Kotosalla

Esikoinen on sitkeästi sairastanut, huomenna ajattelin lykätä pojan kouluun. Eilen käytiin pikasesti kaupoilla, piti saada pojalle saappaat ja lenkkarit. Alku meni ihan hyvin, mutta puolen tunnin Citymarketissa kiertelyn jälkeen esikoinen jo törmäili hyllyihin ja kompasteli jalkoihinsa. Tänään olisi iltapäiväkerhon kanssa ollut urheiluhallilla olympialaiset - ei toivoakaan, että uskaltaisin tuota sinne laittaa. Huomenna saa mennä ehkä jo kouluun, jos ei mitään kummallista tule, mutta ip-kerhon jumppaan ei kyllä osallistu. Noo, luokalta oli eilen viisi poissa, ettei tuo nyt niin kummallista taaskaan ole, meillä ei sentään ole oksennustautia. Vielä.

Olen ahkeroinut saumurin ja ompelukoneen kanssa. Ensin surruttelin tusinan ruokarättejä harsusta flanellista (no, se tiivistyi hyvin pesussa eikä ollut ollenkaan niin harvaa enää), tarkoitus on käyttää noita talouspaperin sijaan ruokapöydässä lasten kanssa.

Samaa flanellia käytin mutamaan pesulappuun, ne tein kaksinkertaisina, toisella puolella on kuosicollege vuodelta...-89? Muistan tehneeni pikkusiskolleni tuosta collegepuvun.


Kuvassa ei ole kuin yksi PUL/Fleese-tasku, tein noita kaksi testatakseni kaavaa. Kaava on tehty alunperin neitin vauvanukeille... Samalla kaavalla ompelin myös flanelli/frotee sisätäyttövaipan, mutta sille kävi kas kummaa testivahinko... Jos muistan, kuvaan senkin kunhan olen pessyt sen.

Kaikki nuo ompelukset ovat sellaisia, jotka olisin voinut tehdä jo syksyllä, vaan empä uskaltanut.

Kiitos!

Kiitos onnitteluista! Olen todellakin pitänyt matalaa profiilia, ihan tarkoituksella. Omien pelkojen paljastaminen "kaikille" on kovin vaikeaa, mielummin olen märehtinyt omieni joukoissa.

Muistelin Muropaketin syntymän jälkeistä aikaa. Jostain syystä olin silloin aivan lopussa, en jaksanut mitään. No, sairastuinkin sitten oikein kunnolla. Nyt olen jaksanut jo vaikka mitä, ehkä ylimääräinen adrenaliini on ollut avuksi?

Eilinen meni sujuvassa kaaoksessa, Muropaketti käytteli ahkerasti pottaa (ja tyhjentää sen itse vessanpönttöön... matto on vähän märkä), ja tänä aamuna taas istui potalle. Tämä on kyllä ihmeellistä, koska ihan oikeasti tuo poika ei ole kertaakaan mitään tähän asti tehnyt potalle (ja olemme yrittäneet pojan perhepäivähoitajan kanssa vaikka mitä). Esikoinen on vieläkin kuumeessa, tosin nyt enää alle 38. Eipä ole huomenna kouluun menemistä, voivoi kun on pettynyt poika... (tosin nyt koulukin taas maittaa aivan eri tavoin kuin alkuvuodesta). Saa nähdä, ketkä muut sairastuvat.
(ette muuten usko, kuinka kivaa on laskea sairastuneiden päälukua ja kuunnella pientä itkua makuuhuoneesta vähän väliä).

Nyt mies lähti liikekannalle tankkaamaan autoa ja täydentämään jääkaapin sisustaa kolmen mukulan kanssa, saa nähdä, kuinka kauan reissu kestää. Minä nautin "laatuajasta" keskenäni, laitoin saunan lämpiämään (hyihyi, eihän nyt vielä saisi saunaan mennä...) leikkelin pari taskuvaippaa ompeluvalmiiksi ja surffailen netissä ihan vaan palkitakseni itseäni siitä hyvästä, että selvisin eilisestä melkein täysipäisenä.

Päivän saldo

Päivän saldo: neljät pissat pottaan, yhdet lattialle kun ei maltettu mennä vessaan vaan piti kuolata äidin popkornien perään.
USKOMATONTA!

Muropakettihan ei siis ole KERTAAKAAN aikaisemmin tehnyt mitään pottaan.

