Hohhoijaa

Krooninen univajeeni on muuttunut jo liki fataaliksi. Eilen nukuin moottoritien kupeessa puoli tuntia ihan vaan hupsis heijaa (olin kyllä pysäyttänyt auton jo ennen sitä, ettei käy kuin Kimmo Sasille). Valimotyö on mulle ihan liian rankkaa, ainakin jos valukappaleiden koko on yli 30 tn (mutta jee - pääsin näkemään 100 tn nosturin! eikä tarvinnut edes kiivetä sinne ylös, kun se on radiokäytöllä).

Koko hommahan alkoi viime viikolla (tai ed. viikonloppuna), mutta siis viime viikolla oli joko täysikuu tai uusi kuu. Molemmat ovat kesän ajan valvottaneet meidän kahta nuorinta, ja viime viikko oli aika lailla katastrofi nukkumisten suhteen. Muropaketti heräsi kahden aikaan yöllä ja jaksoi humputtaa viiteen asti (katseli sitten Puuha Peteä ja Cubixia videolta ja minä horrostelin sohvalla) ja sitten jo soikin kello. H i e m a n h i t a a l l a ollaan vieläkin, vaikka viime yön jo nukuin kohtuullisen hyvin, jopa kahdeksan tuntia putkeen. (neitiä on alkanut atooppinen iho taas kutitella, joten ne yöt, jotka Muropaketti nukkuu, neiti raapii itseään).

Kaaos kasvaa, jotenkin iltaisin ulkona aikaisin hiippaileva pimeys tekee saamattomaksi (=annan vallan luontaiselle laiskuudelleni). Tänään pitäisi lähteä vanhempainiltaan, jossa luokkakohtaiset kokoontumiset alkavat kello 20.00. Siis kahdeksalta illalla! Tosi kätevää niille, joilla sattuu olemaan alle kouluikäisiä lapsia... Onneksi mies on kotona illalla, olisi muuten jäänyt menemättä koko vanhempainilta.
Taidan ottaa sukankutimen mukaan, ihan vaan kiukutellakseni.

Koulun rehtori kun nyt ottaa päähän, akuutein syy on se, että koska hänen lapsensa eivät voi hoidossa ollessaan kulkea yleisiä teitä pitkin, niin minunkin lapseni jää sitten vaille kerran kuussa tapahtuvia leikki- ja jumppahetkiä koululla... Viimeksi hänen lapsiaan ei saanut kuljettaa autolla, jolloin taas koko ryhmä oli jumissa keskellä korpea. Se on NIIIN näppärää kun asiat voi tehdä vaikeaksi.

(en muuten sanoisikaan mitään, mutta koko ikäni ko. tietä kulkeneena voin sanoa, että se on juuri tuolta osalta turvallinen kulkea, vaikkei olekaan kestopäällysteinen ja valaistu - ja ehkä juuri siksi se on turvallinen)

Mitähän kivaa rehtori on keksinyt vanhimman poikani päänmenoksi?

Välineurheilua

Viime viikko ja sitä edellinenkin menivät monella tapaa penkin alle. Kun eilistä oli jäljellä enää muutama tunti, niin esikoinen meni ja katkaisi vanhoista Aeron 5,5 muovipuikoista toisen. Itku ja parku ja esikoisen äkillinen siivouspuuska (poika aina hyvittää tekosiaan siivoamalla - tekee muuten tosi hyvää jälkeä, harmi, ettei hänen omaatuntoaan koputtele kovin usein).
Nettiin apua etsimään. Aeron puikkoja ei näköjään saa enää isomman lätäkön tältä puolen, kanadalaisista nettikaupoista kylläkin (ihmettelen kovasti, koska Aerohan on Made in England). No, ehkä en osannut surffata oikein.

Nettifoorumilta kuitenkin löytyi vinkkiä, että Vuorelmalta löytyy 5,5 suorat puikot metallisina, ja Vuorelman sivuilta sitten löytyi tieto, että ko. puikot ovat Addin.

No, Villamokka myy Addin puikkoja, ja päätin koittaa onneani. Ensin tietenkin säikähdin perusteellisesti, kun en ollut päivittänyt kännykkääni kesäajasta normaaliaikaan...

Nyt minulla on ihan ekat Addit, ja pääsen tikuttelemaan (joskus hamassa tulevaisuudessa) edelleen. Kunhan saan etusormeni parannettua. Muropaketti iski siihen hampaansa, ja sitten niin maan perusteellisen terävät hampaat tuolla vajaa kaksivuotiaalla. Sormessa on mustelma, onneksi kynsi ei haljennut eikä tullut edes palkeenkieltä. Vasen käsi vielä, kutoessa sitä tulee käytettyäkin.

Työn alla-tekeleiden määrä kasvaa koko ajan, ja ideoiden määrä lisääntyy vielä nopeammin. Aikaa vain ei ole, joudun karsimaan jo nyt karsitusta "nämä AINAKIN haluan tehdä" listastani. Onneksi minulla on huono muisti, toisesta päästä listaa jo unohtuu kun toiseen päähän tulee lisää tavaraa. Tasapaino säilyy.

