Maaninen lankahamsteri

Korjaus: Nalle-kerässä onkin lankaa 150g eikä 100g, kuten olen koko ajan laskenut. Tämä tietää sitä, että olen laskenut lankavarastoni painoa alamittaiseksi... Ehkä puolen kilon verran? Korjasin tähän kirjoitukseen ostamani lankamäärän oikeaksi.

Huomenna on helmikuu, ja Lankahamsterit -tempaus alkaa. Minä TODELLAKIN tarvitsen sitä.

Miksi?
Nämä langat ostin tänään. "Vain" 1500g ja laatulankoja, tai ainakaan yhtään novitalaista lankaa ei ole mukana. Tovea (Sandnesgarn, 100% villaa) 900g ja 600g Sport-lankaa (FalkGarn, 70%villa30%polyamidi).
Nämä ovat eiliseltä ostoskierrokselta (ylin ja oikeanpuolinen laatikko) 2250g Novitaa (kuvasta puuttuu grafitinharmaa Ainokerä ja yksi Julia on piilossa muiden lankojen takana.
Vasemmanpuoleinen laatikko on Citymarketissa käynnin tulos, siitä on aikaa jo pari viikkoa. 3 Foxia, kerä oranssia Ainoa, kerä kirkkaanvihreää 7v (jos tämä olisi punaista niin tämä olisi aniliininpunainen), kaksi tummansinistä Nallea ja neljä kerää ruskeaa Huopasta. Ja kaksi mustaa Teddykerää.1450g novitaa.

Taidan jättää puolustuspuheenvuoron väliin.

Seuraavaksi esittelen vähän vanhempaa varastoa, tämä on perintöUfo anopilta ja miehen siskolta:

Lanka on vähintäänkin 40v vanhaa. En tiedä, mitä anoppi langasta on yrittänyt, miehen sisko kutoi mikrosortseja... Jäivät kesken ja purin ne sittemmin, kun sain tekeleen ja loppulangat haltuuni. Aloitin neulepuseron tekoa, mutta lanka loppui kesken ja mallikin (omasta päästä) oli kökkö. Purin siis taas. Löysin jostan Suuri Käsityökerho-lehdestä tuon mallivirkkuun, malli taas on omasta päästäni. Lankaa ei ole enempää, voisin keksiä jotain päänteille ja eteen. Nyt kun katson tuota työtä, niin olen ihan yllättynyt, jälki on ihan siedettävää eikä mallikaan nyt NIIN kamala ole... Ehkä tuosta saisi kesäksi jotain?

Työn alla on edelleen Green Day, niskapuolelta puuttuu vielä pätkä, samoin toisen etukappaleen suikale puuttuu. Ja resorit tietysti. Voiton puolella kuitenkin taidan olla, haluaisin saada jo tuon valmiiksi, koska ainakin tässä vaiheessa se vaikuttaa ihan käyttökelpoiselta tekeleeltä.
Ja sitäpaitsi pikkusiskoni näki ohjeen ja kuvan alkuperäisestä liivistä ja kehui sen ihan spontaanisti hyvännäköiseksi!

Hamtaro

Hamham.

Lankahamsterikausi on alkamassa. Oikeaoppisesti suuntasin kulkuni siis Anttilaan ja VapaaValintaan, Anttilasta tarttui mukaani vaatimattomat Juliat (Novita valmistaa kai Anttilaa varten? 30%villa 70%akryyli) 250g, värien takiahan minä ne...

Vapis koitui pahemmin kukkaron päälle. Isoveljet olivat yksivärisinä 10€/4 kerää, valikoin nättiä tummaa sinistä (saattaapi olla petrooliakin, minen niin noista väreistä ymmärrä) kilon verran. Kun oli samaa värierää...

Pari kerää vaaleaa punaista, jotta sain sen 4 kerän satsin kasaan, ja vielä mustaa ja harmaata, yhteensä neljä kerää...

Jengakin oli kerrankin kivan näköistä (etenkin kun Anttilan tarjoushinta oli 7€/kerä ja Vapiksessa 5€) ja nappasin mukaan joka väriä kerät. Ja kerän harmaata Ainoa (Green Day-liiviin varuiksi, jos 200g ei riitäkään, niin saan tuosta resorit).
Ja Huopasta, havunvihreää ja mustaa.