Huominen onkin sitten mielenkiintoinen päivä, mies lähtee mopoja ja autoja katselemaan American Car Show'hun ja minä jään näiden neljän kanssa tänne. Taidan tulla hulluksi. En siis voi nostella muita lapsia kuin pienintä, en pysty notkeisiin liikkeisiin ja nopeuttakin löytyy yhtä paljon kuin ryhävalaalla kuivalla maalla.
Onneksi sentään pää pysyy tahdissa mukana, lääkärien mielestä hb 83 oli "ihan hyvä arvo" enkä tarvinnut veritankkausta. No, jos lähtöarvokin oli 95, niin eipä siinä enää paljoa muutosta tunne... (rehellisyyden nimissä, hb nousi jo sairaalassa huimaan 86:een, että ei tässä ihan ilman happea kuljeta).

Käsityöosuus: Novitan bambusta on nyt kudottu liivinsuojat, saa nähdä miten toimivat. Laitoin pesuun ja huomenissa varmaan saan käyttööni. Kahdesta kerästä sain kolme lisäimua ja nuo liivinsuojat, jäljlle jäi toisestä kerästä ehkä 60cm pätkä, toinen kerä loppuikin montaa metriä aikaisemmin, mutta joka kerässähän on kaksi päätä.

Ja huippusuoritus, saumuroin trikoisen kantoliinan! Ostin jo joskus syksyllä pätkän ohutta kuviollista neulosta mielessä liinanteko. Harvinaisen nopeasti sain toteutettua, yleensä haudon noita vuosikausia.

Taantumaa muka

Joka lastenhoito-oppaassa ja vauvalehdessä (ainakin muinoin kun niitä vielä luin...) toitotettiin ja varoiteltiin, että pikkusisaruksen syntymä voi aiheuttaa takapakkia jo opituissa taidoissa, isosisarus taantuu takaisin vauvaksi.

No, ei ihan meillä sentään. Muropaketti on tänään käynyt jo kahteen kertaan potalla pissalla, on itse sanonut, että on pissahätä ja sitten käynyt potalle istumaan. Ja pissaahan sinne pottaan on tullut! Sen jälkeen poika on kaatanut pissat pönttöön ihan itse (eikä ole roiskunut ylitse yhtään), isän ja äidin tehtäväksi on jäänyt potan huuhtelu.
On muuten ekat pissat pottaan tuolla pojalla.

Esikoinen on yli 39 kuumeessa, neiti uimassa pellon toisella laidalla ja vauva mukamas syö tissiä, nukkuu kuitenkin.

Näin sen pitää olla.

Viime aikojen tuotoksia

Pääsiäinen alkoi tutuissa merkeissä, esikoiselle nousi yön aikana kuume. Onneksi emme ole tehneet sen kummempia suunnitelmia pyhiksi - on tullut todettua, että suunnitelmat tuppaavat muuttumaan.

Viime aikoina on ollut hieman kiirettä. Ei puhettakaan, että olisin ylipäätään edes muistanut koko pääsiäistä, onneksi koulusta ja hoidoista sentään tuli kotiinpäin virpomisvitsoja, pakollinen virpomiskierros oli siis mahdollinen.

Käsityötkin ovat olleet viimeiset ajat mallia totaalisen aivotonta vääntämistä. Pikkusiskolle ajattelin syntymäpäivälahjaksi huivia. Litistetty peruskolmiohuivi virkattuna, Novitan Nina (50%muovia, 50% merinovillaa - sitä pahamaineista aivan taatusti). Laitanko hapsut vai enkö laita?


Aloitin huivin vielä varmuuden vuoksi pisimmältä sivulta, että saisin onnistumisen kokemuksia ryytyjen huvetessa kerros kerrokselta.

Vielä aivottomampaa oli työn alla jo jokin aika sitten, pinnasta tuli ainaoikealla näin suloista.


Jouduin lähettämään miehen pikapikaa kameraostoksille, kun vanha kamera iha yht'äkkiä päätti ryhtyä punaamaan kaikki kuvat. Minähän en sellaisen kanssa leiki - ja tämä uusi kamera, vaikka onkin vain modernimpi versio vanhasta, on todella hyä. Ei enää tärähtäneitä kuvia (turha luulo, eiköhän niitä tule entistä enemmän, muistikortille mahtuu 1010 kuvaa...)

