Kompassikasa

Viikonlopun iloksi kudoin pari kompassipipoa lisää (linkki alkuperäiseen ohjeeseen pari postia alemmas). Sijaistoimintaa, koska anopille (uusi yritys) tarkoitetut sukat eivät oikein etene...


Kuva on erinomaisen kehno, olohuoneessa on umpipimeää, koska Muropaketti nukkuu sohvalla, enkä viitsi etsiä tuon parempaa studiota nyt itselleni. neljä kompassia, keskimmäisissä lankoina Novitan Teddy ja Jenga (isompaan yhteensä 104g ja pienempään 90g), uloimmaiset jo esittelinkin viimeksi, niissähän on lakoina teddy ja Laura (122g ja 72g). Kahdesta Teddykerästä jäi jäljelle 4 grammaa (ah tätä ihanaa digivaaka-aikaa), kerästä Jengaa jäi 15g ja yksi kerä Laura meni viimeistä senttiä myöden. Oikein sopivia hamsteritöiksi, muutamassa päivässä 388g lankaa ja saan tuntea itseni hyödylliseksi. Kaikille myssyille on jo omistajakin tiedossa! (Muropakettikin innostui vasta viimeisen pipon valmistuessa, se piti saada päähän, siihen asti poika juoksi karkuun kun yritin sovittaa...)

Nyt aktiivisesti työn alla on neitille villasukat, ne kun näyttävät olevan katoava luonnonvara tässä huushollissa. Meillä on iso arkulline sukkia, ja lapsille sopivia just yksi tai kaksi paria. Mä en vaan tajuu...

Eilen leivottiin esikoisen kanssa juustosämpylöitä, tai omiini pistin pintaan kurpitsansiemeniä. Ai kun olivat hyviä! Tänäänkin keittiössä leivotaan - tosin taikataikinalla (2 osaa suolaa, 2 osaa jauhoja, 1 osa vettä ja tilkka öljyä).

Toinen kompassi

Aamupäivästä kutaisin nopeasti toisen, pienemmän, kompassimyssyn. Langankulutusta 72g (miten IHMEESSÄ kaikki tekemäni työt ovat sellaisia, että grammat päättyvät kakkoseen?). Nyt ymmärrän, miksi toiset ovat tehtailleet näitä tusinoittain...

(Kuva tulee, kunhan GroMagnon löytää pienipäisemmän tyttöystävänsä.)
Kas tässä, Meikki ja GroMagnon. Mukavat mallit, eivät juokse karkuun eivätkä irvistele kesken kuvauksen...

Pinkki kompassi

Vähitellen alan heräillä alkuviikon koomasta. Esikoinen oli yön yli kyläilemässä miehen vanhemmilla, oli käynyt kalassa (sen verran fiksu olen, että laitoin jo valmiiksi mukaan vaihtohanskat, pilkillä kun tuo esikoinen tuppaa lotraamaan käsineensä litimäriksi jakalanhajuisiksi). Olivatkin saaneet komean ahvenen (ja monta pienempää), se tuli fileinä kotiin asti. Pitäisi kaivella paistinpannu esiin ja paistaa fileet, herkkua.

Eilen jo päivällä tikuttelin pojalle uuden kaulurin, kun neiti on venyttänyt vanhan ihan lötköksi. 62g Karusellia, tai Fiestaa, en ikinä muista kumpaa.Muropaketista kauluri oli kiva pipo.

Joku kyseli nettifoorumilla Golden Compass Hat:in suomennosta. No, uteliaana klikkasin linkkiä ja ohjehan oli helppoakin helpompi kun sen vain uskalsi lukea alusta loppuun - paitsi että minulla ei ole (eikä tule) 15mm puikkoja. Samantien kuitenkin lähdin kaivelemaan lankalaatikoitani, minulla on juuri sopivat langat työhön. Pinkkikirjavaa Lauraa ja vaaleanpunaista Teddyä ja kympin puikot. Silmukkamäärä arvalla (40s ja lopputulos himpun verran liian iso meidän vajaa 5v neitille, sopiva 8v esikoiselle, nafti minulle). Oikein söpö, paitsi minun päässäni. Kuva tulee, kun Blogger alkaa taas toimia, yhteys on pätkinyt monena päivänä ja kuvien kanssa on kai enemmänkin ongelmia. Saa nähdä, saako tätä kuvattomanakaan julkaistua, eiliseen lankahamsteripostaukseeni meni aikaa pari tuntia...