Pikkulikalle ja hänen pikkuveljelleen:
Sukkia, tumppuja ja jotain ommeltua
(Näihin on ideat ja tarvikkeet, mutta aikaa ja aikaansaamista kaivataan; pikkulikan sukkia jo aloittelin, mutta taitavat olla ennemminkin kokoa isompi likka, ja värissä tökkii joku. Täytyy tarkistaa tilanne päivänvalossa hereillä ollessa.)

Pikkusiskolle:
Oikein tilauksen perusteella sukkia ja tumppuja (mummo on laiskotellut)
Huovutettu laukku, kunhan oikea väri selviää

Pikkuveljelle tyttöystävineen:
Sukkia (ei mielikuvitus riitä muuhun)

Naapurin pojille:
Villasukat (nämä ovat jo työn alla)

Sedälle:
Villasukat

Isommalle kummipojalle:
Apupupu (puuvillasta?)
Sukka-tumppu-kombinaatio
College-puku (jos en löydä sopivaa kovaa pakettia kaupoilta)

Pienemmälle kummipojalle ja pikkusiskolle:
Sukka-tumppu-kombinaatio (jaa miten niin toistan itseäni )
Collegepuku ja mekko (näille on jo suorastaan tehty tilaus)

Esikoiselle:
Ugly Toy -imitaatio

Neitille pitäisi keksiä jotain. Merenneito-aiheet ovat olleet in jo pidempään, mutta ne ovat hankalampia toteuttaa neidin pyöriessä jaloissa.

Niin, joulu-, synttäri- ja nimipäivälahjalistaa kirjoittelen.

Sinne meni omat ja varastetut rahat

Auts. Kyllä oli jarruremontilla hintaa (no, samalla ostin uudet nastarenkaat ja laitatin sisätilan lämppärin ja niin poispäin). Mulla on ollut halvempia autojakin kuin tuo remppa. Useampiakin.

Hurjastelin sitten maakunnissa vuokra-autolla. Täytyy sanoa, että vaikka onkin ihan kiva, että auton saa poikittain parkkiruutuun, niin en minä silti tykkää Rellulla ajella. Etenkään 1.2 litraisella. Hävetti ihan, piti ajella pikkuteitä pitkin eikä moottoritietä. No, vanhan kolmostien varressa sattuu olemaan Asado, ja lopun voitte varmaan arvata.

Asadossa myydään nyt myös kankaita, sain itse mukavan läjän collegea, verkkokangasta vuoriksi ja flanellia sekä ison kassillisen lankaa viidelläkympillä. Olin tyytyväinen kauppoihin, ja luulen, että kauppiasrouvakin oli. Hänellä oli muuten mukavan näköinen mohairhuivi kaulassa, kukahan sen on kutonut...?
Asadon valikoimat lankojen suhteen koostuvat tällä hetkellä lähinnä mohairista ja puuvillasta sekä erilaisista enimmäkseen muovia sisältävistä sekoitelangoista. Cottonellaa (Rondon lanka) on hyvin monia eri värejä, tosi nättejä ruskan sävyjä, maanläheisiä värejä. Lisäksi on paljon pussilankoja, jotka täytyy siis itse keriä. Seiskaveikkaa on hyvin vähän, mutta pussilangoissa näytti olevan vielä ainakin valkoisia ja luonnonvalkoisia sekä ruskeita.


Formulacollegea on pari metriä, lisäksi palassa on pitkä soiro leikkausjätettä (sen verran leveää, että siitä saa pikkulapsen housunpunttia tms leikattua). Lentokonekangas on ohutta puuvillaa, minulta puuttuu noita poikamaisia kuoseja (näitä kankaita voi käyttää hyvin vuorikankaina välikausitakeissa jne). Valkoinen kangas on verkkovuorikangasta, kangasta ei ole kuin 1,5m mutta se on 2m leveää. Päällimmäinen ihkupihku (anteeksi, mutta se on) nalleflanelli saa varmaan lojua varastossa hyvän aikaa, ennenkuin raaskin sitä silputa mihinkään. Vaikka sitä onkin pari metriä...


Tätä lankaa on kahdeksan vyyhtiä, melkein 800g. Lanka on karkeaa ja hyvin rasvaista, ja tuoksuu aivan humalluttavasti lampaalle. Aivan mahtavaa! Jostain syystä minusta tuntuu, että lampaanvillan seassa on poronkarvoja, langassa on valkoisia karkeita haituvia. Poroa ne eivät voi olla, koska poronkarva onttona katkeaisi. Ehkä mielikuva syntyi siitä, että juttelin Asadon kauppiasrouvan kanssa poroista ja alkoi tehdä mieli poronkäristystä...


Musta spagettikasa on Isoveljeä sotkuisilla vyyhdeillä. Ainakin tästä kuvasta katsoen näyttäisi olevan pariakin värjäyserää (osa langasta on selkeillä kerillä, osa sotkussa).


Novitan Superwash-villalankaa (ilmeisesti jotain nimetöntä testilankaa). Koskaan ei voi olla liikaa konepestävää villalankaa... Merinolanka ja Noora (gjestalin lanka) ovat Anttilan teettämiä lankoja, ja etualan vedenvihreä lanka on polttotestin mukaan täyttä villaa. Testasin sen vasta kotona, ostin sen ihan vain värin vuoksi.

Kaikki langat painelevat kohta pakastimeen (koska minulla ei ole enää säilytystilaa sisällä!) ja kankaista eka on jo pesukoneessa kutistettavana...