Lopputulos on vauvanpeite, vaakatilkun periaatteella tehty. Niden lisäksi piti tikutella vielä neulesetti, putkisukat ja pikktumput sekä siksak-myssy - myssy tosin oli solmiamisnauhoja vaille valmis jo lokakuussa. - lankana Silke Alpaca (Hjerte garnin lanka) ja aivan unelmanpehmeää karheissa käsissä. Lanka tosin on ohutta kuin mikä, eipä näitä vauvakokoisia neuleita suurempia paljoa jaksaisi tikutella (vaikka jouduinkin käyttämään 3½ puikkoja etten saanut ihan peltiä aikaan).



Kaikkein aikaavievin projekti tuli eteen aivan yllättäen, jo viime kesänä. Lopulta lääkärit saivat keskenään aikaan kompromissin ja pikkuinen leikattiin maailmaan 14.3.208 klo 9.58 rv37+3. Pojalla oli komeat mitat 3770g/53cm pienistä viikoista huolimatta. Mitähän mitat olisivat olleet, jos olisi odotettu synnytyslääkärin ehdottamaan rv39 asti? (Lastenlääkäri ehdotti sektiota jo rv35 jälkeen).

Pienen keuhkojen kypsyttelyn ja vuorokauden valohoidon jälkeen tänään saimme oravanpoikasemme kotiin.


Haalarikin on minun tekemäni, esikoiselle tein samanlaisen sinisenä ja lintusia odotellessa tein tämän. Silloin se jäi virattomaksi, mutta nyt on onneksi käyttöä!

Uneton Sahramissa

Eipä tule uni ei.
Muropaketti on parantunut, koska ei enää nuku koko yötä possuntuhisevana putkeen. Huutelee milloin mitäkin, ammaa, mun paikka, äitii... Pyörin taas pari tuntia väsynenä mutta unettomana ja kyllästyin. Nousin ylös surffaamaan kaikkia lukemattomia blogeja, haaveilemaan remontista, kaikista tarpeellisista ja tarpeettomista käsitöistä...

Blogilistalla en ole ehinyt lukea suosikkejani vähään aikaan. Suurin hämmästys on tällä hetkellä minulla se, että ihmiset eivät ole ihan oikeasti tienneet mulesing-tavasta . En tiedä minkälaisessa inhorealistisessa maailmassa minä oikein elän, mutta minulle tuo on ollut tuttu asia kauan, varmaan yhtä kauan, kuin olen ymmärtänyt, että villoissa on eroja. Omaan kylmään tapaani olen myös antanut asian olla, en minä ole barrikaadeille hyppivä ihminen. Enkä etenkään halua nähdä sitä televisiostani... Käytännössä tiedän, miten tuo tehdään, ja se kyllä riittää. Tunnen kotimaisia lampureita, tai ei, ei lampureita, vaan lampaankasvattajia, ja täytyy sanoa, että kyllä suomenlampaalla on oivat olot (no, näillä tiloilla jotka tiedän). Vaikka vähän pässinpökkimää lankaa lihajalostuksen seurauksena on tullutkin, niin silti.
On ihmeellinen eläin suomalainen maatiaseläin. Suomenlammas on maailman hedelmällisin lammas (ja karitsat syntyvät terveinä ja elävinä), se tuottaa oikeilla jalostuslinjoilla unelmanpehmyttä villaa ja kelpaa vieläpä paistiksikin (mutta kukapa hyvää villalammasta paistiksi pistäisi). Suomenlehmät (niitähän on monta rotua) tuottavat tiivistä maitoa huonolla ruualla ja ovat nättejä ja lempeitä luonteeltaan, joskin joskus kovin omatahtoisia. Kuten varmaan ovat olleet emäntäsäkin, kautta aikojen.

Uusi Ulla on ilmestynyt. Suosittelen erityisesti Avaruuslaama 3001-kirjoitusta, aloin jopa kaivata sci-fi-kirjojen pariin takaisin. Neuleista en taas kehtaa sanoa mitään, mieli tekisi tehdä vaikka kaikki, mutta käytäntö on osoittanut moneen kertaan, että villasukat ja tumput ne ovat mun leipäpuuni. Raidoilla, kiitos.