2250g ehtaa Novitaa. Jippii.

Puolustuspuheenvuoro:
Julioissa oli punaisia lankoja, ja niitähän minulla ei ole liikoja. Lanka sopii hyvin 7v raidoiksi paksuutensa puolesta, sitäpaitsi muovivoittoisena ei kutita. Pipoa, ehkä?
Paitsi että en ostanut kuin kaksi kerää punertavia...

Vihreää Huopasta ajattelin käyttää dinosaurusmyssyyn. Olen niitä katsellut blogeissa, ehkä esikoiselle kelpaisi sellainen... Kotona jo odottelevat ruskeat sopivat hyvin yhteen tuon vihreän kanssa.
Mustaa huovuttuvaa lankaa minulla ei ole. Jospa joskus tarvitsen (hei, se EI ollut tarjouksessa, Sulo Vilénkin joskus lankeaa).

Tummasta Isoveljestä ehkä kudon jotain itselleni, tai en. Kudon kyllä, joskus, ehkä. Pitäisi riittää suurempaankin villatakkiin.
Loput menevät pipo - ja lapaskäyttöön. Ja kaupasta poistuessa alkoi heti kaduttaa, etten ostanut enempää mustaa - olen pikkusiskolle luvannut tehdä mustan pipon jo monta kuukautta sitten.

Jengat ostin, kun mulle kanssa. Värithän ovat tosi pirteitä (no, mustavalkoista ei voi pirteäksi kyllä haukkua, mutta se onkin varmaan mulle tai esikoiselle). Yhdestä kerällisestä ei paljoa saa, mutta eipä se ennenkään ole minulle tuottanut osto-ongelmia.

Että Lankahamsterit. Saattaisi olla ihan minulle sopiva hanke.
Muistelin ihan ilmoittautuneeni, enkä sitten löytänytkään ilmoittautumisviestiä mistään arkistosta. Ja sitten onnistuin ilmoittautumaan kahteen kertaan. No niin, ehkä sitten kudon kaksin verroin enemmän?
Kutsua alablogiin ei ole vielä kuulunut (hotmail jumittuu kohta), mutta eipähän ole tammikuukan vielä ohitse.

Imellettyä perunaa eli ilves on iso kissa

Tein tänään keittiöstä löydön. Kurkkasin puuhellan nurkkaan unohtuneeseen kattilaan ja löysin reippaasti imeltynyttä perunamuussia. Onnistuin urheasti tyhjentämään sen vessanpönttöön, ihan oksentamatta. Jotenkin tuo käyntiin lähtenyt tärkkelys saa aina oksetuksen aikaan, riisi, makarooni, peruna, ihan sama. Yök. Äkkiä kattila tiskikoneeseen ja koneen luukku kiinni.

Tuo pottumuussi kyllä oli niin epäonnista kuin olla voi palamatta pohjaan. Eteisen oven välissä oli perunoita jäätynyt, alunperin liian suuresta pottumäärästä jäljelle jäi kuorittavaksi juuri ja juuri riittävästi. Aloin pilkkoa pottuja, ja kinder-kirous iski: halkaistessani perunan sisältä paljastukin tumma onkalo... Että ei ihan tullut sopivaa määrää muussia. Paikkasin puutteen Oolannin pakastemuussilla. Ihan hyvää, muttei kelpaa meidän mukuloille. Ei kelvannut kunnolla nytkään ilman isoa voisulamäärää ja ketsuppia... Koirakin jätti annoksestaan syömättä

Unohdetaan einekset.

Mies teki löydön lenkillä, ihan päiväntuoreet ilveksen jäljet. Onhan niitä tuolla metsissä, se ei ole uutta. Tuoreita jälkiä ei kyllä meinaa löytää, nyt ovat talvet olleet niin vetisiä, että jäljet ovat hetkessä levinneet lapion kokoisiksi länteiksi.