Kuvausavustajana aina yhtä iloinen GroMagnon. Anteeksi, ettei kompassimyssy näy kokok ihanuudessaan, koska kuvasuavustajani on hieman... no, selkärangaton. (kuvan isoksi klikkaamalla näkyy myös esikoisen taiteilemat lego-luurangot)
Langanmenekki 122g Teddyä ja Lauraa. Näitä voisi tehdä enemmänkin, jos vain olisi potentiaalisia käyttäjiä. Pikkulikka? Pienemmän kummipojan pikkusisko? On todella harmi, että tuttavapiiri on näin pikkuruinen, eikä suvustakaan kyllä ole apua.

Niin hiihtoloma

Nyt on puolella Suomea hiihtoloma. Naapurikaupungissa käydessä se ei katukuvassa juurikaan näkynyt, lapsiperheet ovat varmasti jossain muualla (lunta tai aurinkoa etsimässä). Miehen ja Muropaketin kanssa käytiin testaamassa kaupungin uusin ruokakauppa, laskua kertyikin sitten reippaasti. Kassakin nauroi, että toivottavasti noilla pärjää pitkään. Epäilen, tomaateista on puolet syöty ja kurkuista jo kaksi. Huomenna täytyy lapsille kuoria porkkanaa valmiiksi, että nakertavat sitten niitä.

Tänään olikin ensimmäinen päivä pitkään aikaan, että kaikki olivat terveinä, jopa minä ja mies. Neiti oli koko viikonlopunkin kuumeessa, se alkoi perjantaiaamuna. Torstain olivatkin terveinä kaikki, Muropaketille nousi jo to-pe-yönä kuume. Mutta jospa tämä nyt tästä. Toivottavasti?

Pienempää kummipoikaa pitäisi lähteä tervehtimään, mutta milläs menet, jos ollaan taudeissa koko poppoo. No, sielläkin päässä on sairasteltu, joten ei tässä mitään uutta.

Loppuilta onkin mennyt tapellessa, tai lapset ovat tapelleet keskenään. Esikoinen kaatoi kukkapurkin kiukuspäissään (mulla on enää yksi huonekasvi lattialla), imuroi sitten kyllä jälkensä. Itkua parkua jatkuvaa, koira kääntyi taas kannoillaan ovella ja paineli takaisin juoksunaruun. Kissakin pyysi itse ulos...
Jokos kohta olisi täysikuu, niin saisi taas valvoa lasten kanssa, kun jo kaksi yötä olen saanut nukkua...

No niin. Vihdoinkin on alkamassa hiihtoloma. Ja tutulla kaavalla. Kuka arvaa?

Töissä juhlistettiin vähän työkaverin täysiä vuosikymmeniä ja urheilusaavutuksia (musta on AINA kiva kehuskella tuntevani maailmanmestarin ja maailmanennätyksen haltijan). Samalla myös vähän rempan valmistumisen tupaantuliaisia, meillä onkin ihan kiva toimisto nyt - vaikka edelleen siinä on puutteita, mutta näyttää mukavalta. Kuohuviiniä vain hieman maistelin, autolla liikkellä olevana ei oikein voi latkia litratolkulla edes hyvää luomuviiniä.

Pikkusiskon penkkaripuku saatiin keskiviikkoiltana ihan ajoissa valmiiksi. Siskon piti lähteä vielä illalla töihin, joten pikkuviilaus jäi hänen omalle vastuulleen, ja nyt on jo abiristeilyllä (ja ihmetteli, että miksi sinne lähtee, kun ei edes viinaa juo...). Ei siis kuvaa tuotoksesta, en tiedä, missä kunnossa puku tällä hetkellä on...
Oli ihan mukava askarrella pikkusiskon kanssa, yleensä minä teen ja hän vain vahtii lapsia (ja se ON suuri ilo), nyt tehtiin yhdessä. Pikkusisko ei ole kovin innostunut käsitöistä, johtuu varmaan siitä, että on saanut yliannoksen pienenä minusta ja äidistä (ja mummoistakin).

