Sydän rakastaa

Istun tässä ja sylittelen nuorinta poikaani, tuoksuttelen hänen vielä vauvantuoksuista tukkaansa, suukottelen otsaa. Sydän palastelee ja kipuilee.
Tuntemattomien tuska tuli taas lähelle.
Missä minun pieneni ovat?

Ja sohvalla päivänsankari valmistautuu yöpuulle, rauhoittuu aloilleen. Tänään oli hänen päivänsä, pieni prinsessa pitsipaidassa ja röyhelöhameessa, kruunu päässä. Päivä palvottuna - kyllä huomaa, että myönteinen huomio tekee hyvää. Minä huono äiti olin kerrankin kiltti äiti ja paistoin ja koristelin kakun neitille ihan tuosta vaan, ei vieraita, ei kakunsyöjiä - päivänsankarille kakku kynttilöiden puhaltamista varten!

Esikoisellakin oli hyvä päivä, eilen oli huonoakin huonompi. Itku ja nauru yrittivät kumpikin estradille kun tänään poika vakavana selitti, että tänään minä olinkin fiksumpi ja olin kiltisti, niin nyt saan illalla katsoa telkkaa ja pelata. Ei se kyllä ole fiksuuden puutetta ollut. Liian fiksu, ja laiska, niin äitinsä poika.

Ja isänsä odottelee, että repisin itseni irti tästä.



Pikkuveljen kissi voi paremmin.

Suuret suunnitelmat

Sain Muropaketin villasukat valmiiksi, olipahan niissäkin hommaa, kun tein polvisukat. Värit ovat raikkaat (itsevärjätty sininen ja puhdas valkoinen) ja sopivat Project Spectrumiin. Sain seuraa kuvauksiin, hänet kyllä tunnistaa jäljistä...

Villasukat, koko 20

Malli oma, selkärangasta (vahvistettu kantapää, perinteinen kantalappu 3o reunuksella)
Lanka 7v, valkoinen ja Robert's sininen (elintarvikeväri)

Näitä sukkia oli mukava kutoa värien takia (mainitsinko jo, että pidän tästä sukkien värityksestä?), mutta jalkapöydän päälle tekemäni 2o2n-joustin oli ärsyttävää... Sinistä lankaa jäi pikkukerä, saas nähdä saanko aikaiseksi tumppuja.


Lapset olivat tänään filmi/peliarestissa, kun temppuilivat hoidosta haettaessa. No, Muropaketti EI ollut...


Tää levy laitettiin tänne masiinaan...


Vitsit, VHS:sät oli paljon helpompia käsitellä...


Olikos tää nyt videokanava vai oliko se kasikanava?

Pokemon 4ever ja Muropaketti nukahti. Isommat saivat sitten katsoa loppuun, iltapalaa syödessään. Leikkivät illan kohtuukiltisti ja siivosivat Muropaketin jäljetkin jopa...


Kävin tänään etsimässä neitille ulkoiluhousuja. Tällaiset löysin:


Pinkki kosteussululla varustettu kangas ja ompelulanka Euromarketista, kukallinen tuulipukukangas (sama pinkki noissa kukissa) löytyi omasta kaapista, samoin nyöri ja 3M:n heijastinkangas. Kaavoiksi jotkut ihan peruscolleget, Ottobre tai MuotiMuksu. Kukahan saisi aikaiseksi piirtää kaavat, leikata kankaat ja ommella kasaan? Parin tunnin homma.

Vuorikangas vielä puuttuu, en jaksanut kaivella laatikoitani tarpeeksi syvälle. Ajattelin laittaa reikäneulosta, se on keinokuitua ja kuivuu nopeasti. Trikoovuori olisi lämpimämpi, mutta kuivuu kauan.

Ihan oikeasti taas yritin ostaa valmiit housut (neiti tarvitsisi ne NYT, ei ensi viikolla). Mutta... Miksi kaikissa kosteutta pitävissä housuissa on tänä keväänä henkselit? Neiti kun pukee ja etenkin riisuu itse, niin näillä kurakeleillä onnistuu sotkemaan ne henkselit ja sen jälkeen paidan ja takin ja vaikka mitä...
Ehkä ongelma onkin valmishousujen mitoituksessa, 86cm pökät kun tuppaa olemaan vauvamallistoa, eikä 4v pikkulapsen.