Iso kissahan tuo ilves on. Jos tavallisen maatiaiskissan tassunjälki on kahden euron kolikon kokoinen, niin ilveksen tassunjälkeen mahtuu miehen nyrkki. No, onneksi ilveksen tassut ovat suhteessa sen ruumiiseen suuremmat kuin kotikissoilla - muuten mttässä kävelisi vastaan melkein vasikan kokoisia tupsukorvia töpöhäntineen.
Ilves on maakuntavaakunamme tunnuseläin, eikä syyttä.

Karhun tassun jälkiä löytää kesäisin, karhut kulkevat metsäteitä pitkin pitkiäkin matkoja. Ilvekset ovat arempia, kai ne luokittelevat itsensä saaliseläimiksi ja välttelevät avoimen aukeita paikkoja.

Sudet käyvät täällä vain ohikulkumatkoillaan, idästä länteen. Pitäisiköhän niille pystyttää opastaulu...

*************************

Opettelen taas takanlämmitystä. Saa nähdä, onnistunko pökerryttämään porukan häkään vai saanko pirtin kylmenemään... Pitäisikin ostaa häkävaroittimet.

Mikään käsitöihin viittaavakaan ei ole edistynyt. Huomenna sentään kuulemma lyhennän pikkusiskon mekon olkaimet...

**************************

Kävin tänään katsomassa vanhaa työkaveria sairaalassa. Paksusuolesta löytyi iso kasvain, suolta pätkittiin pois iso pätkä, lopulla pitäisi kuulemma kuitenkin vielä selvitä. Vaikea ymmärtää, että kyse on kuitenkin vakavasta asiasta, syövästä. Naurettiin ja vitsailtiin ja juteltiin niitänäitä. Muutaman viikon päästä pitäisi viimeistään selvitä, minkätyyppinen kasvain oli, kun patologin lausunto tulee. Äkäinen vai vain kärttyinen?

Lunta tupaan

Nyt on vihdoin ihana talvimyteri. Lunta pöllyää ikkunan takana ylhäältä alas ja alhaalta ylös ja poikittain. Työmatkalla oli mukava kaivautua lämpimän penkin uumeniin ja ajella hämärässä, lumipyryssä ulkomaailma kaventuu vielä kapeammaksi kuin pimeällä ajaessa. Pimeällä näkee valokiilan leveyden, lumipyryssä auton konepellin ja hiutaleet tanssimassa valokiilassa. Kaukana kavala maailma.

Työmatkoja viihdyttää uusi radiokanava, kerrankin ei musiikin takia tarvitse kanavaa vaihtaa. Kun jättäisivät juonnot vielä pois... Ennen oli autossa 10 cd:n boksi, mutta mies omi sen itselleen ja sittemmin kai myi pois (jos ei se mennyt rikki). Pitkän aikaa olen kuunnellut Radio Suomea, sieltä edelleen kuuntelen uutiset ja yritän bongata liikennetiedotteet.
On ikävä ajaa moottoritielle ja huomata sitten vasta, että on motissa bensarekan kaatumisen tai vastaantulijoiden kaistaa kaahailevan papparaisen vuoksi.

Esikoisella oli tänään hammaslääkäri, tai hammashoitajahan siellä oli. Kehui, että on puhtaat hampaat ja laittoi fluoritahnan. Parin kuukauden päästä pitäisi mennä pinnoittamaan yksi poskihammas, kun siinä on kiilteen kehityshäiriö ja siis herkkä reikiintymään. Jotenkin muistelen omasta purukalustostani samaa... Vinksinvonksin kasvavista etuhampaista ei kuulemma tarvitse olla huolissaan, leuka kasvaa leveyttä koko ajan ja viereiset hampaat heiluvat jo reippaasti. Lähdetään oikomaan vasta sitten, kun etuhampaat ovat kaikki täydessä mitassaan, niin näkee paremmin sen, mitä tarvitsee tehdä. Kuulemma. Esikoinen on ollut kovin huolissaan noiden hampaiden takia, viettänyt unettomia öitä asiaa murehtien. Ehkä nyt vihdoin "ammattilaisen" sanomana menee perille, ei mitään huolta ja hätää, hampaat saadaan kyllä suoraan riviin aikanaan. (esikoinenhan tuntee ihmisen luurangon vaikka silmät kiinni ja tietää, että hampaiden kuuluisi kasvaa vähän suoremmassa rivissä...)