Ensi viikoksi ei ole ohjelmaa suunniteltuna (no, ehkä ostosreissu johonkin lähiseudun ostoshel...paratiisiin), ja tällä poppoolla on parempi, ettei MITÄÄN suunnittelekaan.

Pää hajoo eli terveisiä sairastuvalta

Jos joku ei jo arvannut, niin meillä sairastetaan taas urakalla. Tällä kertaa taudin kourissa ovat Muropaketti (tänään jo parempi päivä, yön oli kuumeessa vielä), esikoinen (vatsa vikkelällä) ja minä.
Yritin naapurinpoikaa värvätä aamulla läksyjen tuontiin, mutta ei onnistanut. Naapurinpoikakin on kipeä, oli äiti ehtinyt juuri laittaa tekstiviestiä opettajalle, että jos meidän poika ottaisi läksyt... Eilen esikoinen oli koulussa, mutta olikin ollut helppo päivä, kävivät paloasemalla joten läksyjä ei tullut.
Oli muuten koulussa valittanut sijaisopelle, että on maha kipeä ja oksettaa. Sijaisope oli siihen todennut, että tuo asia on jo puhuttu läpi, nyt riittää. No siis joo taas. VIIME viikolla pojalla oli maha kipeä (ripuloi pitkin päivää ja iltaa ja oli alilämpöinen) ja olikin loppuviikon sairiksella saman vaivan takia, mutta ei se tarkoita sitä, etteikö voisi olla uudestaan kipeänä. Vai tarkoittaako reaalimaailmassa?

Minulla raukalla pää halkeaa ja kurkku kuristaa (ei kutita eikä ole kaktusta kurkussa, mutta nieleminen on hankalaa, ikäänkuin joku puristaisi ruokatorvea kasaan), mies kävi paijaamassa ja totesi, että on sulla ihan oikeasti kuumetta. Luuli varmaan, että ruikutan ihan ruikuttamisen ilosta.

Onkin ollut pitkä päivä, heräsin kolmen aikaan (tai heräsin jo aikaisemmin, mutta tuossa vaiheessa luovutin, kun ei uni tullut silmään) Muropaketin ähräykseen. Tein sitten yhden rästityön ja tyhjensin sähköpostiani. On jo pitemmän aikaa työposti huudellut, että loota on täysi. Ihan turhia megan tiedostoja löytyikin vaikka kuinka monta, kyllä nyt kelpaa taas lähetellä mulle vaikka mainoksia. Mä en niitä lue kuitenkaan.

Pikkusisko tuli auttamaan penkkaripukunsa kanssa, päästiinkin hyvin eteenpäin. Onneksi on huominen aikaa viilauksia varten, en jaksa tänään tässä kunnossa. Vetoketju vielä ja toppauksia, eiköhän se ala olla siinä.

Hankalin osuus oli tämä:


Levyllinen vaahtomuovia piti saada väännettyä muotoon ja peitettyä apukankaalla. Ajattelin ensin tehdä saman vanulevystä, mutta tuo on kyllä ehkä kuitenkin parempi. Tähän meni siis koko lauantai ja sunnuntai, kun en yksin pystynyt vetoketjua ompelemaan, vaan piti olla joku pitelemässä hökötystä. Lapsista tuo on hulvattoman hauska tuollaisenaan, jääkin varmaan meille sitten leikkihuoneeseen käyttöön - tulee mieleen japanilaiset tositv-kilpailut, joissa kisaajat yrittävät juosta toppingeissa pitkin tehtävärataa...
Hommaa on ideoitu työn edetessä, mitään ihan valmista suunnitelmaa ei ollut olemassakaan.

Muuten viikonloppu menikin sitten sukkia kutoessa, tänään neiti sai uudet sukat mukaansa hoitoon (juu tosiaan vein neitin hoitoon vaikka muut lapset olivat kotona, mielestäni esikoinen ja Muropaketti ansaitsevat rauhallisen sairastamispäivän, ja samat taudit ne neitin hoitopaikassa jyllävät kuin koulussakin, siellä on monta yli 10v sisaruksen omaavaa lasta, ja ne isot sisarukset ovat noissa samoissa kuumetaudeissa ja mahataudeissa),


Nallecolori ja Maija, yhteensä 52g. Tuota hemmetin coloria jäi VIELÄKIN 46 grammaa, siitä on nyt tehty siis kahdet sukat ja yhdet tumput. Teen varmaan toisetkin tumput tuon Maijan kanssa, niin on sitten olevinaan "setti". ja jos kuva on sumea, niin syyttäkää ihan reilusti minua siitä, en näe juuri mitään tällä hetkellä.