Pikkuveljen kissillä on edelleen ongelmia.
Pikkusisko saanee ajokortin tällä viikolla.
Miehellä on vissiin keuhkoputkentulehdus.

Onks pakko jos ei taho?

Nyt on kyllä niin matalapainetta, että harmaa tunkee jo korvistakin ulos. Lakimies lupasi, että postista tulee p....paketti, odotan tosi innoissani juu. Lakimies on yksi pomoistani.
Työkaveri joutui toisenlaiseen myllytykseen, pääsee vielä telkkariin tuolla menolla (lähti raukka karkuun soivia puhelimia, ja nyt mun pitäisi vastata - ohjaan ne soittamaan kännykkään...)

Autot ovat niin kuraisia, että jos vahingossa kävelee kadulla ohitse, niin käsveska muuttuu ruskeanharmaaksi. Oma auto on vielä kuraisempi, kurakerrosta ei tartte mitata milleissä, senttejä löytyy.
Lapset ne vasta kuraisia onkin. Ostin esikoiselle toisen haalarin ja molemmille isommille saappaita, että pärjätään. Pakko olla kierroksessa kahdet haalarit ja saappaat, koska yön aikana ne eivät ehdi pesun jäljiltä kuivua - ja saappaitakin on välillä pakko huuhtoa sisäpuolelta...
Esikoinen oli eilen pipoa myöden mutainen, neitin hatussa oli vain pari kuratäplää. Jippii.
Muropaketin hoitotädin pihassa on vieläkin lunta, ihanaa! Pikkuinen on siis puhdas, kun haen hänet hoidosta!

Yhtä asiaa en tajua; miten toiset vanhemmat voivat tuosta vaan nostaa mukulat hiekkakasalta suoraan autoon kuravaatteissaan (siis kuraisissa kuravaatteissa)? Mä en pysty, mun on pakko joko putsata vermeet (ei onnistu) tai riisua mukulat haalareista ja saappaista (autossahan on lämmin, kun olen pitkän matkan jo siinä vaiheessa ajanut).

Täytyy varmaan käydä ruokiksella ostamassa Beroccaa, tabut ovat olleet lopussa jo jonkin aikaa. Ehkä tää blues johtuukin siitä. Tai ehkä siitä, että pikkuveljen pelastama kissi on huonossa kunnossa. Nätti kuin mikä mutta niin kovia kokenut. Vaikka en ole kissiä nähnyt kuin kuvissa, niin olen nähnyt elämänhalun palautuvan sen silmiin. Mutta se ei aina riitä.

Kevät ja kevätpäiväntasaus

Tänään on kuulemma kevätpäiväntasaus. En muistanutkaan. On paljon asioita, jotka tulevat minulle yllätyksenä, en oikein vieläkään, yli viiden vuoden jälkeen, hallitse aikaa. Osaan jo sentään katsoa päivän yli, jopa viikon, mutta kuukauden hahmottaminen ei onnistu.
Usein seuraavan viikon tapahtumat tulevat minulle yllätyksenä, kyllähän ne on merkitty kalenteriin, mutta en sisäistä sitä, että ensi viikko on tämän viikon jälkeen. Se on ensi viikko, ei tämän viikon asia.

Työkaverini lähti naama kalpeana kesken päivän kotiin. Ovat tulleet kovin varovaisiksi viime viikkoisen ykäysepisodini jäkeen. Kummallisia.

Omat paperityöni kasautuvat ja kasautuvat. Viime yönä tavoistani poiketen jopa mietin niitä hetken aikaa, valvoin kuunnellen Muropaketin yskimistä. Olen vielä onnistunut tekemään kaikki jossain vaiheessa, en ainakaan tiedä, että olisin edes yhdistyksen asioita unohtanut kokonaan.
Paperityöt eivät innosta, haluan tehdä jotain kivaa.