Viime viikon talvi on taas menneen talven lumia. Minusta lumi ja pikkupakkanen olivat ihania, mutta kaikkea ei voi saada. 19 vuotta sitten oli tällaista samanlaista, muistan, kuinka jouduimme kiertämään toista tietä pitkin sairaalaan pikkusiskoa katsomaan, ei juuri tänään, mutta tällä viikolla tasan 19 vuotta sitten. Tie oli niin monttuinen ja routinut, ettei henkilöautolla ollut siihen mitään asiaa - onneksi oli pakkasta silloin yöllä kun lähtö oli tullut (pikkusisko on muuten ainoa ihan issekseen syntymään lähtenyt sisarus meistä, me muut olemme päässeet käynnistyksen asti reilusti yli kaksi viikkoa jälkeen lasketun ajan. Pikkuveljestä tuli uudelleen syntynyt Elvis, melkein).

Lapset tulevat litimärkinä sisälle, esikoinen on rypenyt koulun pihassa punttinsa märiksi jo ennen aamun ensimmäistä kellonsoittoa... Kalastajansaappaat voisivat olla hyvät. Koira masentui uudestaan, se olikin jo pirteämpi vähän aikaa. Ei tykkää koiranilmasta ollenkaan. Viikonloppuna satoi yhden yön, ja koko yön koira huokaili ja murehti.
Oli se muuten hyvä, etten ehtinyt syksyllä etsiä kaupoista mukuloille uusia talvihaalareita, noilla vanhoilla röntsyillä on hyvin pärjännyt koko talven! Pääsinpähän KERRANKIN helpolla ja halalla.

Vaikka talven olisin mielummin ottanut.

Taas huomaa, kuinka ärsyttävä kattolämmitys on. Varpaat ovat jäässä, mutta päälakea melkein kuumottaa, lämpö vain ei pääse pöytälevyn alle, missä jalat ovat. Sähköä kuluu ihan hukkaan, kun elementit lämmittävät vinttiä. Nyt on olltu niin lämmintä, ettei ole viitsinyt takkaa lämmittää, sieltä tulee tasainen lämpö lattiallekin. Huomenna, jos olisi kotona, voisi lämmittää saunan...

Minä se vaan tiiskaan aastioittaa ja luutaalla laakaaseeen laattiioitaaa

Mutta en kuitenkaan. Astiat tiskaa pesukone ja lattian imuroi mies. Mutta minä luuttuan, ainakin ripulit ja oksennukset, koska jos mies joutuu sitä tekemään, joudun sitten siivoamaan hänenkin oksennuksensa. Toiset ne vaan on niin herkkiä. (kumma, että sama mies oli sairaalan ruumishuoneella töissä kun tapasimme).

Mutta Muropaketin ripuli jatkuu (isompi kummipoika on jo torstaista lähtien oksennellut ja ripuloinut, että meillä ollaan päästy helpolla siinä suhteessa - etenkin kun heillä on samassa mahataudissa sekä tämä poika että molemmat vanhemmat ja miehellä vielä keuhkoputkentulehduskin) ja neiti ja esikoinen ihan todellakin ovat terveitä. Minulla on mahatauti. Eipähän tarvitse mennä töihin. Muutamaan päivään.
Kiva.

On se muuten hyvä, että Embotkin myydään nykyään kahdeksan rullan paketissa.

Minäpä tiedän, mitä teen ensi viikonloppuna

Pesen pyykkiä, pyyhin lattioita ja vaihdan vaippoja. Muropaketti on ripulilla ja hajusta päätellen tuo on nyt sitten rotaa. Ja väristä päätellen. Voi yök, tätä mä kipeän selkäni kanssa kaipasinkin.

Neiti oli joutunut hoidossa välikohtaukseeen, uhriksi. Onneksi tietämättään, kun oli nukkunut. Tunnen nuo kaikki osapuolet (hoitolapset siis) jo usean vuoden ajalta, eikä tuo ihmetytä yhtään. Mitäs muuta voisin toivoa, kuin että vastaisuudessa edes niitä sekunnin välejä silmälläpidossa ei enää tule.

Nyt pitäisi kuulemma liimata kananmunia.

Karhunpoika sairastaa

Viimeinenkin sissi sitten sai kuumeen eilen illalla, johan noi olikin yhden päivän kaikki hoidossa. Onneksi mies ei ole ensi viikolla yövuorossa. Itse on ihan pöpperössä noiden mukuloiden valvomisen takia ja mies on niin sekaisin, että melkein kävelee päin seiniä. Sitä se tekee, kun vanha mies joutuu vuorotöihin... No on tuo nuorimmainenkin ihan pihalla, yöllä puhui unissaan ja nyt höpöttää ihan hassuja.

