Refleksit tallella

En ole näköjään vielä kadottanut nopeita refleksejäni.

Aamulla heräsin siinä vaiheessa, kun yritin nostaa koiraa takapuolesta lattialle. Käänsin koiran ja samaa vauhtia pihalle asti. On se vaan niin selkäytimessä, että kun alkaa kuulua epämääräinen yökkiminen, niin koira lentää pihalle.
Sisälle tullessa totesin, että olin jossain matkan varrella lyönyt pohkeenikin johonkin, luumun kokoinen patti ja mustelma, muttei mitään mielikuvaa, että mihin.

Sinappituubi heräsi sitten siihen häslinkiin, ja sen jälkeen Muropaketti. Oli ihan turha enää yrittää kaivautua peiton alle, joten nousinpa viikonlopun kunniaksi jo viideltä. Kiitos Vuffe, koira ei siis edes oksentanut ulkona (eikä sisällä).

Nyt on jo sämpylätaikina nousemassa, tiskikone on tyhjätty ja ladattu uudestaan. Pyykit pyörivät koneessa ja kissakin on käytetty pihalla. Lisäksi on Muropaketin kanssa katsotttu puolikas Transformers-DVD:tä ja tehty kolme ötökkää Spore-editorilla. Muropaketti söi jo aamupalankin (valkoisia papuja tomaattikastikkeessa). Kumma, miten aika rientää näin aamusta, tuntuu että vasta nousin ja kello on jo yli kahdeksan. Ei ihme, ettei arkisin meinaa millään ehtiä puolessatoista tunnissa mihinkään.

Tästä saattaa tulla pitkä päivä.

Tautia

Rahanmenoa ei voi estää. Hevoseton ihminen on kuulemma huoleton, mutta kyllä tuo rautainen menopelikin saa aikaan loven lompaakkoon. Joku iso säästöhuolto. Just, jos säästöä on se, että hinta ei ollut nelinumeroinen summa (ennen desimaaleja). No, saihan siihen hintaan myös raitisilmasuodattimen ja uudet raidetangon päät. Ja vesipumpun.
Loput rahat tuuppasinkin sitten laskuihin. Mikä siinä on, että vaikka kuinka maksaa, niin aina niitä vain tulee ja tulee lisää postin kautta? Paitsi H&M, sieltä tuli taas ilmoitus, että lasku mitätöity (tilasin vaatteita, tulevat ehkä joskus huhtikuun lopussa, ehkä, olen vain joskus onnistunut maksamaan oikein urakalla saman laskun useaan kertaan, ja olen edelleen saamapuolella ko. firmasta).

Nuorimmaisen pph soitti eilen, että Sinappituubilla on 39 astetta kuumetta. Herätin kotona nukkuvan miehen hakemaan poikaa ja tuupasin itse paperikasat postiin. Kaupan kautta kotiin juuri sopivasti päästämään mies töihin. Miehen työpaikalla yt-neuvottelut meneillään, ei oikein viitti olla joka viikko lastenhoitovapaalla.
Onneksi työmatka etelään mahdollista uutta pomoa tapaamaan oli jo edellisenä päivänä (pomo saattaa vaihtua, työ ei).

Kotona odotti hyvin surkea pieni vauva. Lapset aina taantuvat kipeinä ollessaan. Sinappituubi on taas pieni vauva, nukkuu ja tuhisee rinnalla, makoilee raukeana eikä kiipeä jatkuvasti pitkin tukia. Lääkittynä melkein juoksee - onneksi ei sentään ihan.