Jotain kivaa. Mitähän se olisi? Kotona on täysin vapaat kädet tehdä mitä tahansa, ja jumiudun kitkuttamaan raitasukkia tai taikajakkua muovipuikoilla. En ompele, vaikka se juuri olisi se kiva. En saa kylvettyä siemeniä multaan, vaikka se olisi kivaa.

Mutta auton ostin, Project Spectrumin hengessä hopeanharmaan. Vielä on joitain yksityiskohtia viilaamatta, autosta paljastui tyyppivika, jonka myyjän olisi pitänyt tietää ja osata kertoa. Pikkujuttu jonka korjaamisella ei ole kiirettä, ilman sitäkin tulee toimeen. Mutta ei niin kivaa vastaostetusta autosta. Ja minä kysyin myyjältä, että mitä vikaa autossa on...

Pitäisi-blogi jatkaa: Muropaketin yksivuotiskuvaa varten pitäisi varata valokuvaajalta aika. Ei sillä nyt niin kiire ole, poikahan on vasta 1v3kk. Neitille pitäisi ostaa saappaat. Neitin synttärijuhlat pitäisi valmistella. Koulupsykologille pitäisi varata aika. Huomisen kokouksen asialista pitäisi saada valmiiksi. Yhdistyksen vuosikokousta varten pitäisi valmistella vuosikertomus ja toimintasuunnitelma. Pitäisi lähteä syömään, että jaksaisi loppupäivän - jos tietokoneet suostuisivat iltapäivällä jo toimimaan muuallakin kuin netissä.

Vaalipäivän pitäisiblogi

Tavoilleni uskollisena en ole käynyt äänestämässä ennakkoon. Se olisi tietenkin järkevää ja helppoa, koska työpaikkani sijaitsee ennakkoäänestyspaikkana toimivan postin yläkerrassa. Mutta, sitten en saisi miestä väkisin raahattua vaaliuurnille, vapaaehtoisestihän hän ei lähde. Paitsi kerran, ja silloinkin äitini haki hänet kotoa, kun itse olin synnärillä. Jossa äänestin. Kun en ollut tietenkään etukäteen käynyt lappua laittamassa...

En ole kyllä vieläkään varma ääneni saajasta, kukaan ei ole luvannut korottaa veroja ja tukea yhteiskunnan heikompiosaisia ja köyhiä ja kustantaa palveluita verovaroin (ja korottaa sitävarten lisää veroja).

Se siitä yhteiskunnallisesta kannanottamisesta.

Kotona olen kutonut sukkia. Esikoiselle tein sukat siitä FalkGarnin paksusta Sport-langasta, poika tykkää ko. langasta paljon, väri on kiva ja lanka on meidän herkkikselle pehmeää. Paitsi kaulaahan se kutittaa, mutta käsissä ja jaloissa voi käyttää. Aloitin sukat torstaina illalla, kudoin resorin ja kantapään ja aloitin jalkaterää seuraavana aamuna, mittasin pojan jalan ja jatkoin eteenpäin autoreissulla. Kun en enää ollut varma siitä, paljonko jalkaterää pitikään kutoa, aloitin toisen sukan, ja sain senkin kudottua kantapään yli samalla reissulla. Kotona olikin sitten nopeaa viimeistellä sukkia, sain ne jo perjantai-iltana valmiiksi. Esikoinen oli silminnähden tyytyväinen, että tein HÄNELLE.

Lauantaina päättelin sitten sekä neitin sukista että esikoisen sukista langanpäät... Ja aloitin Muropaketille sukkia. Niitä kudon puhtaanvalkoisesta ja itse siniseksi värjäämästäni 7veikasta, ja voi että kun on ihanan väristä, tekisi mieli syödä... Lopputulos näyttää tosi pehmoiselta, mutta 7v EI ole pehmeää. Sain ekan sukan valmiiksi, eteneminen on hidasta, kun kudon jalkapöydän päällekin resorin, jos istuisi vähän paremmin pulleroon vauvanjalkaan.