Taidan olla tulossa kipeäksi. Tämä viikko on ollut pitkä kuin nälkävuosi ja tämä päivä tuntuu olevan vielä pidempi. Kukaan ei vastaa puheluihini - miksi kukaan ei halua leikkiä mun kanssa?!?!

Kiirettä

Elän näitä ruuhkavuosia. Lapset ovat pieniä ja töissä pitää käydä... Tuntuu, ettei viikonloppunakaan pääse lepäämään, kun aina pitäisi tehdä jotain. Nytkin lauantai meni kauppareissussa (ja Lintusten synttärireissussa) ja loppupäivä menikin ruuanlaiton ja saunanlämmityksen merkeissä. Sunnuntain köhin ja tuhisin pikaflunssassa (kastuin viime viikolla litimäräksi, kengät kuivuivat kolme päivää!) ja siinähän sekin lepopäivä sitten meni.

Töissä on kiirettä, tämän vuoden suunnitelmat ovat yhä kesken ja pikkunilkkina joudun sotkeentumaan asioihin, joihin en haluaisi edes ottaa kantaa. Aanelossaastetta on taas syntynyt ahkerasti, saisinpa vielä työtkin tehtyä...

Ihmetelin tässä päivänä eräänä, että kumma kun tilillä on rahaa. No, tänään muistin, että enpä ole tainnut joulun jälkeen laskujakaan maksella, että kyllä sitä rahaa varmaan pitäisikin tililtä löytyä.

Kissi on syönyt kiltisti lääkkeensä ja kävelee jo kohtalaisen hyvin. Jalka ei taida enää olla kipeä, mutta koska ulkona on pakkasta, kissa muistaa aina ontua, kun kävelee ulko-oven ohitse.

Lintusille!

Hyvää 5-vuotissyntymäpäivää äidin ja iskän lintusille!

Apina

Minut tunnistettiin eilen. Olen joutunut käymään neidin tanssissa nyt koko poppoon kanssa, ja viimeksi Sulkkunen ammatteli siellä pitkään ja hartaasti (tottakai, pitkän hoitopäivän jälkeen oli nälkä) ja tuli sitten puhetta imetysten kestosta. Tällainen hihhuli jäi taatusti ihmisten mieleen...
Eilen eräs äiti riensikin viereeni istumaan ja tokaisi "Sinä olet Sahrami!" No niinhän minä olenkin!

Kaikki tuntevat apinan, apina ei tunne ketään.

Lasten hoito ja lastenhoito

Toim.huom. olen pph:n lapsi... Mammaliini tämän tämän tietääkin, siksi varmaan innoissaan kommentoi.

Tilanne on se, että lapset ovat tällä hetkellä kahdessa paikassa hoidossa, ryhmiksessä, joka on auki 10h päivässä klo 7-17 ja jonka puitteissa toimii eskari, sekä nuorin pph:lla, joka on pitkällä sairaslomalla ja nyt siis Sulkkunen on varahoidossa tuolla pellon toisella laidalla.
Kunnassa on yksi päiväkotiryhmä/ryhmis, jossa järjestetään vuorohoitoa, se on ollut ylipaikoilla buukattu jo heti aukeamisestaan lähtien. Siellä ei myöskään ole eskarimahdollisuutta. Suurin osa epävirka-aikaan hoitoa tarvitsevista lapsista on siis pph:lla tai joidenkin omien hoitojärjestelyiden varassa.
Nykyinen isompien lasten hoitopaikka sijaitsee muuten hyvällä paikalla, mutta sieltä ei ole joukkoliikenneyhteyksiä vähän viiden jälkeen mihinkään päin.