Näiden kuvien jälkeen onkin hyvä esitellä jotain valmistunutta...


Muropaketin sukat, koko ehkä pulleroinen 22. Lankana Nalle Colori ja jostain kaivettu merinovillainen Wool. Jo ekaa vartta tehdessäni totesin, että olisi pitänyt ottaa raitalangaksi tummempi lanka, mutta koska juuri sen värinen lanka oli jossain ompelukaappini syövereissä ja tämä lilansininen lanka lojui esillä ihan virattomana, niin nappasin sen sitten hommiin. Näiden langankulutus on ehkä 30g, joten hieman naurattaa yläkuvissa esitellyt hankinnat...

Lähden tunkemaan lankoja pakastetun lohen naapuriin.

Kolhumagneetti

Minä en ymmärrä, että mikä ihmen kolhumagneetti tuo mun saksalainen pikku 7-hengen kauppakassini on. Tänään pesin autoa huomista huoltoa varten (no hyvä on, huuhtelin pahimmat parin sentin kurat pois) ja totesin, etä joku on laappaissut auton kylkeen jollain. Kiva kiva. Mies veti herneen nenäänsä, että mitäs et ole vahtinut. Anteeksi mitä? Pitäisi ilmeisesti kytätä auton vieressä 24/7 ja kiertää sitä suurennuslasin kanssa joka kerta kun selkänsä sille kääntää ja jahdata jokaisnen ohimenijä kiinni ja pyytää kopiot henkkareista.

Olen tapellut viimeisen viikon auton jarrujen kanssa, huomenna saan koslan huoltoon, ja nyt tuo kolhu. No, lommoja ei näyttänyt olevan, mutta tarvitsisin vähän enemmän valoa, että voisin nähdä paremmin.

Muutenkin tämä on taas ollut näitä loistavia viikkoja, kun olen yksin illat kotona. Talo alkaa jäähtyä, ja yritän lämmittää tässä samalla, kun mukulat tappelevat. Esikoisella on taas hankala vaihe (milloin ei olisi) ja itse olen niin turkaisen väsynyt juoksemaan ympäri maakuntaa. Tämä pimeä vuodenaika väsyttää, aamulla on pimeää kotoa lähtiessä ja illalla hämärää kotiin tullessa. Viime viikon syyslomapäivät ovat jo unohtuneet, edessä on pitkä putki pitkiä viikkoja.

Joululahjatilauksia on jo tullut! Onneksi ei tarvitse etsiä lankakaupoista lankoja niihin...

Luonto kutsuu

Muutamaan kertaan olen tehnyt inventaariota esikoisen vaatekaapilla. Akuutein pula näytti olevan pitkistä kalsareista. Poikahan ei kelpuuta jalkaansa kaupan kalsareita, joten ei muuta kuin sukellus kangasvarastoon. Poika itse valitsi muutaman sopivan kankaan, mutta tyydyin tekemään vain kolmet kalsarit. Ei nyt sentään liioitella...


Näissä on ihan oikea sepalus, kaava on muokattu jostain Suuri Käsityökerho-lehdestä vuodelta 93 tai jotain. Siltä ajalta, kun lastenvaatteiden mitoitus ei ollut luokkaa D. Seuraaviin kappaleisiin saa näköjään lisätä jo selkäpuolelle lisää haarapituutta, muuten mitta on hyvä.

Syysloman suurin ponnistus oli kuitenkin esikoisen villapaita. Se on valmis! Aloitettu elokuussa... Jännä juttu, saumojen ompelu on ihan kivaa ja nopeaa, mutta sitä ei vaanmillään saa aloitettua. Lankojen päättely ei ole niin kivaa, mutta siihenkään ei mene kovin kauaa. Kun vain saa aloitettua. Lauantaina (eilen siis) omplein viimeisetkin saumat, päättelin kaikki langanpäät ja kudoin vielä kauluksen (ja päättelin samantien nekin langanpäät) ja lykkäsin pojalle sovitukseen.


Paita on oikein mieluinen, tosin paljaalla ihollahan sitä ei voi pitää. Lankana oli Nalle Colori ja ikivanhat merinovillaiset Woolit. Taattua Novita-laatua siis. Langanmenekki hämmästytti, Wooleja meni yhteensä noin 50g - mikä on mielestäni aika paljon, kun tein niillä vain muutaman raidan. Nallea taas meni 250g, eli reippaasti alle kaksi kerää. Ohje on Suuri Käsityölehti - Parhaat neuleet syksy 2006, pojan joustinneulepusero. Mallissa tosin hihat olivat sileää, mutta esikoisen päällä sellainen paita olisi näyttänyt lepakonsiiviltä (masiiviset hauikset...)

Jollain on taas vähän kohtuullisuus hukassa

Kaikki alkoi ihan viattomasti Villa Mokasta ja ajatuksesta kutoa kämmekkäät autoilua varten - nythän aamut ovat jo kylmiä ja ratti tuntuu kalsealta paljaisiin käsiin. Löysin mukavanoloista Landlord-lankaa. En ehkä ole ihan suurmaanomistaja, mutta kierolla tavalla langan nimi huvittaa minua hirmuisesti. Saisi kurvailla kuin Euroopan omistaja pitkin Etelä-Suomen pikiteitä (kunhan nyt saan jarrut korjautettua).