Minun pitäisi olla tekemässä ruokaa, käymässä läpi yhdistyksen papereita, laittamassa lapsille hoitovaatteita ensi viikoksi, pesemässä pyykkiä, silittämässä... Sen sijaan tuijotan kymmenettä uusintaa formuloista ja kudon Muropaketille sukkaa. Ja äitin vauva ei edes osaa vielä kävellä saappaat jalassa.

Ja Oliviat huutelevat makuuhuoneesta niin lujaa, että Muropaketti kohta herää päiväuniltaan.

Rokulipäivän lekoiluhousut

Koska päivän suunnitelmat menivät uusiksi jo eilen, niin olen sitten vaan hissutellut ja hiissaillut. Aamupäivällä yritin kutoa taikajakkua, mutta totesin sen liian rasittavaksi - tai istuminen oli liian rasittavaa mahalleni.

Napsaisin sitten pinkistä loimusametista pätkän ja surautin saumurilla neitille tanssihelmaksi, sellaisen puoliympyrän muotoisen kappaleen, jonka päät ompelin päällekkäin ja helman huolittelin saumurin rullasaumalla. Vyötärölle kuja ja sinne kuminauha. Aikaa meni 20 min ja siitäkin osa aikaa hapen haukkaamiseen, kun teki vielä vähän pahaa.

Piti tänään mennä vanhempi-lapsi-tanssiin, mutta jääpä nyt sekin sitten väliin. Röyhtäyttää siihen malliin, että parin taivutus-kumarrus-nosto-kiepsahdus-pyörintä-liikkeen jälkeen ykäisisin sinne tanssisalin lattialle.

Kiitos myötätunnosta, olo on ihan ookoo, jos unohtaa päänsäryn ja etovan olon. Ruokakin pysyy sisällä, mikä on aina hyvä juttu. Meillähän oli jo pari viikkoa sitten eka mahatautipotilas, ehkä tämä on edelleen sitä samaa.

Lötköilin sitten lempilötköhousuissani ja totesin, että ne hajoavat käsiin. Tai siis jalkoihin. Kaivoin lastenhuoneesta jo jokin aikaa sitten ostamani pellavasekoitekankaan ja kasan käsityölehtiä. Muutaman Modan jälkeen muistin taas, miksi en siitä koskaan mitään ompele, koot alkavat 38, joku hassu juttu saattaa olla kokoa 36. Seuraavaksi selasin pari Ottobretä läpi, mutta niiden isoille lapsille vaatteet eivät olleet riittävän yksinkertaisia.

Ei kun takaisin SuuriKäsityölehtien pariin. Koko lehti on minusta ihan kökkötraktori (kiitos Ruben Stiller eikun kukas se olikaan, joka tuon lanseerasi, Peltsi?), mutta on siinä hyvät puolensakin: naisille vaatteita alkaen koosta 32 ja kaavat yksinkertaisia ja kuosittelemattomia. Niistä saa pienin muutoksin sopivia vaatteita.
Ainakin, kun jaksaa selata kaikki 30 vuosikertaa, jotka huushollista löytyy...

Piirsin kaavat ja mittasin lempihousuistani stretegiset mitat (lahkeista pituutta pois 10cm, vyötärölle lisää korkeutta 5cm ja ympärysmittaa vähän lisää - juu, olen pieni ja leveämpi kuin stdmitta). Tämän jälkeen pitikin huilata vähän aikaa ja syöttää lapsille porkkanoita. Ja etsiä päänsärkyyn apua.

Huilailun välissä sain ommeltua housut kasaan ja viimeisteltyäkin. Niistä tuli ihan jees, etenkin kun ottaa huomoon sen, että en ole itselleni ommellut mitään ainakaan vuoteen ja nojailin vieläkin välillä lavuaariin miettiessäni, että ykäänkö vai enkö. En ykännyt.