Pahimmillaan tilanne on siis se, että en tiedä myöhästyväni ennenkuin neljän aikaan - tai sen jälkeen. Hoitopaikassa on hoitaja, joka kulkee töissä bussilla ja jonka pitäisi päästä hakemaan omat lapset hoidosta. Kukaan lähipiiristä ei pysty hakemaan isompia lapsia hoidosta. Joudun joka tapauksessa kustantamaan taksin (en kehtaisi oman myöhästymiseni takia maksattaa taksikyytiä hoitajalla, ilman taksiahan hän ei pääse kotiin, matkat vaihtelevat 10km-15km)...

Parhaimmillaan tilanne on se, että tiedän päivän venyvät pitkäksi jo etukäteen, jolloin voin näppärästi sopia hoitajien kanssa, että juuri kyseisenä päivänä iltavuorossa paikalla on sellainen hoitaja, joka kulkee omalla autolla ja/tai voi rauhassa odotella. Toinen hyvä vaihtoehto on se, että joku ajokortin omaava isovanhempi pystyy hakemaan lapset hoidosta (tätä ihmettä ei käy kovin usein).

Perhepäivähoidon/päivähoidon ohjaaja? Mikä se on? Kyseisiä henkilöitä ei tavoita puhelimitse, heidät saa kiinni kun päivystää tarpeeksi monena aamuna ennen kahdeksaa toimiston ovella valmiina tarttumaan kiinni heti kun näkyy vilahduskin. Missään muualla en ole kuullut olevan mahdollista se, että työntekijät eivät saa esimiestään kiinni puhelimitse/kirjeitse moneen viikkoon!

Meillä on sopimus hoitopaikan kanssa, että satunnaisia venymisiä puolin ja toisin on mahdollista tehdä, siksi sinne voi soittaa ja ilmoittaa myöhästyvänsä... Mutta se ei ratkaise ongelmaa, taksi on tilattava ja maksettava.

Akilleen kantapää

En ole edennyt missään. Eilen sentään palkitsin itseni maanantain lastenjuhlista ja ostin 80cm 4,5 pyöröpuikon. Aloitin viikonloppuna liiviä ja totesin, että nelosella tulee ihan liian tönkköä eikä huushollista löytynyt pitkää nelosen pyöröäkään. Stäpaitsi heti ekassa palmikkorivissa oli virhe ja huomasin sen vasta x cm kudottuani.... Purkamaan.

Kissa kävi tänään lääkkärissä. Eläinlääkäri rauhoitti kissin ja otti röntgenkuvia. Akillesjänne tulehtunut, ilmeisesti venähtänyt pudotessa tai ärtynyt jostain muusta syystä, taustalla on todennäköisesti jokin vanha vamma. Ulkokissa kun on, niin onhan noita sattunut, mutta näin pahasti ei ole ilman ulkoisia vammoja konkannut koskaan. Lisäksi löytyi nivelrikko, mutta se etenee tasaisesti, eikä sen pitäisi vielä pitkään aikaan merkittävästi haitata liikkumista. Ehkä kuitenkin sen verran, että on pudonnut jostain.

Hoidoksi särkylääkkeitä ja lepoa. Ulos saa mennä pissalle (hiekka-astialle ei suostu menemään, hankalaa ilmeisesti kipeällä jalalla) mutta sitten kipikapi sisälle koisimaan. Eipä ole kovin vaikeaa toteuttaa tuollaista näillä keleillä.

TYömatkalla ehdin piipahtaa naapurikaupungissa, ja tottakai kokous venyi niin pitkään, että piti soittaa hoitopaikkaan, voisiko joku jäädä lasten kanssa sinne odottelemaan yliajalle. Hoitopaikka sulkee normaalisti ovensa tasan viideltä ja siinä vaiheessa olin vielä moottoritiellä. En ole vielä keksinyt ratkaisua siihen, että jos en ehdi viideksi ja kukaan hoitajista ei suostu jäämään odotelemaan. Soitanko taksin hakemaan lapset ja ajelemaan ympäriinsä kunnes ehdin heidät hakea?

Selvisin!

Esikoisen synttärit on nyt juhlittu loppuun asti, kaverit olivat tänään kylässä. Seitsemän poikaa plus pikkuinen Sulkkunen remusivat itsensä hikeen. Mitään ei hajonnut! Suorastaan uskomatonta!
Kukaan vieraskuskeista ei ajanut ojaan (meidän tiellä ei ole ohituspaikkoja kuin kaksi) ja lumipyrykin pysyi siedettävänä, ei tuiskunnut tietä umpeen.
Nyt olisi kyllä ansainnut jotain palkkioksi.