Mutta Kävin sitten Anttilassa, ja sieltäkin mukaani tarttui kaksi kerää lankaa. Ihan hyvä juttu, alkaa olla jo ongelmia langan säilytyksen suhteen...


Hauska keräkoko, noista 600g muovilankaa riittää raita poikineen erääseenkin villasukkaan tulevien vuosien aikana. Väreissä panostin ikiturvalliseen harmaaseen (joka käy mihin tahansa) ja ruskeaan, jota minulla on aina liian vähän.

Mutta Vapaa Valinnassa on halpoja 7veikkoja, ja villasukkkausi on jo täällä. Nytkin panostin väreihin, joita ei varastoistani juurikaan löydy, vihreää, ruskeaa, punaista.

Kuten näkyy, 7veikkojen sekaan mahtui muutakin lankaa. Pari kerää Karusellia, kiva väri. Villa-puuvilla-lankaa Prismasta - siellähän oli Osta Pois-päivät, ja minähän ostin. Samosta,
sieltä Prismasta, ja vielä Citymarketin kampanjalankaa. Lierun oloista, mutta tunnultaan niin sileää, että saisin ehkä esikoiselle siitä jotain tehtyä.
Jaa että enkö muuta sitten Prismasta ostanut?


Novitan Bambuhan oli se lanka, jota ajatellen jättäidyin pois Lankahamstereiden pudotuspelistä. Nyt vihdoin, yli puolen vuoden päästä, sain sitä ostettuakin... Näille on vastoin kaikkea järkeä jo käyttötarkoituskin tiedossa, ollut jo sen reilut puoli vuotta. Kamalan ohutta lankaa (olen kutonut esikoisen puseroa Nallesta ja alkaa hermot mennä) mutta pehmoisen tuntuista. En ole laskenut langan määrää, mutta bambua lienee kilo ja muita lankoja muutama kilo päälle. Onneksi en ole kymppi%-projektissa enkä langattomassa lokakuussa. En muuten sitten saanut niitä Isoveli-lankoja Prismasta, joku muu oli jo ostanut ne. En ole ainoa hamsteri näillä main?

Mutta olen ollut ahkerakin. Nuhan pakottaman jouduin valvomaan ja sain valmiiksi toisenkin hihan esikoisen paitaan. Nyt pitäisi ommella kappaleet yhteen, päätellä langanpäät, kutoa kaulus ja sitten se olisi valmis. Poika onkin jo odotellut tuota, saa nähdä, saanko nyt syysloman aikana valmiiksi asti.


Välipalaneuleena toimii ensimmäinenjoululahjaneule. Työn alla ihan perusvillasukat, saa nähdä riittääkö yksi kerä 7veikkaa? Täytyy sitten kaivautua noihin kerrostumiin, samaa väriä luulisi löytyvän joku nöttönen jostain.

Laiturilla on jo talvi mielessä, kuuraa oli äskenkin vielä paksu kerros, vaikka aurinko paistoi siihen kauan. Kukahan jaksaisi haravoida?

Nälkä kasvaa syödessä

Tosin mulle riitti matosoppaa yksi kipollinen (Tom Yum tai Won Ton). Mutta sitä ennen ehti ruokis mennä pilalle työasioiden vuoksi (minullahan on työkännykkä ja kesken Anttilan keskusvaraston tyhjennyksen asiakas soitti ja siinäpä sitten olin jumissa kun oli hankala juttu).
No, Anttilan keskusvarastosta löytyi vain kaksi kerää lankaa, joten siirryin sitten Vapikseen, josta mukaan tarttui ihan huomaamatta 11 kerää lankaa (2xkaruselli ja 9x7veljes). Ihan vahingossa.

No, sitten luin lehdestä, että Prismassa on Osta pois-päivillä tarjouksessa Isoveli colori 2,50€/kerä. Oi voi, mun piti mennä ostamaan uusia saappaita Citymarkettiin (sielläkin oli jotain kampanjalankoja myytävänä). Onkohan Suomi-saappaita kummassakaan noista kaupoista, kun Suomen kumitehtaan kotisivuilla oli lista vain Rokka-saappaiden jälleenmyyjistä? Niitä saappaita haukuttiin Hesarissa, että ovat liian väljiä pohkeesta - saattaisivatpa sitten mahtua mun jalkaanikin.

Täytyy varmaan jo kirjoittaa oikein kauppalistaa, mitä pitää ostaa, ettei pääse unohtumaan. Mies voi tykätä hyvää, jos kovasti mainostamani saappaidenostoreissu päättyykin Isovelivyöryyn...

No löytyi

Siis mä en tajua. Eilen pengottiin (mies ensin pariin kertaan ja minä perässä muutamankin kerran) avainloota eteisestä, kun sitä vara-avainta etsittiin. Ei löytynyt.

Vaan tänä aamuna kun otin auton avaimetkäteeni samaisesta lootasta, niin osuipa sormiini heti Nalle Puh ja se vara-avain. Soitin miehelle, että miksi et kertonut että löysit sen avaimen. No kun ei ollut löytänyt.

Se avain EI TAATUSTI ollut siinä laatikossa eilen, ei ollut. Ja nyt se on.

On se hyvä, että olen lahjakas edes yhdessä asiassa.