Miehellä loppuikin tällä erää työt (tehdas on kiinni pari viikkoa) ja on sitten meidän ilonamme huomenna. On asiassa ainakin yksi hyvä puoli, koira tuleekin kotiin jo huomenna!

Tautinen aika

Soittelin sitten Muropaketin pph:lle, että poika ei tule ainakaan huomenna hoitoon. On kuulemma yksi muukin hoitolapsi kipeänä, muut eivät olleet ehtineet soitella...

Juteltiin ja ihmeteltiin tätä talvea. Kun vertailupohjaa on maantieteellisesti puoli Suomea (sukulaisten ja tuttavien kertomana) niin on kyllä tautinen talvi. Viime viikolla yhtenä päivänä koululaisista oli poissa 36% eli yli kaksi luokallista!

Nyt on menossa tämä kuumetauti (ja se voi vielä uusia muutaman kuumeettoman "terveen" päivän jälkeen) ja alkamassa mahatauti, vesirokko alkaa olla jo lopuillaan. Ts. jos koululaisista kolmekymmentä on poissa, niin kolme on vesirokossa, kaksikymmentä kuumeessa ja loput mahataudissa tai muusta syystä poissa.

Ei ihme, että meilläkin ollaan koko ajan kipeinä, niin se on näköjään muissakin perheissä...
Ei näytä auttavan huushollin desinfiointi (meidän talohan pestiin ennen joulua pariinkin kertaan kloritella ja tolulla, kun jynssäsin mahataudin roiskeita pois), täytynee laajentaa reviiriä.

Koira lähti taas hoitoon viikoksi, anoppi pelkää sen puolesta niin, ettei uskalla jättää sitä meidän hoteisiin. (No, koira on siellä varsinaisten herkkupatojen ääressä ja nauttii varmasti hiljaisuudesta ja kaikesta juomiosta mitä siellä kahden ihmisen kanssa saa. Turkkikin on niin hyvin harjattu, että vieläkin hävettää...)
Sadan kilometrin säteellä on syöty yli 30 koiraa ja lukematon määrä kissoja.

Tervetuloa maalle.

Työ tekevää kiittää

Tai sitten ei.

Ajattelin oikein kunnostautua lankahamstereissa, paksua painavaa lankaa ja isot puikot. Ja pha. Neiti päätti sitten silputa vuoden vanhat villasukkansa postimerkin kokoisiksi paloiksi... Ei kun taas ihanaisen Nallecolorin kimppuun ja tikuttelemaan taas siitä sukkia. Jos joku lanka on alkanut minua inhottaa, niin tuo colori.

Pikkusiskolle pitää tehdä penkkaripuku. Eilen käytiin kaupungilla ostelemassa tarvikkeita ja illalla vielä sitten suunniteltiin ja aloiteltiin. Eiköhän se siitä, idea on hyvä ja toteutuskin näköjään onnistuu suurinpiirtein idean mukaisesti. Tänään pitäisi jatkaa.

Mutta Muropaketti on kuumeessa ja roikkuu sylissä koko ajan. Ensin yön nukuin solmussa pojan vieressä ja nyt pitäisi jaksaa kanniskella koko päivä.

Selkä kertoi, että työehtosopimusneuvottelut ovat jäissä kunnes ehdot paranevat merkittävästi.

Netti on jumittanut koko päivän. Näin koko yön unta susista (siis silloin kun nukuin), ja niin kuulemma mieskin.
Saa nähdä koska niitä alkaa näkyä päiväsaikaankin.

Tää on taas niitä päiviä kun ei pitäisi nousta sängystä ylös ollenkaan.

