Hohhoijaa
Krooninen univajeeni on muuttunut jo liki fataaliksi. Eilen nukuin moottoritien kupeessa puoli tuntia ihan vaan hupsis heijaa (olin kyllä pysäyttänyt auton jo ennen sitä, ettei käy kuin Kimmo Sasille). Valimotyö on mulle ihan liian rankkaa, ainakin jos valukappaleiden koko on yli 30 tn (mutta jee - pääsin näkemään 100 tn nosturin! eikä tarvinnut edes kiivetä sinne ylös, kun se on radiokäytöllä).
Koko hommahan alkoi viime viikolla (tai ed. viikonloppuna), mutta siis viime viikolla oli joko täysikuu tai uusi kuu. Molemmat ovat kesän ajan valvottaneet meidän kahta nuorinta, ja viime viikko oli aika lailla katastrofi nukkumisten suhteen. Muropaketti heräsi kahden aikaan yöllä ja jaksoi humputtaa viiteen asti (katseli sitten Puuha Peteä ja Cubixia videolta ja minä horrostelin sohvalla) ja sitten jo soikin kello. H i e m a n h i t a a l l a ollaan vieläkin, vaikka viime yön jo nukuin kohtuullisen hyvin, jopa kahdeksan tuntia putkeen. (neitiä on alkanut atooppinen iho taas kutitella, joten ne yöt, jotka Muropaketti nukkuu, neiti raapii itseään).
Kaaos kasvaa, jotenkin iltaisin ulkona aikaisin hiippaileva pimeys tekee saamattomaksi (=annan vallan luontaiselle laiskuudelleni). Tänään pitäisi lähteä vanhempainiltaan, jossa luokkakohtaiset kokoontumiset alkavat kello 20.00. Siis kahdeksalta illalla! Tosi kätevää niille, joilla sattuu olemaan alle kouluikäisiä lapsia... Onneksi mies on kotona illalla, olisi muuten jäänyt menemättä koko vanhempainilta.
Taidan ottaa sukankutimen mukaan, ihan vaan kiukutellakseni.
Koulun rehtori kun nyt ottaa päähän, akuutein syy on se, että koska hänen lapsensa eivät voi hoidossa ollessaan kulkea yleisiä teitä pitkin, niin minunkin lapseni jää sitten vaille kerran kuussa tapahtuvia leikki- ja jumppahetkiä koululla... Viimeksi hänen lapsiaan ei saanut kuljettaa autolla, jolloin taas koko ryhmä oli jumissa keskellä korpea. Se on NIIIN näppärää kun asiat voi tehdä vaikeaksi.
(en muuten sanoisikaan mitään, mutta koko ikäni ko. tietä kulkeneena voin sanoa, että se on juuri tuolta osalta turvallinen kulkea, vaikkei olekaan kestopäällysteinen ja valaistu - ja ehkä juuri siksi se on turvallinen)
Mitähän kivaa rehtori on keksinyt vanhimman poikani päänmenoksi?
Tunnisteet: Lapset, Maalaiselämää, Minäminäminä