Taas olen hukannut jotain

Pellon toisella laidalla ovat reissussa, ja meidän pitäisi käydä kissaa vahtimassa. Milläs menet, kun ei löydy vara-avainta mistään!
Se on ollut mukana reissuissa, mutta aivan varmasti muistan tuoneeni sen kotiin ja siihen laatikkoon, jossa avaimet meillä yleensäkin ovat. Vaan ei löydy, ei mistään. Aaaarhg. Olisi nyt tullut mieleen edes etsiä eilen, niin olisi voitu ottaa toinen vara-avain. Näin talviaikaan kun ei voi murtautua sisäänkään, kun muut ovet on sisäpuolelta lukossa.

Pirtsakka talvipäivä

Meillä on talvi. Pakkasta on pari astetta, enemmän siis kuin tammikuussa keskimäärin, ja lunta pari senttiä, sekin enemmän kuin yleensä joulukuussa. Tuolla hytisevät mies veljensä kanssa ja kantavat puita varastoon talvea varten. Minä toimin muonitus- ja huoltojoukoissa, tein jättiannoksen lasagnea (kenellekään ei saa kertoa, että raastoin sinne jauhelihakastikkeeseen pari porkkanaa ja yhden söpön punajuuren). ja Muropaketin kanssa yhdessä loihdimme omenapiirakan jälkiruuaksi. Sekin oli ihan hyvää jäätelön kanssa. Lasagne oli herkkua (paljon parempaa kuin äitien tekemä), ja nyt on ähky. Saunakin on jo lämmin, isommat mukulat mummulassa ja Muropaketin pitäisi käydä päiväunille. Juu pitäisi.

Istuin koneella ja kuuntelin, kun nuorimmainen leikki sohvalla. "Äiti apuaa! Auttamaan!" poika oli liu'uttanut itsensä pää edellä alas sohvalta, jalat sätkivät sohvalla ja pää oli säkkituolin uumenissa. Menin pelastamaan ja sanoin, että oleppa varovainen tuossa voi vielä ihan oikeasi sattua. No seuraavaksi poika huutaa (taas pää säkkituolissa ja jalat ylöspäin) "Oikeetti tattuu!".
Nyt oika lötkäilee sylissä ammalla ja välillä kuuluu "Atiaa!" ja poika kiskoo minua öeuasta. Niin että älä sinä keskity mihinkään nettiin vaan kuuntele, kun lapsella on asiaa...

Eilen illalla kävin esikoisen kanssa koulun diskossa, aluksi esikoinen nyhjäsi vieressä ja söi kolme litran purkillista popkornia. Lopulta poika juoksi ja piti hauskaa, kaksi tuntia virtaa riitti, sitten olikin jo kiva lähteä kotiin. Illalla sitten juoksentelu kostautui, pojalla särki jalkoja ihan hirveästi. Mutta oli mukavaa nähdä, kuinka pojalla oli hauskaa.

Ennen diskoon menoa värjäilin taas elintarvikevärillä pienen nyttyrän (en sa koskaan värjätyä isoa erää, koska minulla ei ole isoja mikronkestäviä muovikippoja... pitäisi vaan painella urheasti lähimpään halpakauppaan ja ostaa niitä kippoja varastoon). sinistä ja pikkaisen lilaa. Yllättävän paljon saa punaista upottaa sinisen värin sekaan, että pienintäkään violetin vivahdetta lankaan löytyi, kirkkaanvalkoinen lanka ehkä olisi helpompi, mutta kun käsillä nyt sattui olemaan Jämsän villatehtaan Sohvia luonnonvalkoisena.



Lankaa on taas ehkä 20g, mutta sillä kyllä saa jo raidoitettua jotain huopuvaa, ehkä tumppuja pukinkonttiin?

Aamulla valvoessani taas tuli mieleen kaikkea kivaa, mitä voisin väsätä joko synttäri-, nimppari- tai joululahjoiksi näille pienille lahjottaville. Pikkulikallahan on heti Muropaketin syntymäpäivän jälkeen oma 3v syntärit, ja toisella kummipojalla sitä ennen nimpparit. Ja joulu tulee jos sitten ihan heti... Jos saisi aikaiseksi, niin saisi paljon tehtyä, ideoita kyllä on.

Esikoisen paidanhiha ei ole edennyt yhtään, mutta itselleni aloitin MiXatista (Marks&Kattens) perusneuletta, tällä hetkellä menossa on versio 2o2n, mutta näyttää hieman laajalta tuo helma... Lankaa ei ole kuin 500g, joten saa kyllä olla ennenmminkin tykäistuva kuin väljä.

Lunta!

Tänä aamuna ei ollutkaan vaikeuksia saada mukuloita pukemaan ulkovaatteita päälleen. Pyysin kurkkaamaan ikkunasta ulos, ja johan meni pipot ja takin vauhdilla päälle. Yöllä ja aamun aikana oli satanut ainakin viisi senttiä lunta!


Eipä paljon tee mieli enää mennä uimaan.

Sohjossa olikin kiva sitten viedä esikoinen taksia odottelemaan. Koulussa pitäisi olla tänään suunnistusta, yritin topata laiheliinin mahdollisimman lämpimästi, ettei palele.