Pellava on pellavaa sekoitteenakin, rypistyy. Raidallinen kangas saa housut näyttämään pyjamanhousuilta, mutta kotihiissailuun justiinsa sopivat.
Hinta ehkä 2€, kangas on ostettu Naisten Pukutehtaantehtaanmyymälästä. En NP:n valikoimista voi vaatteita käyttää (koot alkavat 38:sta, joskus löytyy jotain koekappaleita kokoa 36) mutta kankaat ovat kivoja. Ompelulangoille en viitsi hintaa laskea. Olisi kiva käyttää kotimaisen tekstiiliteollisuuden tuotteita, mutta minkäs teet.
Jostain neuloksesta voisin ommella toiset.

Isommat mukulat leikkivät kerrankin jotain yhteistä leikkiä, Muropaketti ei mahtunut mukaan. Voi sitä surua!
Noo, johan noi kaksi alkoivat tapella, neitillä palikan kuva ottassa...

Ei voi olla totta

Olin eilen päivän reissussa ja kymmenen metriä ennen kotiinpaluuta ykäsin. Työkaverin autoon. Kaveri on hieman ällistyneen näköinen, mutta sori vaan, oksetus iski ihan yht'äkkiä. Ja jatkui tasaisena koko illan. Mies veikkasi ruokamyrkytykseksi, mutta kun vaan oksettaa...
En sitten tänään mennyt töihinkään.

Jaa lomaa vai

Yritän olla hihtolomalla. No, kelit eivät oikein hiihtämistä suosi, mikä helpotus. Olisikin hankalaa hiihdellä, kun en ole omistanut yli 20 vuoteen suksia.

Hyvää perheenäitiäkin olen leikkinyt. Tiskannut, pyykännyt, imuroinut, tehnyt ruokaa, ulkoillut lasten kanssa, lenkittänyt koiraa. Tylsää. Kutonut Novitan ohjeella taikajakkua. Sepä se vasta tylsää onkin, viikon olen kitkutellut etutakakappaletta ja vieläkään se ei ole valmis. Nihkeää lankaa (HipHop) ja nihkeääkin inhemmat puikot (Novitan 7mm, muovia). Etenisi nopeammin metallisilla puikoilla, mutta eipä noita löydy enää kutosta suurempina. Muistelen joskus, että äidilläni oli seiskan metallipuikot, mutta ne on hukkuneet johonkin.

Muistaakseni viime viikolla toivoin, että lumet sulaisivat tieltä pois. Juu, sulaneet on. Nyt on kuraa ja mutaa, savipohjainen tie menee tosi kivaksi lällyksi raskaan liikenteen alla. Auto vetelee milloin mihinkin ja saa koko rallipätkän ajan puristaa rattia rystyset valkoisina, ettei auto singahda kävelyvauhdista ojaan. Lapset hihkuu takapenkillä, että aja äiti kovempaa.

Varsinainen loma tämäkin, eilen kävin toimistolla, tänään oli aamulla puoli kahdeksalta palaveri ja huomenna ja ylihuomenna onkin reissupäivät etelään ja länteen. Perjantaina onkin taas lomapäivä. Saahan noista reissuista toki matkarahat, mutta olisipa ollut luksusta viettää yksi kokonainen viikko yhdessä perheen kanssa.

Joskus sitä miettii, että onko tuossa työssäkäynnissä mitään järkeä. Raahata lapsia aamulla väkisin hoitoon (no, Muropaketti hymyilee hoitajalleen aamulla ihastuneena ja heiluttaa äitille iloisesti hee-hee), ajella umpiväsyneenä loskaisia, kuraisia, ruuhkaisia teitä ympäri maakuntia, hukuttautua aanelossaasteeseen ja kuunnella ihmisten kiukuttelua täysin turhanpäiväisistä asioista. Maksaa parkkisakkoja unohtuneesta parkkikiekosta, raahata väsyneitä lapsia kotiin, harrastuksiin, kotiin, syömään, nukkumaan. Vapaa-aika täytyy käyttää siihen, mitä ei ehdi eikä jaksa arkena tehdä, siivoamiseen, yhteydenpitoon sukulaisiin ja ystäviin (no, tämä on helpottunut vuosi vuodelta, kun ystävät ovat häipyneet), huushollin ylläpitämiseen.

