä...

**********************

Kasvimaalla punajuuret ovat itäneet (ja Muropaketin toimesta jo tallottukin), ja hyvällä mielikuvituksella pystyy näkemään aimia jo porkkanariveissäkin. Kurpitsoja kasvaa kasvihuoneessa 10 kpl, ja auringonkukkia tällä hetkellä laskettavissa 26kpl. Yhtään avomaankurkkua tai papua ei vielä mullan pinnalla kurki, ne kylvinkin sillä optiolla, että ostan taimia myöhemmin ennen juhannusta... Ensimmäisessä perunassa on jo terhakka ruusuke mullan pinnalla.

Kyllä se tästä, kesä.

Hiljainen perjantai

Nämä viileät sadepäivät ovat innostaneet minut huushollaamaan. Jopa lattiat on imuroitu, ja se on vakavaa. Ehkä syynä onkin ollut runsaat popkorn-ateriat, joiden hiilihydraatti- ja rasva-annosten avulla olen jaksanut ahkeroida. Ja tällä kertaa en ole polttanut yhtään kattilallista pohjaan!

Työn alla oli vino pino vaippoja. Kaava oma, väännetty ja käännetty moneen kertaan, alkuperäistä lähdettä en enää muista. Ettei olisi ollut joku näyteLibero peräti, mistä mittoja tutkailin... (kaavan kehitysvaiheisiin kuului mm. se hetki, kun hukkasin käyttämäni kaavan ja piirsin uuden jo valmistuneesta vaipasta)

Tällä kierroksella sain tehtyä kuusi vaippaa, kolme sisä- ja PUL-taskua. PULit ostin Kestovaippahulinoilta vajaa kuukausi sitten (on suoranainen ihme, että sain kankaat jo nyt käsittelyyn, yleensä aikaa menee vuosia eikä viikkoja...). Sinisissä taskuissa on sisäpintana joustofrotee, siinä on polyesteriä epämääräinen määrä - saa nähdä, kuljettaako siinä oleva puuvilla kosteuden pintaan.



Kuusikuosi on peräisin Seppälän kalsareista (kiitos teille, jotka ette huolineet miesten pitkiä kalsareita edes 70% alennuksella, vaan jätitte ne minulle ostettaviksi huimaan 60 sentin kappalehintaan!). Oikeasti kivan näköistä - ei ehkä kuitenkaan miesten kalsareissa.
Formulakuosi taas on peräisin ihanaiselta 90-luvulta tai peräti muinaisuudesta 80-luvulta. Ehdottomasti aikakaudelta ennen tupakkamainontakieltoa... Taitaa parikin tupakkamainosta löytyä noiden formuloiden kyljistä. Tästä kankaasta täytyy tehdä lisää vaippoja!
Eturivin sinikuvioinen on Hilcon jotain nukkapintaista paksua trikoota. Toivottavasti kestää kuudenkympin ja yhdeksänkympin pesuja, koska vaippa on nyt mukavan näköinen.

Tästä näkyy hieman mallia:


VelourPUl tuntuu hyvältä, vaippa tosin on hieman tukevan oloinen, kun ulkopintakin on paksu. Pikkusisko kehui vaipan ulkonäköä, joten täytyy olla tyytyväinen.

Eiväthän nämä aivan Akukan visuaalista laatua ole, kuvioita ei ole kohdistettu (minun raitasyndroomani ylettää tähänkin). Ja sitkeästi jätän saumuroinnit näkyville. Käännettynä reunoista tulee minun mieleeni liian paksut, pidän enemmän näistä ohuista reunoista. Toisten mielestä saumuroinnit raapivat lapsen ihoa - taitaa olla taas niitä makuasioita, joista ei voi kuin kiistellä.

(Laiturissa mahdollisesti näkyvät valkoiset läikät eivät ole linnunpeetä, vaan jäätelöä)

Sade- ja ukkoskelit eivät ole olleet vanhan ukkelin mieleen. Tänä kesänä 14 vuotta täyttävä koiramme mielummin nauttisi kuivista viileistä keleistä, alkukuun helteet olivat sille pelkkää piinaa. No, noilla karvoilla mikä tahansa yli nollan asteen on lämmintä...


****************************

Tämän rauhallisen bloggaushetken tarjosivat Muropaketti ja Sinappituubi nukkumalla tyytyväisinä vierekkäin sohvalla. Päiväunet tähän aikaan - tuleekohan yöllä televisiosta mitään katsottavaa?

Ihana kaivattu sade!