Työpäivä ei sujunutkaan ihan suunnitelmien mukaan. Tärkeä vieras ei valitettavasti päässytkään tapaamiseen (syy valitettavasti on oikein hyvä), ja työpaikan tietoliikenneyhteydet jumittivat. Tai itseasiassa joka toinen käyttämäni ohjelma on jumissa - ja niillä lopuilla ei tee mitään ilman noita muista. Tulostaa ei voi, mutta eipä sillä niin väliäkään, Wordkin toimii serverin kautta ja on h i d a s.

Ulkona on stanut lunta. Onkohan Etelä-Suomessa ketään, joka ei olisi aiheesta jotain jo lausunut... Oli heti parempi olla, eilen esikoinen väänsi komean lumiukon ja ehdin itsekin joutua lumisodan keskelle. Neiti hiihti pienet lenkit ja Sulkkunen söi lunta.

Siivoan juhlijoiden jäljet ja yritän sen jälkeen kaivella varastojani. Raahasin kaikki irtotavarat lastenhuoneesta makuuhuoneeseen juhlijoiden tietä pois ja nyt makuuhuoneeseen ei mahdu. Tarttis tehdä jotain.

Kun jalat eivät kanna

Meillä on parina viime päivänä jalat ja niiden toiminta olleet huomion kohteena. Torstaina mies huomasi kissan ontuvan. Totesin saman itsekin illalla, eikä perjantaiaamunakaan kissan kävely ollut parantunut. Päinvastoin, se ei enää varannut painoaan ollenkaan toiselle takajalalle. Olemme nyt tehneet kissan olon mahdollisimman mukavaksi, nukkumispaikoille on raivattu helppokulkuiset reitit, ruokakupit on nostettu lattialle ja vesikuppeja on ripotelty ympäri huushollia. Tiistaina on eläinlääkäriin meno, jos ei ontuminen lopu sitä ennen. Mitään jalassa ei näy, kissa ei edes arastele sitä, kun sitä tutkii. Ei haavoja, ei naarmuja, ei turvotusta, ei kuumottavia kohtia. Kissa on jo oppinut hyötymään vaivastaan, se kyyhöttää surkeana makuuhuoneen oviaukossa ja odottaa, että joku nostaisi sen sängyn päälle... Ja silti se näppärästi pääsee loikkimaan saunanlauteille. (tämän takia en ole pitänyt kovaa kiirettä elänlääkäriin menolla, jos kissa lakkaisi syömästä, juomasta, pissaamasta ja lauteille kiipeämästä, niin olisin hyvin huolissani).

Huomionarvoista on se, että Sulkkunen antaa kissan ruokakippojen olla rauhassa lattialla, tähän asti poika on käynyt syömässä kissanpapuja heti kun silmä välttää...

Ehkä Sulkkusella on muuta puuhaa. Meidän ihana vauva lähti eilen kävelemään! Askeleita ei vielä keralla kery kovin montaa, ehkä kymmenkunta, mutta millä ylpeydellä! Poika on harjoitellut seisomista jo jonkin aikaa, ja kävelyä äidin ja isän tukemana, joten yksinkin sitä on tosiaan jossain vaiheessa lähdettävä. Ensimmäiset askeleet tulivat vähän vahingossa, poika oli viemässä kirjaa isälle katsottavaksi ja kirjaa oli kovian hankala raahata lattiaa pitkin konttaamalla. Nyt on kävelyt jo sohvannurkan ympärikin, eli viakeat käännöksetkin onnistuvat. Kiireen tullen konttaus on edelleen se nopein vaihtoehto. Minä suren, meillä ei ole enää pientä vauvaa.