Esikoinen sairastaa nurinpäin, on alilämpöinen. Opettajan kanssa todettiin, että jotain tautia poika nyt tekee, mutta mitä. Sitäpä ei nyt taas ota selvää, ennenkuin tulee oikein kunnolla. Vaihtoehtoina ovat ainakin mahatauti, flunssa ja kuumetauti.
Vanhempainvartin muita aiheita olivat se, että esikoinen osaa lukea vähintään yhtä hyvin kuin muutkin luokallaan, paremmin kuin toiset ja vähän hitaammin kuin toiset. Matikka on esikoiselle tosi helppoa (näillä geeneillä) ja erityiskehut tulivat siitä, että poika oli vapaaehtoisesti ollut mukana teatteriprojektissa ja esiintynyt (tosin ei lavalla, vaan kertojana, mutta siis ihan vuorosanojen kanssa ja yleisön eli ekaluokkalaisten nähden!!!).
Itseasiassa ekan kerran tuon opettajan kanssa tuli hyvä mieli. Toki oli paljon parantamisen varaakin, mutta pohjavire oli positiivinen. Että esikoinen ei ole se ongelmatapaus, vaan tokaluokkalainen, joka on kehittynyt kuluneen lukuvuoden aikana isoin harppauksin ja jota ei olla tuuppaamassa erikoisluokalle, koska ei pidä perunoista... (ai niin, nyt esikoinen syö perunaa, ehkä se ratkaisikin koko ongelman?)

Olikin sitten sompaileminen tuon autohuollon kanssa, kun lapset olivat kipeinä kotona ja minä hoitajana - huollon olin tilannut siten, että olisin ollut toimistopäivän töissä, aamulla vienyt auton huoltoon ja taksilla toimistolle, ja illalla sama keikka toisinpäin. No eihän se nyt sitten onnistunut, enkä täältä periferiasta oikein viitsi taksilla ajella edestakaisin etenkään lapset kyydissä...

Nyt pitäisi paimentaa esikoista läksyjen teossa (ei oikein motivoidu, kun haluaisi jäädä huomennakin kotiin), laittaa tatuointi, tehdä iltapalaa, ripustaa pyykit, soittaa miehelle, etsiä eväät huomiselle metsäretkelle, pakata samaiselle retkelle kiikari ja istuinalustat, siis kertakaikkiaan ihan jotain muuta kuin tämä koneella koomaaminen.
**********************

Vuffeasiaa. Kylälle on tullut taas uusi koira, ehkäpä vuffe saa kaverin? Olisin ollut menossa pentutapaamiseen tällä viikolla, mutta ei tuon kuumeisen Sinappituubin kanssa oikein uskalla. Vuffen kanssa on vähän hankalaa tutustua muihin koiriin, kun kylän koirat ovat niin pelottavia sen mielestä. Ymmärrän susikoirien osalta sen, etenkin yksi niistä on minunkin mielestäni arveluttava (ja se on jo aika paljon). Yksi pienempi narttukoira olisi, mutta se taas on niin bitch ettei vuffe uskalla edes mennä sen ohi tietä pitkin.
Siksi ehkä vuffe onkin ottanut itselleen unilelun. Disneyn Rumpali joutui kirurgiseen toimenpiteeseen, jossa siltä poistettiin äänirasia (ei ollut kiva herätä yöllä iloiseen huudahdukseen "Hey Bambi!!!") No, ei ole kyllä kiva herätä yöllä siihenkään, että koira haukkuu korvan juuressa "Äiti mä en saa unta kun unilelu tippui lattialle sängyn alle ja mua pelottaa ja on pissahätä ja miksi en mä pääse sun viereen nukkumaan?"

Miksi tuo viikon yli vuoden vanha lapsi on kaikkein parasunisin?

Ou jee, vuodet vierii ja ikää karttuu

Edellisen postauksen jälkeen meille iski mahatauti. neiti ykäsi ensin, sitten Muropaketti ja Sinappituubi. Mies sairasti oman tautinsa sitten viime viikon aluksi.