Viime päivinä on satanut vettä. Kyllä sitä on kaivattukin, nykyiset keväät ovat käsittämättömän vähäsateisia.
No, sadetta ei vieläkäm ole tullut riittävästi, multa on pinnan alta vielä kuivahkoa. Mutta onneksi vastapainoksi on sitten kylmä. Yöllä ei ole ollut pakkasta, mikä on varmaan ihan sattumaa. Toissayönä oli kuudelta aamulla vain viisi astetta lämmintä, tänä aamuna en tarkistanut tilannetta ihan niin aikaisin...

Sateiden sattuessa on kasvimaakin yllättäen päässyt eteenpäin. Katetta en ole sateessa laittanut, mutta kylvettynä on kaikkea salaatteja lukuunottamatta. Avomaankurkut, kurpitsat, auringonkukat ja pavut majailevat vielä tomaatintaimien kera kasvihuoneessa, en todellakaan luota lämpimiin öihin ennen kuun puoliväliä. Siperia opettaa.
Saa nähdä, miten herneiden käy. Naapurinpoikien sisko oli kylvänyt samat perunat kolmeen kertaan, kun joku oli käynyt ne yön aikana keräämässä kuusenjuurelle! Anopilla on joku käynyt myös keräämässä perunat öisin, mutta sitten myös syönyt ne, eli siellä on sitten laitettu aina uudet perunat maahan.

Jaksan aina vain ihailla kasvimaamme nykyistä multaa. Savimaahan tuo kasvimaa on oikeasti, mutta kateviljelyllä olemme miehen kanssa saaneet aikaan illuusion mullasta. Vastoin kateviljelyn oppeja käännämme maan kerran vuodessa (keväällä), koska syksyn ja kevään aikana ennen uusia kylvöjä rikkaruohot ehtivät vallata kasvimaan. Jos olisi ahkera, niin saisi pidettyä maan koko ajan peitettynä eikä rikkaruohoja ehtisi koskaan kasvaa... Mutta kun en ole. Mutta todellakin, kateviljelyn ansiosta savimaamme tuottaa hienoja perunoita ja suoria porkkanoita. Viimeinen testi olisi varmaan mustajuuren kasvatus sekä maa-artisokat, mutta ne eivät kyllä kelpaa meillä kellekkään muulle kuin minulle, en jaksa nähdä vaivaa...

Sinappituubi on sateiden ansiosta saanut itselleen muutaman uuden vaipan - ja uuden vaipan kirous toki heti iski, sinappia oli vaipan täydeltä...

Hikinen viikonloppu takana

Viikonloppu olikin tosi hikinen. Lauantaina vielä lämmitin saunan, ja eilen sitten talossa oli kuuma. Ilmakin oli sopivan painostava, yöllä tulikin ukkonen jyristelemään. Päänsäryn sain pysymään lopulta poissa säntillisellä buranakuurilla, tosin nyt lääkekaappi on tyhjä, kun pikkusiskokin oli käymässä ja poti päätään. Varsinaisia pipipäitä. (no, pikkusisko on allerginen noille siitepölyille ja kärsii tukkoisista rööreistä ja sen takia päätäkin särkee)

Esikoinen on aloittanut koululaisena lomailun oikein antaumuksella. Nukkuisi yli puolenpäivän ja venyisi sisällä vaan. Eikä ole viimeinen illalla nukkumaan menossa, päinvastoin. No, olkoon nyt vähän aikaa, on ruvennut lukemaan ahkerasti television tekstejä, lukee itse jo tietokoneen viestit ja käy jo kolmatta kierrosta vanhoja Aku Ankka-taskukirjoja. Lukeminen ja nukkuminen eivät koskaan mene hukkaan. Lapset muuten löysivät taas uuden ystävän:


Vähän on ryhditön tyyppi, on tainnut helle vaatia veronsa.

Neiti on ollut äärimmäisen ärsyttävä, tapansa mukaan. En jaksa millään ymmärtää, että miten yksi tyttö voi olla rasittavampi ja hankalampi kuin kolme poikaa yhteensä. Onhan tuo neiti aivan ihana, hetkittäin...

Sen verran lämmintä on jo, että lapset ovat innostuneet uima-altasta. Sunnuntaina puljasivat vedessä setänsä kanssa melkein puoli tuntia. Aika hyvin, kun vesi oli 19-asteista.

Yli puolet kasvimaastakin tuli laitettua. Perunaa kolme riviä, kyllä tuosta pari kuukautta syksyllä syö. Jos kasvavat. Oli niin isoja siemenperunoita, että laitoin palasiksi. Tiedä sitten, mitä nämä nykyiset pottulaadut siitä pitävät, lapsuudessani oli ihan normaalia pieniä siemenperunoita (isäni lapsuudessa istutettiin pelkkiä peunankuoria; itujen kohdalta jätettiin maltoa reilusti, osa perunasta syötiin). Tulipa taas mieleen se, kuinka hyvä nyt onkaan.