Matikkaa

Anonyymille tiedoksi, esikoisella ei ole suksia tällä hetkellä (tai on liian lyhyet sukset, ja monot, joihin ei mahdu jalka edes paljaaltaan saatu sukkien kanssa, ilmoitus hiihtokisoista tuli perjantaina enkä pystynyt lauantaina enää kaupoille lähtemään/laittamaan miestä asialle - keliolosuhteet kun on mitä on, niin ymmärrän, että hiihtokisat oli pakko pitää heti kuin vain mahdollista; silloin pitäisi myös koulussa ymmärtää, että lyhyellä varoitusajalla ei ehkä kaikki ole kisakunnossa).

Mun työni ei stressaa mua, mulla on ihan muut stressin aiheet - ja työ on yksi asia, minkä takia pysyn lähimainkaan terveen kirjoissa (niissä hullun kirjoissakin olen ollut, ja silloin työ toimi hyvänä terapiana, kun pää hajosi kotona). Meidän elämä nyt ON tällaista, on muiden ongelma, jos se on ongelma. Mä en ole halunnut tällaista, mä olisin halunnut kolme lasta kahden vuoden ikäerolla - mutta enpä saanut, ja sen kanssa meidän perheen on vaan elettävä.
*****************************

Perehdyin sitten eilen illalla oikein kunnolla tuohon esikoisen läksytilanteeseen. Joo. Poika on jättänyt tekemättä ilmeisesti useamman viikon ajan tehtäviä koulussa, merkatut läksyt on tehty. Sijaisopettaja ei ole kertaakaan tänä aikana maininnut asiasta, olen puhunut hänen kanssaan useaan otteeseen koululla ja kysynyt, että miten on mennyt. Olisiko ollut kauhean vaikea sanoa, että tehtävien tekeminen ei ole sujunut? (jostain syystä äidinkielen tehtäviä poika on tehnyt enemmän). Vaikea minun on tarkistaa, onko kaikki tehtävät tehty, jos niitä ei ole merkitty millään tavalla (ei poika eikä opettaja) eikä niistä ole kerrottu. Harmi, että ongelma on nimenomaan matikan kohdalla suurin, koska poika tykkää laskemisesta. Nyt yht'äkkiä kirjassa oli lappu, että muut ovat tehneet tähän asti, ja välissä monta sivua tyhjää tai vain ne merkatut kohdat tehtynä.

En tiedä, onko poika stressaantunut koulun takia vai mikä on vikana, mutta on nyt joka tapauksessa kipeä. Eilen oli juuri ja juuri sillä rajalla, että onko kuumetta (37,6) ja aamulla olikin sitten jo alilämpöinen (36,1), välillä hikoaa litimäräksi ja sitten kohta kaivaa päälleen paksun viltin - kaiken huipuksi olisi itse halunnut lähteä kouluun. Koulussa on ollut kuumetautia liikkeellä, mutta se on kyllä alkanut ihan reilulla kuumeella eikä tuollain hivuttamalla. (naapurin likka oli maanantaina koulussa ekaa päivää yli viikkoon, kun oli vesirokossa - tiistaina olikin jo kuumeessa taas kotona...)
*************************

Eilen oli taas kiva ylläri kotiin tullessa. Eteisessä makasi hiirenraato, oli mennyt loukkuun ja nirri pois. Yäk. Näytin raatoa kissalle, joka tuhahti ja katsoi minuun kuin olisin esitellyt hänelle - no, raatoa. Ei voinut vähempää kiinnostaa. Onneksi oli pysynyt loukussa eikä taas karannut sähkömittarin taakse lemuamaan. Johan tässä olikin monta viikkoa väliä, ettei ollut yhtään hiirtä loukuissa.
Nuo muoviset loukut ovat tosi näppäriä, raadon saa irti puristamalla toista päätä ja samalla loukku virittyy itsekseen. Tuossa on joki "ikisyötti", en tiedä, mitä se sitten on syönyt, mutta näyttää se hiiriin tehoavan.

Tämä viikko onkin ollut oikea lomaviikko, koira on ollut hoidossa appiukon luona. Alkaa olla jo ikävä, tulee laitettua ruokalautanen lattialle ja sitten muistaa, että niin joo, koira syö nyt vähän parempia sapuskoita tämän viikon. Saa nähdä, kelpaako mun pöperöt enää ensi viikolla ollenkaan! Jotenkin tuntuu, että kissallakin on koiraa ikävä, se käy ruokakupilla kuikuilemassa ja nukkuu mitä omituisimmissa paikoissa.
Muropaketti söi eilen jo koirantikkuja, kun ei kenellekään saanut niitä antaa...