Minä ja esikoinen tietenkin ollaan edelleen oltu terveinä, oksennustaudin osalta. Yhdistyksen vuosikokous oli ja sain aivan megalomaanisen mikromigreenikohtauksen, eipä ole sellaista ennen ollutkaan. Onnistuin ajamaan kotiin asti oksentamatta ja päätymättä ojaan, mutta loppuilta meni yökkiessä päänsäryn seurana hytisten saunassa. +95 astetta ja ihan umpijäässä. Yön tullen burana ehti vaikuttamaan ja seuraavana päivänä olivat aivot vähän hitaalla. Jos tiedätte, mitä tarkoitan - kun päätä kääntää, niin aivot seuraavat perässä millisekuntien viiveellä.

Kaikkea se ikä tuokin mukanaan.

Naapurin mökkiläinen säikäytti minut, kävi koputtamassa oveen yhtenä iltana. Vaimonsa oli pakottanut lähtemään mökkiä katsomaan, kun oli mieheni kuulemma soittanut päivällä jostain asiasta. No ei mies ollut soittanut, ehkä joku oli, ehkä ei. Naapuri hieman nolona pahoitteli, että niin myöhään illalla tuli häiritsemään (en minä suuttunut, vain säikähdin, kun joku tulee illalla koputtamaan ovea enkä edes kuullut auton ääntä - no oli jättänyt auton mökin pihaan). Mökissä oli kaikki kunnossa ja ehkä vaimokin rauhoittui, kun mies kävi katsomassa.
Saattaa sitten vast'edes tulla taas enemmänkin noita tarkistuskäyntejä tai soittoja. Mummo ei niitä enää soittele, kun ei enää muista numeroita ulkoa, ja palvelutalossa ei niin enää tule lehmien ammumiset mieleenkään.

Pikkusiskokaan ei enää ole teini. Tarjosin naapurikaupungin toiseksi parhaassa ravintolassa pihvin juhlan kunniaksi. Seuraavana päivänä sitten juhlittiinkin Sinappituubin 1-vuotissyntymäpäiviä. Minun pieni muruseni, eikö hän olekaan enää vauva?

Sinappituubi sitten otti ensimmäiset haparoivat askeleensa yhden vuoden ja yhden päivän ikäisenä. Voi vauvaani, ei vielä...

Kehujakin välillä

Postin mukana tuli pankista tiliote esikoiselle. Oli mennyt maksupalvelun kautta parikymppiä Saunalahdelle. Mielenkiintoista, emme käytä lainkaan maksupalvelua ja pojan tiliä ei ole liitetty nettipankkiinkaan juuri siitä syystä, että ei tulisi vahingossa makseltua hänen tililtään mitään. Eikä meiltä mene Saunalahdelle rahaa kuin satunnaisesti pieniä määriä, ei tuollaista kaksikymppistä.

Soitin pankin asiakaspalveluun, jossa asiakspalvelija kovasti ihmetteli, että ei hänen kohdalleen ole koskaan tuollaista sattunut, hän lähteekin heti selvittelemään asiaa. Vartti meni ja puhelin soi. Sama asiakaspalvelija soitti ja pyyteli kovasti anteeksi, että oli maksupalvelussa käynyt näppäilyvirhe, väärä tilinumero maksajan paikalle. Summa palautetaan pojan tilille ensi tilassa.

Olen hyvin tyytyväinen, virheitä sattuu kaikille, mutta ne voi aina korjata. Kun asiakaspalvelu on noin ystävällistä ja nopeaa, niin minulla on nyt itseasiassa parempi mieli kuin mitä oli ennen postin tuloa!

Tuli luvattua

Tuli luvattua Ravelryn Lankalaatikossa taannoin, että laitan jokaisen sulovilen-ostoksen näkyville blogiini (lupasin kyllä jotain muutakin, huoh). Jälkimmäisestä pitsinneulontalupauksesta pääsen luistamaan näppärästi sillä perusteella, että nämä ovat lohtulankaa.