Äsken päättelin langat taaperovauvan sukista. Kylläpä niiden kutominen oli hidasta - vaikka lankana oli sentään 7v eikä Nalle ja kokona 22. Sukkien valmistuttua (ennen kuin jaksoin päätellä ne) loin silmukat Ullan ohjeilla tehtävään liiviin ( Green Day ), lankaa on tosin vain tasan kaksi kerää Ainoa, saa nähdä, riittääkö. Kudon nelosen puikoilla, jotta silmukkamääriä ei tarvitse rukkailla (ohjeessa on koko m/l, ja minulle menee paremmin xs). Langanriittävyyden takia olisi ehkä ollut parempi kutoa vitosen puikoilla ja vähentää silmukoita... Grafiitinharmaata lankaa on näköjään turha kuvata salamalla tai ilman sisätiloissa.

Ulkokuvaus ei onnistu, lumisade on niin sakeaa. Ihana lumi! Inha lumi, kohta joudun kaivamaan auton lumen alta ja lähtemään yhdistyksen kokoukseen. Jos illalla ja yölläkin sataa, niin aamusta tulee taas ahdistavan kiireinen.

Onneksi Sulkkusen hoitaja on sairaslomalla, joten saan viedä pojan varahoitoon tuohon pellon toiseen laitaan, ei tarvitse ajaa 15km kunnan keskukseen. Se ajelu loppuu muutenkin kohtapuoliin, kun hoitaja muuttaa läehmmäs.

Nyt pitäisi ryhtyä keräilemään yhdistyksen papereita kasaan. Esikoisen juhlia varten pitäisi kirjoittaa ostoslistaa (kertakäyttömukeja, pikkulautasia, lautasliinoja, limuja, sipsejä?) ja huomista tärkeää työtapaamista vartenkin pitäisi etsiä sopivat vaatteet. Housut on onneksi jo lyhennetty ja jakku valmiina työhuoneen kaapissa. Että mua ahistaa, miksei tärkeitä ihmisiä voisi tavata farkuissa ja t-paidassa...

Etsivä löytää

Neitille sukkia Nallecolorista kutoessani jupisin moneen kertaan itsekseni, että ostin kyllä ihan varmasti 7veikkaa niitä sukkia varten...

Aamulla unenpöpperössä tuijottelin sohvapöytää. Mitäpäs siinä lojuikaan...


Ettei vaan olisi kerällinen seiskaveikkaa, pinkkiä moniraitaa? Lapset olivat illalla löytäneet sen olohuoneen säilytysarkusta. Että ihan turhaan kudoin nallesta sukat. Etenkin kun ne katosivat noin kaksi vuorokautta sen jälkeen, kun sain ne kudottua. No kiva.

Kerään oli myös ympätty bonuksena 40cm nelosen pyörö, ei mitään mielikuvaa siitä, että omistaisin sellaisen - ei sen puoleen, en edelleenkään muista ostaneeni Nallecoloria.

Toinen mielenkiintoinen yllätys odotti hakiessani lapset hoidosta. Ei, en todellakaan halua tietää, miten lopputuloksesta voi tulla tällainen.


Leikin hetken kotihengetärtä ja alustin juustosämpylätaikinan nousemaan heti kun olin saanut tungettua nuo pesukoneeseen. Blogeissa on kehuttu Myllyn Parhaiden ohjetta, testaanpa minäkin, en nimittäin ehtinyt tänään ruokakauppaan ja leipä on loppu.

Eilen askartelin synttärikutsuja esikoisen kavareille. Sain menemään kolme tuntia, 12 korttipohjaa ja viisi aanelosta kahdeksaan A7-kokoiseen korttiin. Askartelu ei ole mun alaani. Lopputulos oli kyllä ihan kelvollinen ja ainakin yksi kaveri on jo ilmottanut tulevansa.
Luulen, että niiden juhlien järjestäminenkään ei ole minun alaani...

Nuorimmainen oli tänään hoidossa nukkunut neljän tunnin päiväunet. Ei koskaan kotona.

Tilapäinen mielenhäiriö vai kehityskelpoinen yksilö?

Menin ja liityin

Ja viime vuonna olin mukana Lankahamstereissa JA kinusin itseni jälkijunassa mukaan vielä SNY:hynkin! Voi kamalaa, onko minusta tulossa sosiaalinen?

Ehkä minä vain halusin saada kivannäköisen kuvan tekstin keskelle?