Kahden räkäisen mukulan kanssa kauppaan (nenäliina oli valmiina taskussa...) ja olikin kyllä harvinaisen levollinen kauppareissu. Muita asiakkaita ei juurikaan näkynyt, ja kun vihdoin aloin lapata tavaraa kassahihnalle, miesmyyjä hihkaisi taakseni tulleelle asiakkaalle, että menisi odottelemaan viereiselle kassalle, saisi näin nopeammin palveltua (kun minulla nyt meni aikaa niiden tavaroiden pakkaamiseen...). Olikin luksusta kaikesssa rauhassa pakata ostokset, yleensä niskaan hönkii muutama kiireinen eläkeläinen.

Kotiin tultua purin kauppakasseja (siihen menikin sitten yli puoli tuntia, kun piti raivata kaappeihin tilaa uusille tavaroille - pakastimeen mahtui näppärästi läjä kalapuikkoja, kun otti ensin villalankapussin pois tieltä...)

Loppu aamupäivä menikin sitten siivotessa. Kuten kaikki minut tuntevat tietävät, suhtaudun hyvin intohimoisesti siivoamiseen, joten se, että vielä tiskasin KÄSIN tuohon päälle, saa epäilemään mielenterveyttäni. Syyntakeeton, ilmiselvästi. Etenkin kun en edes ole kovin vihainen juuri nyt. Siivosin myös eilen, mikä tekee asian täysin käsittämättömäksi.

On siis hyvin harvoja asioita, joita vihaan syvästi, ja siivoaminen kyllä kuuluu niiden joukkoon.
Nyt pyykkikoneessa pyörii koneellinen pyyhkeitä, tiskikone on tyhjätty ja täytetty, käsinpesun vaatineet tiskit kuivumassa ja uunissa muhii lohilaatikko (meidän lasten herkkuruokaa, huoh, kunpa tykkäisivät jostain normaalistakin joskus).

Kotilapsoset sitten viihdyttivät itseään, Muropaketti harrastaa luovaa ongelmanratkaisua:


No, kun ei yletä, niin onhan sitä jostain lisää pituutta löydettävä!

Eilisen aikana sain väännettyä esikoisen puseronhihaa pituudesta puoliväliin. Koska silmukoita lisätään koko hihan matkalla, niin tuosta puuttuu vielä ehkä kolme viidesosaa. Loput osat ovatkin jo valmiina, että ehkä saan tämän vielä valmiiksi tämän vuoden puolella.


Ne pakastimesta kaivetut langat on tarkoitettu neidin villahousuiksi, nättiä vaaleanpunaista ja vadelmanpunaista seiskaveikkaa. Vaaleanpunaiset olivat 100g keriä, eli aika vanhaa vuosikertaa.
Voi kun pitäisi niin paljon, eikä jaksa mitään. Porkkanoitakin kasvaa vielä kasvimaalla, enkä jaksaisi millään kaivella niitä viikonloppuna ylös... No, eipä ole kellariakaan, missä säilyttää, onneksi ei ole paljoa porkkanoitakaan.

Mitä muuten tekisin parillekymmenelle punajuurelle? Löysin vanhoja siemeniä keväällä ja kylvin ne, ja hämmästyksekseni ne ovat kasvaneet ihan reippaasti ja ovat ihan mukavan kokoisia. Minä en pidä etikkapunajuurista (ja se kellariongelmakin on...) mutta kasvislisäkkeenä punajuuret ovat olleet ihan ookoo. Muu porukka taas syö etikkapunajuuria muttei muuten.
Taidan ensi keväänä etsiä keltajuurekasta siemeninä, se on helpompaa kun ei värjää joka paikkaa.

(ja juu, punajuurella voisi värjätä lankaa, mutta minun kokemusteni mukaan siitä saa lähinnä harmaasävyjä, en ole saanut punaista sävyä säilymään - pitäisi olla kai ihan oikeita myrkkyjä värjäyksessä mukana).

Kotipäivä

Tänään olenkin kotina. Muropaketti hehkui eilen illalla kuumeessa, rkäinen poika on ollut jo muutaman päivän. Kuume voi olla peräisin viime viikon rokotuksestakin, nuha on ihan rehellistä räkätautia.

Vaikka poika olisi tervekin, niin olisi suuri houkuts jäädä silti kotiin - viime yönä Muropaketti valvoi 3,5 tuntia, edellisenä 3 tuntia. On niin tukossa, ettei saa nukuttua.

Tämän päivän taidan pyhittää pirtin lämmittämiselle (viikonlopuksihan luvattiinkin jo lämpimämpä) ja esikoisen paidanhihalle. Eihän sitä paitaa ole nysvättykään kuin vast a2kk.

Nyt Muropaketti piirtaa olkkarin pöytään.

Taas löydetty kadotettua

No niin. Sain annettua pikkusiskolle tuon edellisessäkin kirjoituksessa näytillä olleen pipon. Ja illalla sitten siirsin tavaraa makuuhuoneessa, niin tottakai löysin sen kadonneen Rustica-kerän. Ja sen seurana olleen grafiitinharmaan Jussinkin. Olipa hauskaa taas niin.
Väsään varmaan ranteenlämmittimet tai jotain siitä langasta pikkusiskolle, koska sen näkeminen taas ottaa niin pajon päästä...