Etsin Vuffelle turvavyövaljaita autoon, ja löysin Vapiksesta näin nättejä lankoja. en edes tiennyt, että Karusellia saa pastellisävyissäkin. jos olisin tiennyt, olisin saattanut harkita neitin peiton tikuttamista tästä langasta. Näistä tulisi ehkä neitille sitten pusero, ja pipo, tumput ja muuta rekvisiittaa. Jos jää yli, niin sitten lähtee paketti pikkulikalle. Nalle colori nyt tuli mukaan ihan vaan siksi, että se on sinistä. Muuten olisi ahistanut liikaa. Anilliininpunainen seiskaveikka tulee tuohon neitin peittoon, yhteen peittopalaan menee vähän yli yksi kerällinen (enkä silti ostanut kahta kerää!)

Kyseinen neiti ykäsi ekan kerran joskus kahden maissa yöllä. jatkoi kuuteen asti säntillisesti kymmenen minuutin ja vartin välein (vuorotellen). Nukuin kyllä makeasti aina sen pari minuuttia, joka jäi vapaaksi ykäysten välillä, mutta... Pöperöpää on tänään ollut liikkeellä.
Ehdin juuri repiä viime viikonloppuna KAIKKI petivaatteet pesuun, en tokikaan ollut niitä vielä pessyt. Nyt on sitten iso peitto ja lakanat pesussa.

No se hyvä asiassa oli, että neiti ei ykässyt korvaani, kuten Sinappituubi teki kerran. Ja muistaakseni Muropaketti.

Olen koko päivän kuullostellut omaa oloa, kiertääkö mahassa ja jos kiertää, niin onko se nälkä vai oksennus... Siinä sivussa olen sitten passannut neitiä (piti tehdä jääpaloja ja tarjoilla vissyä ja kurkkua ja kokista ja vettä ja niitä jääkuutioita). Joka onnistui sotkemaan vielä sohvan ja kaikki siinä olleet peitteet ja pyyhkeet. ja sen jälkeen pudotti villasukkansa oksennusämpäriin.
Voin kertoa, että minulla olisi ollut miljoona kertaa kivempaa töissä. Jossa en siis ole.

Sihteeri ajoi minut kotiin kohteliaan jyrkästi. Hänen miehensä joutui männäviikolla sairaalaan rytmihäiriöiden takia, kun flunssa veti hapetukset liian pieniksi ja sydänvikaisen pumppu otti siitä nokkiinsa. Että mahatautia ei kuulemma kaivata siihen huusholliin ollenkaan.

Jatkan pyykkäystä.


**********************

Vuffe-osuus. Turvavyövaljaat löytyivät, ostin kahta kokoa, L ja XL. Keskiviikon rokotuskäynnillä vuffe painoi 18kg, eli neljässä viikossa on painoa tullut 6kg. Meidän pieni.
Vuffe on paikkaillut kissin telomista, suuri metsästäjä on nimittäin litistänyt jo kolme päästäistä kuoliaaksi. Litistänyt, painaa hyönteissyöjäraukan littanaksi maahan tassullaan.
Homma lähti liikkeelle siitä, kun mokoma öttiäinen kehtasi mennä syömään vuffen ihanaa luuta.
Rokotuksesta seurasi taas loppupäivän väsynyt ja kuumeisen oloinen pikkupentu. Mä en millään ymmärrä, miten koirakin voi olla samanlainen kuin nää ihmislapsemme?

Vuffe nukkuu yöt neitin vieressä, usein yöllä huomaan, kun koira vetelee sikeitä selällään ketarat oikoisinaan. Niinhän Pukkelikin nukkui, kunnes kasvoi isoksi ja aikuiseksi eikä enää päässyt näppärästi kääntämään kylkeään.

Kissalla on edelleen koipi kipeänä. Kipulääkitys on käytössä, mutta kissa ei suostu varamaan kipeän jalan päälle juuri lainkaan. Tänään katselin, että ontumisen vuoksi on kai saanut toisenkin kinttunsa kipeäksi. Taidan tuplata kipulääkkeet joksikin aikaa, siihen kun on ell lupa.