Onhan tuota kotona olemistakin kokeiltu, ja kun on huomattu, että se ei mun kohdalla toimi. jos on hajonnut pää ja sydän, niin mun voimilla ei jaksa. Kummallista, isensä piippuun ajaminen on helpompaa kuin antaa itselleen aikaa.

Maasturilla pääsee

Vaan meilläpä sellaista ei ole. Sen verran kurjassa kunnossa on tuo pikkutie, että mies eilen pyysi serkkuani tuomaan esikoisen mukanaan synttärijuhlilta kotiin omaa poikaa hakiessaan (sai toki hakupalkaksi laatikollisen jätskiä). Töistä tullessa suurin osa tiestä oli sohjoa pari-kolmekymmentä senttiä. Onhan sitä yleensäkin suojasäällä, mutta ei noin paljoa.
Sulaisi sitten edes kokonaan pois, vaikka se sitten tarkoittaa sitä, että on mutaa monta kuukautta.

Voi miksi pakkaset eivät jatkuneet?!

Kylälle on syntynyt uusi asukas, oli jo aikakin, kun hautajaisia on taas ollut. Ja muuttihan tänne jo alkuvuodesta pitkästä aikaa uusia asukkaita lapsineen. Onkin pitkästä aikaa reilusti lapsia kylällä. Niin paljon, että ekaluokkalaisiakin tulee 22. Jos tuo eskariopettaja päästää esikoista kouluun syksyllä...

Pitäisi piirtää kaavat ja ommella neidille uusi tanssipuku, vanha on vähän huonon mallinen (tai no, se olisi ihan hyvä, jos ompelisin siihen lisää kuminauhoja). Ei vaan ole oikein motivaatiota, jos neiti heitetään sieltä tanssiryhmästä pihalle. Ohjaaja ei pärjää neitin kanssa.

On taas onnistunut olo.

Koulutus kannattaa

Tänään tuli taas mieleeni, että kyllä on kannattanut käydä kouluja. Rehellisesti sanottuna en keksi mitään masentavampaa työtä kuin peräreiän porari, en vaikka millä mittapuulla mittaan.

En ole itsekään ihan kokonaan päätynyt siisteihin sisätöihin, mutta kyllä kuitenkin.

Muropaketti on nyt terve, tai maha ei ainakaan temppuile enää. Neitikin alkaa olla kunnossa, sen verrna rasittava on. Esikoinen on vieläkin vähän vaisu. Ja niin, mieskin on samassa taudissa. Olen ajatellut pitää muutaman lompäivän ensi viikolla. Taidan perua ne ja olla ihan sairaslomalla, niin se menee kuitenkin.

Ei ole kivaa

Eilen kesken ravintolakeikan esikoisella tuli kiire vessaan.

Ja neitillä tuli kiire vessaan.

Lopulta myös Muropaketin kanssa oli rynnättävä vessaan.Siinä vaiheessa olin syönyt mangosorbettini loppuun ja päätimme häippästä kotiin.

Kaikilla ripuli, haju muistuttaa etäisesti parin-kolmen vuoden takaista rotavirusta.
Tasan keskiyöllä neiti ykäsi korvaani. Oli varttitunti aikaisemmin kömpinyt viereeni, koska näki pahaa unta.Pesuun joutui äidin ja tyttären lisäksi höyhentyyny, lakana ja lakanan alla ollut froteepyyhe - mutta petari pysyi puhtaana ja kuivana!

Tulin töihin, tämäkin on hauskempaa.

Joku ei jaksanut odottaa

Joskus äidin palvelu pelaa hieman hitaasti...

Muropaketti odotteli aikansa aamupalaa ja päätti lopulta ravita itse itsensä...

Hääpäivä

Kohta lähdetään juhlistamaan hääpäivää ravintolaan. Ulos syömään. Esikoinen kiljui kuullessaan asiasta, että en varmasti lähde, mä en halua ulos. Suostui heti, kun sain naurultani kerrottua, että "ulos syömään" tarkoittaa ravintolaa.