Huomenna on loppiainen, pyhäpäivä siis ja kaupat kiinni. Kovalla kiireellä pitää tänään käydä ruokakaupassa. Huomenna on esikoisen synttärijuhlat ja vaikka vieraita ei ilmeisesti ole pellonlaidan mummia ja äijää enempää tulossa, on pojalle kakku väännettävä.

Lapset menevät maanantaina vihdoin hoitoon (täällä koulujen joululoma loppuu vasta nyt) ja sit varten pitäisi käydä läpi reput ja kuravaatteet ja saappaat ja vaihtovaatteet ja sitä sun tätä.

Mies oli lasten kanssa törmännyt hiirulaiseen ja mun pitää illalla etsiä kadonneet hiirenloukut. Niissä on taas joku raato tietty jo haisemassa (hiirirukka on siis törmännyt loukkuun eikä ole heti kuollut, vaan on raahannut loukun perässään jonnekin mahdollisimman hankalaan paikkaan). Minkä IHMEEN takia meillä on kissa? Jos eivät miehen tämän viikon iltavuorot ole riittäneet mun hermoromahdukseen, niin seuraavat kaksi viikkoa kyllä viimeistelevät ihan tasan tarkkaan homman.

No, onneksi hiirille eivät kelpaa Novitan langat ja hahtuvani ovat hiirenläpäisemättömissä kätköissä...

Täysikuu...

Joten meillä valvotaan. Neiti vajaa neljä vee on kuuhullu. Viime yönä valvoi yksikseen puoli kahteen, edellisenä yönä muistan hämärästi käyneeni likkaa kampeamassa petiin kolmen maissa.
Sen verran väsyttää, että näin viime yönä jo unta nukkumisesta. Olin Sotkassa ja etsin epätoivoisesti sohvaa tai edes nojatuolia, johon olisin voinut kellahtaa nukkumaan. Mutta koko lafka oli täynnä nahkasohvia ja niissähän ei voi nukkua...

No, onneksi päivän palaverit olivat "kevyehköjä" ja oma pomokin oli hieman nuutunut, joten mun ei-niin-kovin-pirteä olemus ei herättänyt huomiota.

Nyt minäkin olen pomo, tai pikkunilkki. Tehtävänkuva enemmän kuin epämääräinen ja eri osapuolten kuvitelmat mun tulevasta toiminnasta ja toimivallasta ovat suloisesti suureelliset. No, aika näyttää.

Tänään pitäisi väsätä kutsukortit kuopuksen juhliin ja selvitä illasta kolmen apinan kanssa. Kauan eläköön miehen iltavuorot.

Arki jatkuu

Eilen sain valmiiksi vuoden ensimmäisen käsityön: verkkopontso Hippystä. Jos joku ei ole verkkopontsoa vielä nähnyt, niin... Halusin pitkästä aikaa värejä, ja löysin sopivasti olohuoneen arkkupöydästä lasten esiin mylläämät pinkki-violetti-sinikirjavat Hippy-kerät. Ja kun olin ekan kerän kutonut ja virkannut jo pontsoksi, löysin vielä yhden kerän. Ja muistin, mihin olin ne ostanut... No, ei se mitään, pontso oli tänään jo töissä päällä ja oikein näppärä lämmitin. Toimisto kun on aamuisin kovin kalsea, ennenkuin lämmittimet alkavat tehota.

Nyt päivystän, että H&M lähettäisi minulle tunnukseni, että pääsisin tilailemaan neitille uimapukuja. Tyttö on nukkunut jo muutaman yön postimyyntikuvasto tyynyn vieressä... Tämä on varmaan kosto minulle siitä, että minulla itselläni ei ole hajuakaan siitä, mikä on in tai out tai mitä ne nyt nykykielellä ovatkaan. Ei sen puoleen, eipä HenkkaMaukan kaupasta mulle mitään löydykään, housut ovat kaikkea muuta kuin mairittelevia tällaiselle matalajalkaiselle vartalolle ja jakkujen laatu ahdisti jo rekissä...

Täytynee kaivella kaavat esiin ja ommella itse housut itselleni...