Kudoin pikapikaa esikoiselle Karusellistä vielä ranteenlämmittimet, oikein perusyksinkertaiset, 1o1n-joustinta, peukalolle reikä tasoneuleena, muuten suljettuna. Poika veti ekan käteensä ja hihkui "Kiitti äiti, ritareillakin on tällaisia!" (ritareilla tosin vastaavat taisivat olla rengashaarniskasta...) enkä ole nyt vielä kahden päivän päästä saanut sitä niin pitkäksi aikaa takaisin, että olisin saanut ne kaksi langanpäätä pääteltyä...

Kaikenlaista pitäisi tehdä. Taidan keskittyä siihen, missä olen hyvä - tavaroiden hukkaamiseen.

Onnituinpa sitten saamaan lonkkani solmuun

En tiedä, minkälaisessa solmussa olen viime yönä nukkunut kahen ja neljän välillä, mutta tällä hetkellä oikea lonkka on niin kipeä, että kävely on hidasta konkaamista ja istuessakin täytyy miettiä tarkkaan, että miten päin oikeaa jalkaa pitää, ettei vihlo.

Perjantaina kävin palkitsemassa itseni siitä hyvästä, että olen selvinnyt kahdesta edellisestä viikosta. Kävin Villa Mokassa Hämeenlinnassa, ja ostin vain kaikkea turhaa ja ihanaa. Ei oikeastaan hajuakaan, mitä näistä langoista teen. Ehkä tyydyn jatkamaan samaa, mitä olen perjantaista lähtien näille tehnytkin, eli paijailen vain.


Naturgarn nummer ett tuli lahjukseksi kaupan päälle, ja sitä taidan laittaa lapasiin, minulta pitäisi ko. lankaa löytyä jonkun toisen värisenä kätköistä... Lanka tuoksuu aivan ihanalle villalle (olen päättänyt, että sana ihana voi kuulua sanavarastooni ainakin hetkellisesti), haistelen sitä vähän väliä (saman kohtalon ovat yleensä kokeneet myös hahtuvat ja muut käsittelemättömät langat). Lanka on muuten tosi hyvän väristäkin, en ehkä olisi itse sitä hyllystä poiminut, mutta tuo näyttää tosi lämpimältä, nugaalta. (ruoka on vasta hellalla kiehumassa).

Toinen lanka, jolle ehkä on käyttö keksitty, on Teeteen Poppari. Maissilankaa! En tietenkään voinut vastustaa sitä, kun vielä löytyi sinisenä... Minähän syön tonnitolkulla popkornia vuodessa, sopii siis minulle paremmin kuin hyvin. Lanka on muuten ihanan sileää, silkkistä. No, viskoosihan on silkkistä... Arvuuttelin työkavereillani, että mitähän tämä lanka on. Lähimmäksi meni kai merseroitu puuvilla (juu, minulla on sivistyneitä työkavereita). Langasta tullee ehkä keväällä esikoiselle pipo, jospa poika vaikka kasvaisi ja vanhat pipot jäisivät pieniksi... tuo lanka ei taatusti voi kutittaa (ellei sitten ole allerginen maissille...).

Merino Silk ja Alpaca Silk nyt ovat kertakaikkiaan epäkäytännöllisiä (käsinpesu! linkous kielletty! kolmosen puikot!) joten ne oli pakko ottaa silitettäviksi.

Olen myös kutonut jotain, pelkän langanhamstrauksen lisäksi. Sain yöllä valmiiksi esikoiselle pipon ja kaulurin Novitan karusellista (kutitustestin mukaan lanka EI kutita paljaalla iholla).

Aamulla mallasin pipon pojan päähän (piti illalla sitä päässään puikkojen kanssa...) ja purin muutaman kerroksen, nyt on sopivan kokoinen. Ja kutitustesti jatkui, esikoinen touhusi koko aamun pipo päässään ja kauluri kaulassaan. Ei kutinaa, mutta lämmin kuulemma on. Sehän se oli tarkoituskin! Ensi viikoksi on luvattu reilusti alle kymmenen asteen lämpötiloja. Olen jo tarkistanut pitkien kalsareiden tilanteen, niitä pitäisi riittää akuuttiin hätään.



Gro magnon esittelee pikkusiskolle kudottua rustika/jussi-pipoa (ka koska kyseessä on tosiaan luolaihminen, niin kallossa on matala otsa ja tukkakin puuttuu). Kuvausassistentti päätti piristää vähän lisäväreillä... Muropaketti on erityisen innostunut palloista nykyään. Tämä oli paras kuva kaikista, ehkä olisi pitänyt suosiolla iskeä pipo Muropaketin päähän ja kuvata siinä, ehkä vähän leukaa olisi pojasta näkynyt?

Voiton puolella?

Tänään voisi jo olla melkein varma siitä, että nämä kolme kotona olevaa lapsukaista ovat paranemassa tai jo parantuneet mahataudista. Muropaketti ei ole oksentanut tiistai-aamupäivän jälkeen lainkaan, eikä neitikään enää tiistaipäivän jälkeen. Muropaketin kakat pysyvät jo vaipoissa eivätkä valu pitkin jalkaa...

Esikoinen valittaa mahakipuja, se on kuitenkin hänelle ihan normaalia mahataudin jälkeen. Herkemmänpuoleinen poika.