Kädet ovat haalineet tekemistä, mutta oikeasti en saa aloitettua mitään. Olohuoneen pöytä on kukkuroillaan lankoja, joista pitäisi aloittaa ties mitä. Muropaketille villapaitalangat (se olisi helppo, vitosen puikoilla ja ihan perussileää, kolmella värillä), villasukkalankaa ja pipolankaa, bambua lisäimuihin (Muropaketti on alkanut lorotella öisin oikein kunnolla, tässä olikin pitkä pätkä, että yövaippa oli aina aamulla kuiva). Tai voisi jatkaa noita keskeneräisiä.

Tai voisi raivata lastenhuonetta, että pääsisi siivoamaan, kävin tässä yksi päivä Jyskissä ja mukaan tarttui yhdeksän metriä poistokankaita. Jyskissä muuttuu kaikki kankaat niihin viiden metrin pakkoihin (paitsi vahakankaat).

Vähänkö rasittaa

Esikoinen on nyt tehnyt matikantehtäviään kaksi tuntia. Matikka on hänelle helppoa, mutta keskittyminen mahatautisena näköjään ihan mahdoton tehtävä. Mulla pimahtaa pää... Muropaketti lähti uimaan pellon toiseen laitaan, ihme sekin. Neiti yrittää tehdä kaikki hulluiksi kiusaamalla ja kiusaamalla, en tajua kuinka joku VOI osata olla noin ärsyttävä koko hereilläoloaikansa. Mahatauti alkaa olla ohi, aamulla vielä ripuloi, mutta sen jälkeen ei ole ollut mitään oireita. joskos uskaltaisi viedä pyryharakan hoitoon, että saisi vähän purkaa paineitaan.

Mies on yövuorossa, ja rättiväsynyt. Uupunut. HUomaa hyvin, ettei ole tottunut valvomaan ja pätkimään untaan kuten minä. Toki minäkin väsyn, mutta pystyn säilyttämään toimintakykyni tiettyyn pisteeseen asti. No, mies saanee bonuspisteet siitä, että on kärsinyt jostain migreenintapaisesta kohta kaksi viikkoa. Hänellä hyvin harvoin särkee päätä, joten tuokin syö voimia. (ja särky on stressipohjaista, ei "onneksi" sen vakavempaa, ei ainakaan tällä hetkellä).

Auton ovet ovat jäässä. Kuskinovi toimii moitteetta, ja pelkääjän ovi toimii, kun auto on ollut hetken piuhan päässä ja sisätilanlämppäri on puhaltanut tarpeeksi, tai kun ajossa ollaan oltu tarpeeksi kauan, että ovi lämpenee.

Mutta takaovet! En tajua, miksi niiden pitää AINA jäätyä, etenkin silloin, kun pitäisi saada kuskattua koko mukulalaumaa johonkin. Takaluukkuun en ole koskenutkaan, koska sitä päällystää parin sentin jääkuori. Ei ehkä kannattaisi käyttää takalasinlämmitintä... Mutta kun se samalla sulattaa ja kuivaa sivupeilit, ja en pysty peruuttamaan ilman niitä - en näe ovesta taakse. Sitä se lyhyt kaula teettää...?

Koira ei viihdy pihalla - takapuoli paleltuu. En usko, ei noilla selluliiteillä. Ei viihdy sisälläkään, on liian lämmin. Eli ravaa edestakaisin, läähättää sisällä ja louskuttaa ulkona. Lenkille kyllä lähteen suosiolla, mutta sitten kotiin tultua alkaa sama ralli taas. Mies vei aamulla unenpöpperössä koiran pihalle - ja unohti laittaa kiinni. Muutaman tunnin päästä meni hakemaan postia ja otti samalla koiraa sisälle - paitsi että koira jo odotteli eteisessä.

Lempiliiveistäni karkasi kaarituki. Täytyy repiä toinenkin puoli irti, kuka noita nyt roskiin raaskii vielä heittää?

Puhtaat pyykit kaatuu päälle, ehdin kyllä pestä ja laittaa kuivumaan, mutta kaappeihin vieminen ei näköjään onnistu, ei sitten millään.