Pitäisi etsiä sopivia vaatteitakin, ja samalla yritin kirjoitella yhdistyksen papereita valmiiksi illan kokousta varten. Ei oikein onnistunut taas, vein ne yhdistyksen paperit töihin, jotta saan rauhassa laittaa ne kuntoon. Unohdin koko jutun ja siellä ne nyt nököttävät laukussa työhuoneessani. Ja tasan tarkkaan en viikonloppuna käy niitä sieltä hakemassa, olkoot. PJ ei ollut kovin näreissään, naureskeli vain vahingoniloisena. Mokoma.

Neidin villasukat valmistuivat jo lauantaina aamupäivällä, olipas nopeaa kutoa sukat seiskaveikasta! Perussukat vahvistetulla kantalapulla, ohje jostain selkäytimestä, koko testattu neitin jalalla ekaa sukkaa kudottaessa. Omavärjättyä lankaa ei ollut riittävästi kokonaiseen sukkapariin, joten raidottelin sitten luonnonvalkoisen kanssa. Neiti tykkää - kukahan haluaisi päätellä langanpäät?


Punaista (ja nimenomaan tuota marjapuuron punaista) löytyy kyllä ihan omista kaapeista ihan tehdastekoisenakin, mutta halusin nyt kuitenkin testata elintarvikevärillä värjäämistä neitin väreilläkin, sinistähän yleensä värjään. Kuvittelin vyyhdenneeni tarpeeksi lankaa sukkiin, mutta neitille täytyykin kutoa yllättävän suuret sukat!

Seuraavaksi pitäisi saada loppuun GreenDay-liivi, mutta sijaistoimintona aloittelin taikajakkua HioHop-langasta. Saa nähdä minkälainen joukkueteltta tekeleestä tulee, en jaksanut etsiä seiskan pyöröjä ja suorilla puikoilla ei tuosta kappaleen leveydestä saa mitään tolkkua.

Viime aikoina meillä on käynyt aika usein näin:


Esikoinen simahtaa kesken kaiken milloin mihinkin. Luulin, että tuo olisi vain pikkulasten ominaisuus, mutta ehkä esikoinen vielä onkin pieni...

No, ei kai tässä auta muu kuin mennä kaivelemaan kaappeja ravintolareissua varten. Pitääköhän oikein silittää paitapusero?

Tänään on kulunut siis 35v siitä, kun vanhempani menivät naimisiin.

Lankahasterit loppui, lankakaupat kutsuivat

Tai yksi suurehko tavaratalo. Kävin sitten Prismassa heti ekana sallittuna päivänä eli eilen. Ostin kassillisen lankaa, niitä Prisman Osta pois-tarjouksia... Sulovilen.
Kolibria joka väriä kaksi kerää, täkäläisessä marketissa oli kuutta sävyä (myös sitä kurkkusalaatinvihreää, joka ei ole ollenkaan mun mielivärini). Muovilangassa olikin tosi herkullisia värejä, tiedä sitten, mihin ne päätyvät.

Pääasiallinen tavoitteeni oli kuitenkin hamstrata sitä Novitan Oliviaa, bambu/polyesteri-lankaa. Tuntui aivan ihanan pehmoiselta, kirkkaanvalkoinen oli kaikkein karheinta mun käsiini. 37 kerää... Karkasiko moponi?

Ja kassalla vielä harmittelin, että olisi pitänyt ottaa tuota väriä vähän enemmän ja tuota vielä enemmän...

Myyjäneiti oli oikein mukava ja pelasti heti kättelyssä suklaapatukkani kassan päälle "ettei huku tuonne kassin pohjalle". Neiti myös pakkasi langat huolellisesti muovikassiin, harvinaista herkkua nykypäivänä jättimarketeissa.

Nyt sitten silittelen muovibambujani ja hehkuttelen mielessäni, mitä niistä aion tehdä. Minulla kun on jopa suunnitelmia!

************************************

Lankahamsterit siis loppuivat osaltani kunnon jysäykseen. Tavoitteenani olikin olla ostamatta lisää lankaa helmikuussa, ja se onnistui. Jos Novita ei olisi tuonut markkinoille bambulankojaan (aion käydä vielä ostamassa sitä "parempaa" Bambua, joka on puuvilla/bambu-sekoitetta), niin olisin varmasti tyytyväisenä jatkanut pudotuspeleissä. Nyt en jaksanut kiusata itseäni, etenkin kun öinen oksentelu Muropaketilla jatkuu ja jatkuu. Lohtulankaa tarvitsee.