Porkkanaa tuli kaksi vajaata riviä, punajuurta vähän, magoldia, retiisejä. Kurpitsat ja auringonkukat ovat vielä poteissa kasvamassa, ja papuja laitoin potteihin esikasvatukseen. En ole vielä kertaakaan saanut suoraan maahan kylvämällä papuja kasvamaan (no, härkäpavut ovat poikkeus, mutta nehän ovatkin virnakasveja eivätkä papuja). Esikasvatetut pavut ovat kasvaneet hienosti - aikka kylväisin ne samaan aikaan. Että sellainen viherpeukalo. Avomaankurkutkin ovat vielä poteissa, niidenkään kanssa sorakylvä kasvimaalle ei ole minulla se toimivin keino.

Salaatteja en saanut kylvettyä, eipä ollut suopeita apulaisia. Jotain kukkiakin voisi vielä laittaa, siemeniä löytyy muutamalle hehtaarille.

Lapset nnostuivat raivaamaan lastenhuoneen, joten pääsisin nyt taas vaihteeksi ompelemaan. Sinappituubi tarvitsee lisää vaippoja ja muut lapset vaatteita. Muropaketille ei tarvitse enää isompaa vaippakokoa ommella, vaippa on käytössä yöllä ja päiväunilla. Tottakai lätäköitä tulee sinne tänne ajoittain, mutta poika itse haluaa opetella vessassakäyntiä. En TODELLAKAAN silloin änge vaippaa päälle, kyllä noita lattiarättejä riittää.

Yöllinen vesisade pelasti minut kasteluhommilta, taidan jatkaa lorvimista ja virkata taas yhtä verkkopontsoa...

Ai niin, liityin Fufoilijoihinkin. Ehdin kaivella esiin vasta yhden pikkunyssäkän keskeneräisiä, niistä kirjoitin esittelyn Fufo-blogiin. Parista keskeneräisestä pääsin näppärästi eroon purkamalla ne. Tai näppärästi ja näppärästi, Muropaketti avusti ja solmi langat entistä tiukempaan ja kun availin sotkuja, niin poika tuhosi käsityökorini tuhannen päreiksi. Kiitos pidemmät hermot mulle tänne.

Pipipää

Muutama yö on mennyt vähemmillä unilla, Muropaketti on aloittanut aamuhuutelut kolmen maissa... Tänään nukahdin jo sohvalle aamupäivällä (esikoinen ja Muropaketti katsoivat sen ajan telkasta lastenohjelmia, kai) ja meinasi mies myöhästyä iltavuorosta.

Nyt päätä särkee. Tämä on niitä särkyjä, joista lääkäri totesi, että jos ei käsikauppalääkkeet auta, niin saat migreenidiagnoosin. Jos auttavat, niin syö niitä.
(No, myöhemmin sitten tuli lintusten ansiosta jo migreenikin)
No, auttavathan ne, jos ehtii ottaa ajoissa. Tänään en ehtinyt, viimeinen pisara oli se, että jouduin vartin hinkkaamaan Muropaketin takapuolta puhtaaksi. En ole yleensä pesuaineita lasten pyllynpesussa kaivannut, mutta nyt oli pakko ottaa aseeksi jo nestesaippuakin, ja tuoksuva sellainen.
Nyt oksettaa ja silmiin sattuu. Aivot eivät pysy perässä jos päätä kääntää. Vaakatasoon tekisi mieli, mutta silloin hunnilauma hyökkää kimppuun ja sitä en pysyt kestämään.

Olen joskus pitänyt kirjaakin noista päänsäryistä, mutta en silloin löytänyt mitään järkevää kuviota, mikä olisi selittänyt niitä. Kannattaisi varmaan hankkia se migreenidiagnoosi näille säryillekin, niin voisi sitten hyvällä omallatunnolla maata sängynpohjalla ja soittaa joku muu huolehtimaan kaikesta... No jaa, ei ole kelle soittaa.

Olen pessyt kiireellä pyykkiä, nythän tuolla pihalla kuivuu kun tuulee niin, että lapsetkin lähtee lentoon. En vain ole ehtinyt laittaa kaappeihin puhdasta, ja sen kyllä huomaa. Sinappituubi ei tänään eikä eilen ollut pitkäunisella tuulella. Vartin unet, maksimissaan puoli tuntia, siinä ei ehdi kuin potut pestä ja kuoria. Mitään pyykkiä viikkaile. Jos saisi nuo edes varastoitua johonkin, mutta ei, lastenhuoneeseen ei voi laittaa ja makuuhuoneeseen ei enää mahdu. Vuoret kasvavat...

Jospa Hämähäkkimies kiinnostaisi kolmea varttia niin ehtisin koomata hetken aikaa.