Sain vihdoin ja viimein kuvattua Lankahamstereiden ensimmäisen viikon valmistuneet työni. Kuinka voikaan olla vaikeaa kaivaa kamera esiin ja räpätä kuva ja siirtaa se bloggeriin?
Lohikäärmehuivi on juuri mukavan epävärinen, beige mohair tasoitti Fiestan raitoja. Neiti sai kaipaamansa kauluri/pontso/hameen, joustinneuleisena tuo venyy kaikkiin käyttötarkoituksiin - ja sopii äitille pipoksi, jos äiti vaan käyttäisi punaista.

Kotona työskentely on ihan mukavaa. Ainoa ongelma on se, että meillä ei ole gsm-kenttää. Sekin ongelma on tietoliikenneyhteyksien osalta kierretty, kiitos atk-tuen. Ongelma se on silloin, kun soitan työpuheluita. Jos olisi kännykkä käytössä, senkuin vain naputtelisi numeroita ja höpisisi asiansa, mutta nyt, kun kaikki on oman lankapuhelimen takana, niin tulee mietittyä aika tarkkaan, kenelle soittaa ja soittaako siltikään. Meillä ei ole salaista numeroa, joten numero näkyy sitten vastapuolen puhelimessa (kun yleensä soitan kännykkään), ja itse vielä joutuu maksamaan nuo puhelutkin. No, ehkä tuo muutaman vuoden päästä helpottaa, tuokin ongelma. jos vaikka kaatuu tarpeeksi metsää ympäriltä?

Vielä virtaa

Tai sitten ei.

Laitoin kameran lataamaan kuvia koneelle (työkameran, työkuvia) ja homma pelasi reilut puoli tuntia oikein hyvin. Sitten, pimpelipom kilahti Windows ja ilmoitti, että sori, homma meni puihin, virta loppu. Ja kas, kameran akut olivat tyhjääkin tyhjemmät (miten ihmeessä oli saanut juvattua vieopätkää pitkän aikaa ihan äsken?). Nyt sitten latailen akkuja ihan konkreettisesti - viimeksi vain työkaveri ilmeisesti latasi pattereita ja ne vähän poksahtelivat tuossa laturissa, että en nyt sitten tiedä, että uskallanko jättää tuota laturia pistorasiaan yöksi. Että en sitten saa huomiseksi raikkaita akkuja ja ladattua noita toistasataa kuvaa koneelle, olisin heivannut tuon mammuttikameran toisen työkaverin riesaksi. Tuo on Canonin PowerShotti ja mulla on kotona paljon paljon simppelimpi ja kevyempi kamera, jolla mielummin kuvaan työjutut. No, ei voi mitään, tehtäviä voi delegoida mutta vastuuta ei.

Tämän turhaakin turhemman vuodatuksen aikaansai se, että esikoisen (sijais)opettaja soitti, että on ollut hieman hankala päivä. Vai niin, sepä mielenkiintoista. Onhan hänellä yleensäkin ollut vähän hankalaa, mutta tänään oli poikkeuksellisen hankalaa. Ahaa, ja et ole sitten aiemmin soitellut minulle asiasta? Niin, no, äh... Minähän erityisesti pyysin, että soittaisit tai laittaisit reissuvihkoon terveisiä, jos tulee jotain ongelmia. Tänään oli erittäin hankala päivä, ja eilen... Eilisestä lumipallojen heitosta jo tiedänkin, kiitos vaan - oletin kuitenkin, että olisit jo eilen ottanut yhteyttä, jos se olisi ollut jotenkin merkittävää. No kun eilen oli se hiihtopäiväkin, eikä teidän pojalla ollut suksia vaikka kaikilla muilla oli. Niin, meidän pojalla ei ollut suksia eilen, tiedän - miten se liittyy eiliseen lumipalloilla heittelyyn? No, minä ymmärrän, että äitinä on vaikeaa käsitellä tällaisia asioita, kun tulee tietoon... No nämähän ovat olleet tiedossa koko ajan, ja asia on työn alla.