Muropaketti on laihtunut. Voi nyyh, äitin pikku ihrapallero on hoikistunut silmissä. Toivottavasti tämä on ohimenevää, ja parantunut ruokahalu tuo kilot ja pallerouden takaisin. Vaipatkin ovat liian isoja, tarrat menevä tedessä väkisinkin päällekäin, kun ennen niiden väliin jäi jo reilu rakonen.

Neiti on vielä epänormaalin rauhallinen. Kuumetta ei enää ollut, että ehkäpä se tästä.

Olin tänään koko työpäivän ylisosiaalinen, keskustelin 5,5 tuntia PUTKEEN vähintään kahden ihmisen kanssa koko ajan. Lopputuloksen äkillisesti puhjennut flunssa. Sainpahan sitten vahvistuksen sinne, että mun tukkoisuuteni on stressiperäistä, ei allergiasta johtuvaa.

Yhtenä päivänä ehdin pikaisesti juosta Villa Mokkaan, joka aukaistiin maanantaina Hämeenlinnaan. Kävin vain kysymässä, että kelpaako pankkikortti. Tarvitsen palkinnoksi tästä mahatautiputkesta selviämisen jälkeen jotain oikein ihanaa ja kivaa, ja turhaa.

Kotona olenkin sitten pyykännyt ja pessyt lattioita. Lempihommia molemmat. Siinä välissä kudoin kiireesti pienemmälle kummipojalle ja hänen pikkuiselle siskolleen villasukat lisäviemisiksi - kunhan nyt joskus sinne etelään asti pääsemme. Kun jostain syystä reissu on siirtynyt vaan...


Lankoina Novitan 7veljestä ja Kolibri, ajattelin, että josko mökkisukkina menisivät. En tiedä, käyttävätkö kaupunkilaislapset enää nykyään villasukkia?

Nyt työn alla on omalle pikkusiskolle pipo. Kudoin hänelle jo jokin aikaa sitten (kaksi vuotta?) Novitan Rustikasta pipon, joka jäi liian lyhyeksi. Lupasin lisätä pituutta, koska lankaa oli vielä jäljellä. Onhan sitä, jossain. Ei vaan löydy mistään. Olen jo kerran kaivanut sen kerän esiin ja laittanut sen talteen sitä varten, että saan inspiksen purkaa pipon päättelyt ja kavennukset. no, tallessa on, niin hyvässä paikassa, etten kahden illan etsimisellä löytänyt (ja olen jo koko lankavaraston käynyt läpi - sinistä rustikaa löytyi, muttei sitäkään koko kerää, kuten piti olla). Kaivoin sitten esiin tummanharmaata Jussia ( taattua Novitaa sekin), jotan oli jo yhdistänyt aiemmin samaan pikkusiskon pio-tumput-kaulaliina-settiin. Paksummilla puikoilla ja kaksinkertaisella langalla pipoon saa ehkä juuri ja juuri ne tarvittavat kaksi lisäsenttiä... Miksi en silloin alunperin kutonut tarpeeksi isoa (no kun meillä ei kellään ole niin isoa tukkaa, niin ei ole vertailupäätä käytettävissä).

Nyt testauksessa on Novitan Fiesta/Karuselli. Esikoinen istuu lankakerät kaulalla sohvalla - testataan siis sitä, että kutittaako tuo 100% akryyli pojan herkkää hipiää. Herkästi paleleva poika tarvitsisi kaulurin talveksi, mutta en ole vieläkään onnistunut löytämään lankaa, joka ei kutittaisi kaulalla. Pipolankoja on jo löytynyt. Kirjava Aino kelpaa pipoon - jos pipoa ei tarvitse pitää kuin korkeintaan tunti.

Taiteilijalla on taitelijan tavat

Perjantaina neitin hoitopaikan lokerossa oli nätti viesti, että toivoisivat lapsille mukaan jotain maalauskelpoista vaatetta. Vanha t-paita, esimerkiksi. No voihan. Ei meillä ole niin huonoja vaatteita, että raaskisin antaa tuollaiseen käyttöön (se, että sitä käyttökelpoista vaatetta on jumalattomasti komerot ja kaapit täynnä, on sitten ihan eri asia...)

Aikoinaan pellon toisella laidalla asuessani tein äitini hoitolapsille taiteilijanessut, pitkähihaiset puuvillapaidat, jotka olivat auki selästä. Samanlainen oli mielessäni nytkin. Nyt ei ollut käytössä värivikaista "taiteellista" pakanloppua, mutta löytyyhän noita kankaita. Tämä on Eurokankaasta, hinta oli muistaakseni 1€ tai 1,5€ metriltä, keltainen resori myös ostettu jostain kangaskaupan loppuunmyynnistä, ostin kaikki mitä sitä oli eli 20cm...

Pellekankaita oli kahta erilaista, toinen on kohta jo käytetty kokonaan lakanoiksi ja tyynyliinoiksi (sinne pellon toiseen laitaan) ja toinenkin alkaa loppua. Niin sitä yli 10m kangasta hupenee, vaikkei ostaessa tietäisi ollenkaan käyttökohdetta (ja sisäinen sulovileelini hihkuu riemusta).


Tällä hetkellä kyseinen taiteilija makoilee sohvalla ämpäri vieressään. Oksensi kukkapurkkiin heti kun pääsi sisälle (ja miksi meillä ei huonekasvit pärjää?). Että tämä jatkuu.
Muropaketti oksensi vielä tänäänkin, aloitti torstaina...