Että se loma sitten jo loppuikin...

Eipä ollut tarpeeksi pitkä loma, tai vaihtoehtoisesti oli liian pitkä loma. Viimeinen kolme päivää meni pyykätessä ja siivotessa, nyt voikin taas vaikka syödä lattialta. Kaikkialla leijailee vieno savun tuoksu. Unohdin sitten avata savutorven pellin, kun lämmitin saunaa.

Ehdin jo käydä kääntymässä naapurikaupungissa (siinä suuremmassa) kokoustamassa. tiivistahtinen kokous, syömättä jäänyt aamupala ja vartin ruokatauko kesken kokouksen - takuuvarma resepti päänsärylle. Totesin taas kerran, että olen kyllä hyvässä työpaikassa, tänäänkin pulju työllisti taas vartin varoajalla yhden työntekijän lisää. Eikä ole pelkoa, että ketään laitettaisiin pihalle.
No, ei ainakaan tänään.

Lankahamsteri-kisailu loppui, ja kunniakkaasti selvisin loppuun asti ilman lankaostoja. Saldoni ei mikään suurensuuri ollut, mutta melkein kilo kuitenkin, (946g?). Innostuin ihan oikeasti tekemään neitille torkkupeittoa, ja kyllä vaan taitaa käydä niin, että joudun menemään lankaostoksille ostamaan AKRYYLIÄ. Olisikohan Prismassa tai Anttilassa taas joku Novitan kampanajlanka kohta myynnissä?


Paloja on siis kaksi ja kolmas on hyvää vauhtia tulossa (tai no hyvää ja hyvää, mutta ihan kohta on 30 silmukkaa jo puikolla). Näihin tilkkuihin uppoaa mukavasti lankaa, vähän vajaa 300g kuhunkin. Eli melkein kuusi pikkukerää! Ei vielä näy lankavarastoissani koloa kuitenkaan.
Ja taustalla olevassa pullossa ei ole enää Alahovin Mesimarja-votkaa. Siellä on mustikkalikööriä.

Ai niin, kiitos Vappu! Olin itsekseni ihmetellyt ja hämmästellyt niitä Marttasukkia, kun luulin, että ne tehdään seiskaveikasta. Ilmankos kaikissa blogeissa odoteltiin niihin sukkiin erikseen lankaa...

Sinappituubi oppi seisomaan itsekseen jo melkein kaksi viikkoa sitten. Ensin irroitti varovasti otteensa ja seisoi huojuen, nyt osaa jo nousta keskeltä lattiaa omin neuvoin ylös. Mun ihana vauvani!
Toinen vauva saa tällä viikolla jo toisen rokotuksensa, ja eka hammaskin jo lähti. Samaan tahtiin kuuluu muillakin pentueen pennuilla menevän, eivät mitenkään urakalla vielä hampaita vaihda. Vuffe syö suurella innolla rustoluita. En kuitenkaan enää anna syödä sisällä, sotku oli melkoinen- No, vuffe keksikin sitten syödä sitä ulkona, ja nyt välillä pyytää ulos päästäkseen kaluamaan luuta.
Kauhea järkytys oli, kun joku metsämyyrä oli myös apajilla, sitä piti ajaa takaa auton alle asti. Ei meidän mahtava metsästäjä sitten saanut kiinni sitä myyrää.
Eikä saanut kiinni niitä jäniksiäkään, joita juoksentelee melkein suuhun asti. Taitaa olla poikkeuksellisen hyvä jyrsijävuosi.
Jänikset taitavat päätyä vähän nälkäisempiin suihin tällä kylällä. Naapurin isäntä oli hätyyttänyt pihastaan ilveksen, ja varoitteli siitä. Heillä on jumalattoman suuri saksanpaimenkoira, eikä ilves ollut ollut moksiskaan. Jopa Pukkeli aikoinaan pelkäsi ilveksiä.


Joskus sitä väsy iskee jo ennen lenkkiä.