Että mikä se olikaan se ongelma, ei selvinnyt minulle (puhelu jatkui samanlaisena kiertelynä koko ajan). Menen kotiin ja mittaan pojan kuumeen ja toivon huomenaamulla, ettei akkulaturi ole yön aikana räjähtänyt.

Päätä seinään

On se kumma, ettei aikuinen ihminen opi virheistään sitten ollenkaan. Kolme päivää dedikseen ja mulla on edelleen paperihommat levällään. Torstai-perjaintaiyön varmaan teen yötä myöden päivityksiä, että saan raportoinnin kuntoon...
No, tuo nyt on ihan normaali paniikki, siitä viikko eteenpän on uusi dedis ja siihen mulla vasta tuleekin kiire, kun osa hommista on levällään vielä muiden ihmisten töiden vuoksi.
Mutta tää on tätä, joka vuosi tämä tulee vastaan jossain vaiheessa, jos ei ennen joulua niin sitten vuodenvaihteen jälkeen.

Toimistolla on muutenkin asiat levällään ja ihmiset toistensa kimpussa, joten en ole jaksanut näillä paperihommilla niin stressata itseäni. Kyllä ne tulee tehtyä. On noita tärkeämpiä asioitakin mietittävänä, elämän ja kuoleman kysymyksiä ja vähän helpompia mutta tärkeitä.

Ah, Muropaketti oli viime viikon kokonaisuudessaan hoidossa omassa hoitopaikassaan terveenä. Eilenkin oli, mutta päivän aikana oli hoitajan omat lapset tulleet kipeiksi - Mp on siis tänään ja huomenna varahoidossa.
Mulla hajoo pää.

Viittä vaille valmis

Eilen aloitin Lohikäärmehuivin tekoa Vilman ohjeen mukaan. Kerrankin tein liki täsmälleen kuten sanottiin, ainoastaan lärpäkkeet tein 1o1n-joustinta etteivät ne menisi kippuraan.
Varsinaisen huiviosuuden sain tehtyä illalla, täksi päiväksi jäi lärpäkkeiden kutominen. Ja niitähän riitti.

Itseasiassa pienten joustinpalasten kutominen oli ihan kivaa hommaa, raskaaksi sen teki se, että kudoin koko huivin pitkillä kasin muovipuikoilla, joilla ei mikään lanka juokse mukavasti - ja joudun tunkemaan huivin puikoille alle neljännekseen leveydestään. Lapaluut rutisevat vieläkin!


Lankana Novitan harmaasävyinen Fiesta ja tuntematon, Huuto.netistä joskus lankapaketin mukana tullut tunnistamaton beige mohair. Langanmenekki kaikkiaan 251g, mutta kuten joku ehkä huomaa, langanpäitä ei ole vielä päätelty (pingotus, mitä se on?). Fiestaa meni 190g, ja kahdesta kerästä jäi jäljelle mystinen 50cm pätkä, joka oli irtonaisena toisen kerän ulkopinnalla sekä noin 150cm varsinaisesta kerästä. Mohairia kului 61g (ai että mulla on kivaa digitaalisen vaa'an kanssa!)

Kiinnityssysteemiä en ole vielä kehitellyt, täytynee mennä kaivelemaan vanhoja koruvarastoja, jospa joku dingorengas saisi päälleen virkatun kuoren. Huominen menee varmaan langanpätkiä piilotellessa, koska tarvitsisin tuon maanantaiksi jo päälleni.

Tosiaan toisessa Fiestakerässä oli ulkopinnalla irtonainen lyhyt langanpätkä, aloin ihmetellä, kun vyötteen alta pilkotti ylimääräinen langanpää. Ei ole ensimmäinen kerta, kun näin käy, esikoiselle kun kudoin Karusellista/Fiestasta pipo/ranneke/kauluri-settiä, yhden kerän sisäpuolelta löytyi vastaava 40cm langanpätkä.

Fiestaan täytyisi tarttua myös seuraavan työn puitteissa, neiti on ominut esikoisen kaulurin itselleen keepiksi/hameksi, ja ennenkuin kauluri venähtää ihan kokonaan, tarttisi sen tilalle tehdä jotain muuta neitille.