Maanantaina täällä on imuroitu, ja nyt pölykoirat purevat nilkkoja ja karvamakkaroihin kompastuu - puhumattakaan siitä, että sukat täyttyvät muovailuvahapalleroista.

Ja se muuten sitten on oksennustautia...

Aamulla tuo neiti sitten ykäsikin. Koko yön juoksin edestakaisin Muropaketin ja neitin välillä, ehdin aina torkahtaa toisen viereen kun toinen jo itki (Muropaketti nukkui sängyssä ja neiti halusi nukkua olohuoneessa, ilmeisesti halusi omaa rauhaa).

Saa nyt sitten nähdä, koska tuo koululainen alkaa valittaa huonoa oloa.

No, onpahan "laatuaikaa".

Ja kuumetta on sitten melkein 40

Meillä oli KAKSI viikkoa sairastamatonta aikaa. ja päättyi viime yönä. Neitillä kuumettä liki 40, mittasin aamulla korvamittarilla vähän sinnepäin tähdäten pöydän päästä ja näytti 39,2, en siis edes tuupannut mittaria korvakäytävään...
Ei muuta kuin Ibumaxia pillerinmurunen neitille kitusiin ja perumaan huomista kyläilykeikkaa. Ei vasta ollakkaan kuin kolme viikkoa yritetty sopia sitä neitin kyläilyä kaverille, ja nyt taas viimemetreillä jouduin perumaan. Harmittaa jo tosi paljon tyttöjen puolesta.

Esikoinen ja Muropaketti vaikuttavat olevan terveitä, ja saisivat kyllä pysyäkin, tässä olisi ihan tarpeeksi ohjelmaa ilman, että tarttee miettiä varajärjestelyjä koulun ja hoidon sijaan. Mies on yövuorossa, mutta sen pitäisi myös saada nukkuakin joskus.
Onneksi ei ole ihan samanlaista kuin Mammaliinilla, mun mielestä meillä on kyllä jo tän talven mahatautikiintiö sairastettu. (neiti kyllä valittaa mahaansa, että saa nähdä...)

Olen taas tarttunut ohuisiin puikkoihin ja ohueen lankaan, saa nähdä saanko mitään aikaiseksi. Tuntuu että kädet hikoaa jo pelkästä ajatuksestakin, kolmosen puikot...

No juu. Pyykit kuivumaan, iltapalaa naperoille naaman eteen ja toivotaan, että painelevat nukkumaan säädyllisessä ajassa, vaikkei iskän kainaloon pääsekään koisimaan.

Hamsterikuu loppui

Eilen Karkauspäivän kunniaksi loppui lankahamsterikuukin. Tämä vuosi olikin siis päivää pidempi piina joillekuille... En ole todellakaan säntäämässä lankakaupoille, viime viikolla kiersin paikallista Prismaa ja totesin, että siellä ei ole lainkaan tarjouslankoja tarjolla Osta pois-päivillä. Täyteen hintaan en nyt justiinsa hinkua mitään (mieheltä oli palkkalaskenta pidättänyt virheellisesti kolmen päivän palkan ja se ottaa päähän, toki ne rahat tulevat varmaan jo ensi viikolla korjauksena eikä ne meille ole katastrofi vaikka puuttuvatkin, mutta PERIAATTEESTA olen kärttyinen ja pihi just nyt).

Oma Lankahamsterikuuni sujui odotuksia paremmin. Sain aikaiseksi sukkia neljä paria, neljä Kompassi-myssyä, Lohikäärmehuivin, neljä Vaaka-tilkkua ja taisi olla joku lisäimukin vielä mukana. Eli kolme valmista työtä per viikko, todella hyvin! Langankulutus oli 1075g, lisäystä ihan kivasti viimevuotiseen. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että sain valmiiksi anopille Step-langasta sukat, olen siis kutonut jo KAHDET aikuisten koon villasukat ohuesta langasta tänä vuonna! Ja näiden lisäksi siis tein helmikuussa pikkusiskolle penkkaripuvun, johon meni viikon verran aikaa.
Mies ruikutti, että mistä sä TAAS nitkutat, jätä nyt edes kauppareissulta pois noi puikot, kun raahasin niitä viheliäisiä sukkia mukana joka paikassa. Sanoin, että nää on äitilles, ja siihen loppui ruikutus. Anoppi on nimittäin valittanut koko talven, ettei ole kunnon sukkia enää, vaan on kuluttanut kaikki hajalle.