Lankahamsteritempaus oli osaltani onnistunut. En ostanut yhtään kerää lankaa (mies osti, mutta tekemääni tilaustyöhön!) ja viimeistelin kaksi vuosikausia kaapeissani (no, laatikoissani) lojunutta ikuisuusprojektia, jotka molemmat vieläpä päätyivät käyttöön. Tein jämälankaprojektina Vaaka-tilkkuja, ja huomasin niiden kutomisen riippuvuutta aiheuttavaksi.

Ainoa harmin aihe on se, että GreenDay-liivini hautautui kaapin pohjalle kuukaudeksi. Siitä ei puutu kovin paljoa, yhden illan työ - jos saisin joskus istua yhden illan aloillani tekemässä jotain noin pitkäjänteistä keskittymistä vaativaa...

************************************

Uusia töitä on jo suunnitteilla ja puikoillakin. Elintarvikevärillä värjäämästäni seiskaveikasta aloitin neidille villasukkia, kevään loskakausi on tulossa ja villasukille on tarvetta.
Pikkusiskoni pipoa pitää purkaa ja pidentää, nyt se nousee väkisin korville. Pipo on Rustikasta, tein settiin mukaan myös tumput ja kaulaliinan, tumpuissa oli mukana Jussi-lankaa - ehkä teenkin pipon kokonaan uudestaan kahdella langalla. Pitäisi paremmin tuultakin.
Tämä olisi akuutti, koska sisko on esitellyt ahkerasti Biboaan, että tämä on ainoa pipo jota voi käyttää...

Kummipojille ajattelin tehdä jotain keväistä, isommalla on synttärit kesän korvalla.

************************************

Muropaketin oksentelut ja ripuloinnin johtunevat mahataudista, äidilläni on ollut pari viikkoa samankaltaista vaivaa. Huono olo iskee aina välillä, ei kuumetta, ei mitään rajuja kohtauksia. Muropaketilla menikin jo yksi vai kaksi yötä ihan hyvin, ei yskintää eikä oksentelua. Ja viime yönä yskänpuuskan päätteeksi meni taas petivaatteet pesuun.
Aamulla poika meinasi tikahtua keksinpalaseen ja taas lensi oksu. No, pojalla on tosi herkässä tuo oksennusrefleksi ollut aina, heti kun on vähänkin räkäinen (kuten nyt) tai yskäinen (kuten nyt) niin kyllä laatta lentää. Ei esikoinen tai neiti ole tuollaisia olleet.

Eilen oli ollut hoidossa isommilla lapsilla hyvä päivä. Esikoinen oli ollut oikein hienosti musiikkitunnilla ja hiihtokin oli sujunut hyvin kummallakin. Esikoinen oli syönyt jopa ohraryynipuuron ja kiisselin napisematta, mitä suuresti ihmettelen!
Tanssitunnilta neiti sitten heitettiin pihalle, mutta vasta viitisen minuuttia ennen tunnin päättymistä. Aika hyvin minusta, tässä oli kuitenkin jo muutama viikko väliä sairastelujen ja hiihtolomien vuoksi.

Illallakaan ei tullut tappeluita - kovin paljoa. Narniaa ei katsottu (mutta siihenkin syynä oli lähinnä se, että esikoinen nukahti ennenkuin olisin ehtinyt sitä laittaa pyörimään). olemme siis tällä viikolla katsoneet narniaa dvd:lta, mutta poika on aina nukahtanut kesken levyn - nyt ei raukka ehtinyt edes aloittaa...

Mutta viikonloppu on tulossa. Tämä on tuntunut kovin pitkältä viikolta, päivä on ollut ainakin tusina ja tunnitkin ovat venyneet 120-minuuttisiksi. Ei sen puoleen, olen kyllä saanut aikaiseksikin, jos ei muuta niin päätöksiä. Ja pyykinpesua.