Viimeiset valmistuneet esittäytyvät tässä:


Anopin sukat, kokoa 39, lankana Ste (Aloe vera mit Jojoba Öl), 54g. Yritin kohdistaa raidat, meni kahdella kerroksella pieleen, mutta se ei näy selvästi kuin varpaankärjissä, joissa toisessa on pikkuisen enemmän ruskeaa kuin toisessa. Onneksi viimeinen kokonainen kerä Steppiä pitäisi olla raidatonta lankaa.
Neitille sukat Henna-Kodin käsityölangasta (12%villaa, 88% akryyliä/ Reiju Oy) ja Venetia, Lammyn markka-aikojen lankoja (30%villaa, 70% akryyliä), koko on ehkä 25, langankulutus 49g. Henna on suurinpiirtein 7veikan paksuista, ehkä himpan paksumpaakin, ja kohtalaisen karhean tuntuista, mutta halpaa se oli, kun viime kesänä sen ostin (200g kerä 3,3€).

Samaisesta Hennasta ja Novitan Kolibrista (langankulutus yhteensä 44g) kudoin eilen viimeiseksi hamsterityöksi Muropaketille sukat, kun poika omi noi neidin sukat itselleen. Nämä on tehty samoilla silmukkamäärillä kuin neitin ja esikoisen sukat (eli 40s, nelosen tai neljäpuolikkaan puikot), terä vaan on lyhyempi. Meidän pieni pullero...


Muropaketille on mukava kutoa sukkia, ne valmistuvat parissa illassa sohvannurkassa, kun lapset suostuvat katsomaan videoita tai leikkimään jotain keskenään. Nuo ovat jo jalassa, ja mieluiset tuntuvat olevan, eipä paljon langan karheus haittaa.

Tässä on jo kaksi viikkoa lapset olleet terveitä yhteen menoon, ihan huimaa. No, isäntä sitten oli ensin selkävaivainen, ja kun sai sen pois, niin sai itselleen migreenityyppisen päänsäryn, johon ei oikein auta kuin tietty särkylääkemix - ja periaatteesta tuo ei suostuisi syömään parasetamolia, "kun eihän se vaikuta mihinkään". No, kun miehen selkä parani, niin omani alkoi taas kenkutella ja tämä viikko on sitten mennyt köpötellessä hyvin lyhyin ja varovaisin askelin ja kumarteluja vältellen. Onnistuukin tosi hyvin kotosalla.
Tai no, neitillä on kädet taas täynnä läiskiä, atooppinen iho onkin ollut tähän asti tosi hyvässä kunnossa. Viime viikolla oli muutama pakkaspäivä ja kas vaan, heti helahti läntit ranteisiin. Jospa tämä nyt kuitenkin pysyisi hallinnassa, ettei ehdi raapia verille asti. Ostin kyllä jo jääkaappiin Sibikorttia varmuuden vuoksi, jos taas iskee sienitulehdus (neidille tulee tosi helposti se, kun ensin raapii aikansa verisiä ranteita).

Viikolla uskaltauduttiin jopa käymään kummipoikaa morjenstamassa uudessa kodissa, nyt asuvatkin mukavan lähellä, ehtii iltasella käydä moikkaamassa. Viemisiksi nippu piirustuspaperia, värikyniä ja taideteoksille säilytyssalkku. Pikkusiskolle vein Kompassi-myssyn, joka olisi kelvannut äidillekin - tosin kummipojan isä oli sitä mieltä, että naapuri soittavat valkotakkiset paikalle, jos rouva kuljeskelisi kyseinen pinkki pipa päässä pitkin asumalähiötä... Taidan piruuttani kutoa jokun maanläheisemmänvärisen Kompassin kaverilleni. Tuparilahjaksi muuten vietiin kuuden kilon jauhesammutin.

Sauna on kohta lämmin, pitäisi äkkiä tyhjentää tiskikone ja kehitellä jotain sapuskan kaltaista pesueelle. Perunamuussi jää tänään tekemättä, selkä ei kestä pottujen pesua ja kuorimista. Makaronilaatikko?

Koska hamsterikausi on virallisesti ohi, voisin ryhtyä taas ompelemaan. Vino pino töitä on jonotuslistalla. Täytyisi vain raivata lastenhuone, että pääsisin ompelukaapille asti. En taida jaksaa...